Virkatut korvaläpät jämälangoista
1
Joskus parhaat käsityöideat syntyvät aivan omasta päästä, eikä niiden toteuttamiseen tarvita valmista ohjetta. Virkatut korvaläpät jämälangoista ovat hauska esimerkki siitä, mitä kaikkea lankakerien lopuista voikaan keksiä. Tällä kertaa syntyi kahdet kukalliset korvaläpät, joista toiset ovat luonnonvalkoiset ja toiset vaaleanpunaiset. Olen aina pitänyt vähän erikoisemmista asusteista, ja nämä ovat mielestäni aivan ihana vaihtoehto tavalliselle pipolle.
Virkatut korvaläpät jämälangoista
Minulla on aina ollut heikkous vähän erikoisempiin asusteisiin, ja nämä virkatut korvaläpät ovat siitä jälleen yksi esimerkki. Vaikka pipot ovat varmasti monessa tilanteessa käytännöllisiä, välillä tekee mieli pukea päähän jotain aivan muuta. Korvaläpissä on jotain hauskan vanhanaikaista ja samalla leikkisää, varsinkin silloin, kun niihin yhdistää suuret virkatut kukat. Ne ovat myös mukava tapa käyttää pieniä määriä lankaa, joita jää yli suuremmista käsitöistä. Minun lankavarastoistani löytyy aina kaikenlaisia keränloppuja, ja välillä niistä saa aikaan yllättävänkin näyttäviä pieniä käsitöitä.
Idea näihin korvaläppiin syntyi ihan omasta päästäni. En ollut nähnyt vastaavia missään, enkä lähtenyt etsimään valmista ohjetta, vaan päätin kokeilla, saisinko toteutettua ajatukseni virkkaamalla. Vasta myöhemmin minulle selvisi, että kukallisia virkattuja korvaläppiä on tehnyt joku muukin. No, eipä se haittaa! On aina yhtä hauskaa huomata, kuinka samanlaisia ideoita voi syntyä eri puolilla maailmaa aivan toisistaan riippumatta.
Näitä korvaläppiä syntyi kahdet, sillä yhden parin jälkeen teki mieli kokeilla myös toisenlaista versiota. Luonnonvalkoisissa on suuret, kerrokselliset kukat, kun taas vaaleanpunaisissa kukat muistuttavat enemmän ruusuja. Vaikka perusajatus on molemmissa sama, niistä tuli lopulta aivan erilaiset. Juuri tällaisesta tekemisestä pidän, sillä aina ei tarvitse suunnitella kaikkea viimeistä silmukkaa myöten etukäteen. Joskus on paljon hauskempaa katsoa, millainen lopputulos syntyy, kun kokeilee erilaisia muotoja ja yksityiskohtia.
Korvaläpät ilman valmista virkkausohjetta
Näihin korvaläppiin ei ole olemassa varsinaista virkkausohjetta, sillä tein molemmat parit oman ajatukseni mukaan. Korvaläpät ovat kokonaan virkatut, eikä niissä ole perinteistä muovista pantaa. Molemmat parit syntyivät jämälangoista ilman valmista ohjetta.
Tällaisissa pienissä töissä on se mukava puoli, ettei lankaa tarvita valtavia määriä ja erilaisia ideoita voi kokeilla melko vapaasti. Jos jokin kohta ei näytä siltä kuin haluaisin, sitä voi muuttaa työn edetessä. Minusta käsitöiden tekemisen ei aina tarvitse tarkoittaa tarkkojen ohjeiden seuraamista, vaan joskus voi antaa mielikuvitukselle tilaa ja katsoa, mitä syntyy.
Jämälankojen käyttäminen on muutenkin yksi lempitavoistani tehdä käsitöitä. Kaikkeen ei tarvitse hankkia uusia materiaaleja, sillä joskus ne kaikkein hauskimmat ideat syntyvät juuri siitä, mitä omista varastoista sattuu löytymään. Pieni määrä lankaa ei välttämättä riitä villapaitaan tai huiviin, mutta siitä voi hyvinkin syntyä jotain aivan muuta. Näiden korvaläppien kohdalla se tarkoitti kahta kukallista asustetta, joille löytyi heti käyttöä syyspukeutumisessa.
Hauska vaihtoehto pipolle
Korvaläpissä minua viehättää erityisesti se, että ne jättävät hiukset näkyviin. Pipo peittää helposti koko kampauksen, mutta korvaläppien kanssa hiukset voi pitää esimerkiksi nutturalla, kuten näissä kuvissa. Samalla suuret virkatut kukat nousevat kunnolla esille, eikä asuste jää vain pieneksi yksityiskohdaksi muun pukeutumisen joukkoon.
Luonnonvalkoiset korvaläpät yhdistin itse tekemääni neuleboleroon ja viininpunaiseen asuun, kun taas vaaleanpunaiset pääsivät mukaan vaaleaan, kerrokselliseen kokonaisuuteen. Molemmissa asuissa korvaläpät ovat näkyvä osa pukeutumista, vaikka niiden tarkoitus on tietenkin myös suojata korvia viileältä tuulelta. Kovimmilla pakkasilla valitsen varmasti jotain suojaavampaa, mutta syksyn viileisiin päiviin nämä ovat hauska lisä.
Minusta käsitöiden ei tarvitse aina olla suuria tai monimutkaisia projekteja. Välillä pienikin työ voi tuoda aivan uudenlaista ilmettä vanhoihin vaatteisiin, ja juuri tällaiset asusteet ovat siihen mainioita. Samalla saa käytettyä niitä lankakerien loppuja, jotka muuten saattaisivat jäädä odottamaan sopivaa käyttötarkoitusta.
Nyt minulla on siis kahdet kukalliset korvaläpät, eikä kumpaankaan tarvittu valmista ohjetta tai uusia lankahankintoja. Ja täytyy sanoa, että näistä tuli juuri sopivan hassut minun makuuni!
Mitä sinä tykkäät korvaläpistä? Voisitko vaihtaa pipon tällaisiin kukallisiin versioihin?
Mukavaa viikonloppua!
Seuraa minua:
Lisää ihania virkkausideoita
Jos virkkuukoukku alkoi jo houkutella, kurkkaa myös nämä aikaisemmat käsityöni. Blogistani löytyy kaikenlaista virkattavaa pienistä asusteista kokonaisiin vaatteisiin, eikä kaikkien ideoiden tarvitse olla ihan tavallisimmasta päästä!
Villaan kääriytyen kohti talvea
Syksyn kylmät viimat ovat saapuneet, syysloma on alkanut ja katse on jo kohti kylmää talvea. Villaan kääriytyen kohti talvea kuulostaa oikeastaan aika mukavalta ajatukselta, vaikka en ole koskaan ollut mikään syksyn tai talven suuri ystävä. Kaapeista kaivetaan jälleen esille lämpimät neuleet, villasukat sujautetaan jalkaan ja kesävaatteet saavat vähitellen väistyä paksumpien vaatteiden tieltä. Minä puolestani muistelen edelleen Krakovan ihania helteisiä päiviä ja mietin, kuinka monta kuukautta tässä vielä pitää odottaa seuraavaa kesää. Onneksi kylmistä vuodenajoista voi selviytyä myös vähän mukavammin, kun ympärilleen kerää riittävästi pehmeää villaa ja suunnittelee samalla uusia après-ski-asuja.
Villaan kääriytyen kohti talvea
En tiedä, opinko koskaan pitämään syksystä ja talvesta, sillä minulle kesä on aina ollut se kaikkein ihanin vuodenaika. Rakastan lämpöä, aurinkoa ja sitä, ettei ulos lähtiessä tarvitse ensimmäiseksi miettiä, millaisella vaatetuksella siellä tarkenee. Syksyssä on toki omat kauniit hetkensä, mutta ne eivät varsinaisesti lohduta siinä vaiheessa, kun aamulla ulos astuessa kylmä tuuli löytää tiensä takin kauluksesta sisään. Olen kuitenkin vuosien varrella oppinut tekemään näistä kuukausista itselleni vähän mukavampia, ja yksi parhaista keinoista on ehdottomasti lämpimiin neuleisiin kääriytyminen. Mikään ei oikeastaan ole ihanampaa kuin istua sisällä muhkeassa neuleessa, katsella ikkunasta syysmyrskyä ja olla tyytyväinen siihen, ettei juuri sillä hetkellä tarvitse lähteä mihinkään.
Samalla ajatukset karkaavat helposti menneeseen kesään ja erityisesti Krakovaan, jossa sai nauttia aivan toisenlaisista lämpötiloista. Välillä huomaan selailevani kesäisiä kuvia ja muistelevani niitä päiviä, jolloin pukeutumisen suurin ongelma oli lähinnä se, mitä kevyttä laittaisi päälleen. Nyt sama ihminen istuu kotona villasukat jalassa ja miettii, pitäisikö kaivaa vielä yksi neule esille. Aika nopeasti sitä on taas siirrytty kesämekoista villavaatteisiin, vaikka mieli ei oikein pysy vuodenaikojen vaihtumisessa mukana.
