Vaatekaappipäiväkirja
2
Tänään alkaa vaatekaappipäiväkirja ja pääsette näkemään hiukan vaatekaappiini, tutustumaan minun voimavaatteisiin sekä tyylin tärkeimpiin rakennusvaatteisiin. Tämän päiväkirjan tarkoitus on, että nyt alamme vähitellen vaihtamaan talviitaatteet kesävaatteisiin ja minun ompeluaikani vähenee reilusti. Tämä vaihto kun ei käy päivässä eikä kahdessa.
Vaatekaappipäiväkirja
Vaatekaappipäiväkirja tulee seuraamaan mukanani varmasti pitkäänkin. Vielä en osaa sanoa, miten postailen tänne blogiin aiheesta, mutta en kuitenkaan koko ajan. Pääsette kurkistamaan myös huoneeseen, joka on yhdistelmä vaatehuonetta ja työhuonetta. Sen sanon, että se on sekainen, hyvin sekainen. Ehkä joskus se on siistikin. Toivottavasti. Näette myös miten yritän varastoida kenkiäni. Nekin nimittäin vaihtaa nyt paikkaa. Kaikki talvisaappaat menee varastoon ja kesäkengät tulee tänne sisälle. Katsotaan miten siinä käy.
Tähän päiväkirjaan kuuluu myös se, että rajoitan ostamista minimiin, todella minimiin. Tärkeintä on tehdä materiaalit mitä löytyy nyt kaapeista, tämän vuoksi olen päättänyt rajoittaa ostamista. Tämä ei tarkoita sitä, että kiellän itseäni ostamasta, vaan vain rajoitan sitä. Nytkin on UFFin Tasarahapäivät ja olen jo ehtinyt ostamaan kaksi asiaa sieltä. Se riittää, kiitos vain.
Paljon vaatteita on minulle sopivasti
Nyt pääsette myös näkemään sen vaatemäärän mikä minulla oikeasti on. Niitä on paljon. Meillä ei ole vain tämän asunnon varasto täynnä kenkiäni ja vaatteitani, vaan myös maksullinen varasto, jossa on toki myös lasten tavaroita, joita olemme säästäneet. Leluja yms. Maksullisessa varastossa on myös vaatteita, joita säilytetään eri syistä ja toivonkin, että esimerkiksi poikani avopuoliso joskus ehkä innostuisi mekoista, joita olen tehnyt. Saisi ne kaikki itselleen.
Miksi ei tyttärelle? Ihan siitä syystä, että hänen tyyli on niin erilainen, hyvin konservatiivinen ja mieluiten kaikki vain valkoista. Ja minun vaatteeni ei nyt ole niin valkoisia mitä hän haluaa. Mutta kaikkea tätä pääsette näkemään tämän otsikon alla. Ehkä myös juuri näihin mekkoihin, joita ei kukaan nyt käytä. Tämän otsikon alle ei tule uusien töiden esittelyä, vaan tutkimme vaatekaappiani yleisesti, tietenkin joukossa on töitäni, sillä suurin osa kaapin sisällöstä on niitä. Mutta niitä vanhempia, joita on jo nähty blogissa aikaisemmin. Mutta nyt alussa enemmän juuri tätä vaatevaihtourakkaa.
Mukavia lukuhetkiä
Seuraa minua:
Musta villiinnyttää
Nyt on käynyt niin, että musta villiinnyttää minua, en tiedä liittyykö tämä nyt viidenkympin villityksiin vai onko kyseessä suruaika, mutta yhä enemmissä määrin on alkanut eksyä päälleni mustaa. Minulle, joka suosin värejä ja jonka lempiväri on punainen. Mitä minulle oikein tapahtuu?
Musta villiinnyttää
En tokikaan ole koskaan sylkenyt mustaan päin ja varsinkin töissä päälläni on useasti juuri mustat leggarit ja neule tai college. Mutta jostain syystä olen alkanut pukea entistä enemmän juuri mustaa alapäähän sekä yläpäähän ja vielä takkikin voi olla musta. Olen äimistynyt tästä huomiosta. Onko suruaika alkanut, minkä vuoksi? Oli miten oli mutta itse kovasti tykästyin tähän asuuni, johon sonnustauduin tässä noin viikko sitten. Asusta löytyy särmäkkyyttä ja toki vähän väriäkin tuossa neuleessa, mutta ajatus lähti ihan keinonahkafarkuista, jotka ovat jo vuosia olleet käytössä. Vähän ne alkaa halkeilla jo, mutta muuten vielä käyttökelpoiset. Paita on hankittu uutena muistaakseni Kaliforniasta, Citadel Outletista.
Kuljen nyt muutenkin jotenkin trendin huipulla, kun heitin tämän mustan komeuden päälle paksun neuleen, jossa on eläinkuosia. Olen jo muutaman vuoden nähnyt eläinkuosia niin käsityöläisillä kuin second hand muodin käyttäjillä. Ja nyt eläinkuosia on alkanut näkymään myös muotilehtien sivuilla. En edelleenkään seuraa muotia, mutta välillä osuu silmiin muotinäytöksiä. Selkeästi siis viidenkympin villitystä…
Meikittömyys vapautti minut
Olen Instagramissa jo ottanut tämän meikittömyyden esille ja jatkan höpinääni nyt myös blogissani, sillä silloin kun sairastuin RCVS:ään ja olin paljon ulkona meikittä, tunsin todella vaputuneeni jostakin. Nyt kun muutimme tänne Helsingin Manhattanille, niin minulla oli pitkään meikit kadoksissa ja kun meikit löytyi en oikein niitä enää ottanut esille. Sama homma jatkunut tähän päivään asti. Meikkaaminen viikolla on jäänyt ihan kokonaan pois.
Se taas ei tarkoita sitä, ettenkö pitäisi itsestäni yhtään huolta, ihoni voi tällä hetkellä todella hyvin, kun en kauheasti enää joudu erilaisia asioita käyttämään siinä. Ja varmasti olette nähneet, että kuvissakaan ei kauheasti meikkejä näy. Tokikaan en ole luopunut meikeistä kokonaan, tänäänkin olen suunnitellut, että ehostan itseäni vähäsen kun lähdemme mieheni kanssa hiukan nautiskelemaan Helsingin museoihin.
Tänään avataan myös vaatekaapin päiväkirja, josta kerron myöhemmin lisää. Instagramin puolella varmasti tulee juttua aiheesta jo aikaisemmin.
Rentoa lauantaita kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: