Vaellus Griffith Observatorioon

Vaellus Griffith Observatorioon tehtiin Get your Guiden kautta, sillä se oli helpoin ja turvallisin ratkaisu. Get your Guide on meille tuttu ja käytämme sitä välillä tiettyihin retkiin, jos haluamme tehdä joitain asioita lasten kanssa turvallisesti. Silloin ei tarvitse miettiä mitään, vaan antaa mennä vain. Hyvä puoli on myös se, että Get your Guiden retket voi maksaa etukäteen, joten ei tarvitse huolehtia rahojen riittämisestä sitten paikan päällä.

Bikes and hikes LA tours

Vaellus Griffith Observatorioon

Meillä oli hyvin rempseä ja iloinen opas, joka kertoi kyllä mielettömiä juttuja niin siitä, miten kaupunki on saanut Griffithin puiston sekä Observatorion. Nimestä sen viittauksen saa, mutta kuka oli Griffith? Griffith Jenkins Griffith (4.1.1850-6.7.1919) oli walesilaissyntyinen amerikkalainen teollisuusmies, joka keräsi valtavan omaisuuden kaivoksellaan ja 1880-luvulla hän lahjoitti  12,20 km ²  maa-aluetta Los Angelesin kaupungille, joka nimettiin Griffithin puistoksi. Hän myös testamenttasi rahaa, että niillä voidaan rakennuttaa alueelle Observatorio sekä kreikkalainen teatteri. Tätä perintöä mustamaalaa kuitenkin väkivaltainen tilanne, jossa Griffith ampui vaimoaan. Hän joutui siitä joksikin aikaa vankilaan.

Opas kertoi myös mitä kaikkea alueella on kuvattu ja kertoi nippelitietoja myös Hollywood merkistä. Tosiaan siinä merkissä on joskus palanut valot. 70 -luvulla merkki oli jo niin huonossa kunnossa, että sen pelastamiseksi Hugh Hefner aloitti julkisen kampanjan laiminlyödyn maamerkin korjaamiseksi. Hän saikin Hollywoodin kerman lahjoittamaan ison summan rahaa ja näin merkki pelastettiin. Toisen kerran Hugh Hefner tuli pelastamaan merkkiä 2010 kun kiinteistörakentajat halusivat ostaa kyltin ympäriltä maata ja rakennuttaa luksusasuntoja. Ensin luonnonsuojelu ryhmä aloitti varainkeruun kiinteistöalueen ostoon, se ei riittänyt ja  Hugh Hefner riensi apuun. Nyt uhanalainen maa on suojeltu.

Griffith Observatorio

sumu vaivasi vaeltajaa

Ilma oli todella sumuinen kun aamulla ajelimme kohti Griffithin puistoa ja tapaamispaikkaamme. Auto saatiin hienosti parkkiin ja jäimme odottamaan opastamme sekä muita osallistujia. Meitä olikin aika sekalainen seurakunta ja voitteko uskoa, että emme olleet ainoat suomalaiset reissulla. Vaellukselle osallistui eräs toinenkin suomalainen ja opas oli aivan haltioissaan, että vau…Mikä todennäköisyys, että hänellä on kaksi eri porukan suomalaista samalla reissulla. Täytyy sanoa, että tämä opas oli huikea ja vielä huikeampi oli meidän vaellusreissu.

Oikeasti…Hyvin kapeita teitä pitkin kiivettiin kohti huippua ja koska alue oli sankan sumun alla, niin se antoi oman jännitysmomenttinsa. Aina mietin kielekkeellä, että onkohan koskaan kukaan tippunut tuonne alas. Hui. Sumu oli niin sankkaa, että kastuimme läpimäriksi, tai minä olin alun perin niin toope, etten muistanut ottaa tuulitakkia mukaan ollenkaan, joten olin todellakin läpimärkä. Tämän kaiken lisäksi me tulimme paikkaan, jossa saimme valita joko kiivetä lähes kohtisuoraan kohti huippua tai sitten kiertää loivempaa reittiä. Poikani sitten päätti, että hänpä kiipeää suoraan ylös ja mieheni siihen, että ei hän voi poikaa yksin päästää, että menee mukana. Noh, enhän minä voi miestäni päästää, sillä menee olkapäät sijoiltaan ja jos poikani pystyy siihen, niin pystyn minäkin…

Konttaamalla melkein nousin sinne nyppylälle, meinasin kuolla puolessa välissä ja olo oli kauhea, en meinannut saada henkeä. Sisuunnuin kun näin, että vähän matkan päässä on putket, heittäydyin putkille ja revin itseni niitä apuna käyttäen eteen päin kohti huippua. Mies yritti loppumetreillä auttaa, mutta sanoin tiukasti ei ja pääsin kuin pääsinkin nousemaan huipulle. Johan oli koetus, mutta tulipahan tehtyä.

Mitä tapahtui Observatoriossa?

Noh, kuulkaas yhtään mitään. Meikäläinen oli niin märkä ja kylmissään, että melekin itkien sanoin miehelleni, että mennään hotellille. Haluan lämpimään suihkuun. Meillä oli suunnitteilla, että hankimme liput planetarioon mutta oikeastaan kaikki mitä siellä piti tehdä jäi, kun päätimme mennä odottamaan linja-autoa. Sillä pääsimme alas ja hyppäsimme omaan autoon ja huristimme kovassa tohinassa hotellille. Suihkuun, hiukan pakkelia naamalle ja vaatteet niskaan ja ulos syömään. Se oli sen päivän päätös…Käytiin tosin ostoksilla samalla. Ostoskadulla kun oltiin.

Mukavaa päivää kaikille!

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Twitter

Pinterest