Lämpimät neuleet pelastavat paljon
Vaikka en kylmästä pidäkään, olen aina pitänyt neuleista ja erityisesti sellaisista, joihin voi oikein kunnolla kääriytyä. Minulla on vuosien varrella valmistunut kaikenlaisia neuleita, eikä niissä kaikissa ole todellakaan lähdetty tavoittelemaan mitään tavallista perusvillapaitaa. Välillä olen innostunut muhkeista hihoista, välillä erilaisista boleroista ja huiveista, ja joskus koko ajatus on lähtenyt siitä, että olisi hauska kokeilla jotakin aivan muuta. Lankoja ja ideoita tuntuu riittävän, vaikka keskeneräisiäkin töitä löytyy aina jostakin. Eikä tilannetta varsinaisesti helpota se, että uuden idean saaminen on huomattavasti nopeampaa kuin sen toteuttaminen.
Näissä kuvissa minulla on päälläni itse tekemäni merinovillahaalari ja bolero, jotka sopivat mainiosti tähän vuodenaikaan. Merinovillassa pidän erityisesti sen miellyttävästä tunnusta ja lämmöstä, eikä villavaatteiden tarvitse mielestäni olla mitään raskaita ja kömpelöitä kokonaisuuksia. Niistä voi tehdä myös kevyempiä, mukavia ja vähän erikoisempiakin vaatteita, joita on hauska yhdistellä muun vaatekaapin kanssa. Minulle neuleiden viehätys ei ole koskaan rajoittunut pelkästään siihen, että ne pitävät lämpimänä, vaan yhtä tärkeää on se, miltä vaate näyttää ja millaisia mahdollisuuksia sen tekeminen tarjoaa.
Talvivaatteita esille kaivaessa huomaan myös, kuinka paljon erilaisia lämpimiä asusteita olen ehtinyt vuosien varrella tehdä. Osa niistä on aivan tavallisessa käytössä, osa pääsee esille vain tiettyinä vuodenaikoina ja sitten löytyy niitä vähän hassumpiakin käsitöitä, joilla on aivan oma paikkansa elämässäni. Yksi sellainen pääsee jälleen käyttöön tällä viikolla, mutta siitä vähän myöhemmin.
Kesäinen Krakova vaihtuu talviseen Zakopaneen
Krakovan kesämuistojen rinnalle ovat alkaneet ilmestyä myös ajatukset talvisesta Zakopanesta. Minulla on nimittäin melkoinen innostus après-ski-pukeutumiseen, vaikka itse talvesta en erityisemmin välitäkään. Jotenkin siinä on vain jotain ihanaa, kun saa suunnitella muhkeita neuleita, suuria huppuja ja kaikenlaisia lämpimiä asusteita, joissa voi olla vähän liioitteluakin. Olen jo ehtinyt miettiä uusia neuleprojekteja tulevaa talvea varten, ja välillä tuntuu, että suunnitelmia syntyy enemmän kuin ehdin edes kirjoittaa niitä muistiin.
Zakopanen lumiset vuoristomaisemat ovat aivan oma lukunsa, sillä vaikka en pidä Suomen pitkästä ja pimeästä talvesta, vuoristossa lumi näyttää jotenkin aivan erilaiselta. Ehkä siinä on mukana myös matkustamisen viehätystä ja sitä, että maisemien vaihtuminen tekee tavallisestakin talvipäivästä kiinnostavamman. Ja tietenkin se, että päässä pyörivät jo valmiiksi kaikenlaiset asukokonaisuudet, joita siellä voisi käyttää. En siis varsinaisesti odota pakkasia, mutta odotan kyllä mahdollisuutta pukeutua niihin vaatteisiin, joita olen talvea varten suunnitellut. Onhan sekin jonkinlainen tapa suhtautua vuodenaikaan, josta ei muuten niin kovasti välitä.
Syysloma alkoi mutta työt jatkuvat
Tällä viikolla vietetään syyslomaa, mutta minun kohdallani se ei tarkoita kokonaista viikkoa vapaata, sillä vapaapäiviä on tällä kertaa vain maanantai ja perjantai. Tiistaina suuntaan jälleen töihin ja keskiviikon ja torstain välisenä yönä meillä järjestetään nuorille Kädentaitojen yö. Kyseessä on siis aivan oikeasti yön yli kestävä tapahtuma, jossa nuoret pääsevät tekemään erilaisia kädentaitoja, ja me ohjaajat olemme tietenkin mukana koko yön. Minusta on ihanaa, että nuorille voidaan järjestää välillä jotakin tavallisesta kerhotoiminnasta poikkeavaa, sillä tällaiset tapahtumat jäävät varmasti mieleen aivan eri tavalla kuin tavallinen arki.
Välillä huvittaa itseänikin, kuinka suuri osa elämästäni pyörii käsitöiden ympärillä. Teen niitä töissä, teen niitä kotona ja suunnittelen uusia silloinkin, kun en juuri sillä hetkellä ole tekemässä mitään. Nyt pääsen vielä viettämään kokonaisen yön niiden parissa, joten eipä tässä ainakaan pääse käsityöharrastus unohtumaan. Tosin saa nähdä, millainen olo torstaiaamuna on, kun takana on kokonainen yö valvomista. Onneksi perjantaina on sitten vapaapäivä, jolloin voi vähän palautua viikon menoista.
Yksisarvinen valmistautuu jälleen yövuoroon
Kädentaitojen yöhön kuuluu myös yksi oma perinteeni, sillä minulla on silloin aina päälläni vuosia sitten tekemäni yksisarvishuppuhuivi. Kyllä, juuri se yksisarvinen, jonka olen aikanaan neulonut ja joka on korvineen ja sarvineen edelleen yksi hauskimmista käsitöistäni. En oikein osaisi enää kuvitellakaan Kädentaitojen yötä ilman sitä, sillä siitä on tullut vuosien varrella aivan oma juttunsa. Kun tapahtuma lähestyy, on aika kaivaa yksisarvinen jälleen esille ja valmistautua yön mittaiseen käsityörupeamaan.
Tämä on myös hyvä esimerkki siitä, kuinka joskus vähän hassummallekin käsityölle löytyy aivan oma käyttötarkoituksensa. En minä aikanaan voinut tietää, että yksisarvishuppuhuivista tulisi vuosittainen työasuste, mutta niin siinä vain kävi. Ja mikäpä sopisi paremmin käsitöiden täyteiseen yöhön kuin itse tehty huivi, jossa on vähän mielikuvitusta mukana. Jos et ole vielä nähnyt tätä vuosien takaista tekelettäni, niin kannattaa ehdottomasti käydä kurkkaamassa, millaisen yksisarvisen olen saanut aikaan.
Yksisarvishuppuhuivi – VillaNanna
Talvesta selvitään yksi neule kerrallaan
Tässä sitä siis ollaan, syysloman alussa ja ajatukset jo tulevassa talvessa, vaikka en ole ehtinyt edes kunnolla hyväksyä sitä, että kesä on ohi. Onneksi kylmät kuukaudet tarjoavat hyvän tekosyyn kaivaa esille kaikki ihanat neuleet, villasukat ja muut lämpimät asusteet, joita on vuosien varrella tullut tehtyä. Ja jos sopivaa vaatetta ei löydy, niin ainahan sellaisen voi tehdä itse. Tosin tässä vaiheessa minun pitäisi ehkä ennemmin keskittyä saamaan muutama keskeneräinen työ valmiiksi kuin aloittaa taas jotakin uutta, mutta katsotaan nyt, kuinka siinä käy.
En edelleenkään odota syysmyrskyjä, pakkasaamuja tai pimeitä iltoja, mutta odotan kyllä niitä hetkiä, jolloin voin istua lämpimässä neuleessa, suunnitella seuraavia käsitöitä ja muistella kesäisiä matkoja. Ehkä se onkin minun tapani selviytyä tästä vuodenajasta. Ei tarvitse väkisin opetella rakastamaan kylmää, kun voi keskittyä niihin asioihin, jotka tekevät siitä vähän mukavampaa.
Nyt aion kuitenkin nauttia tästä maanantain vapaapäivästä, sillä huomenna palataan taas töihin ja keskiviikkona yksisarvinen pääsee yövuoroon. Toivottavasti se on torstaiaamuna vähän pirteämpi kuin huivin sisällä oleva ihminen ja mennä Villaan kääriytyen kohti talvea…
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Seuraa minua:
Näistä kuvissa näkyvistä käsitöistä olen kertonut aiemminkin. Kurkkaa myös nämä!
Merinovillaa ja laskettelun unelmia – käsintehty tyyli ilman lunta