VillaNanna ja Nihtisillan Aarteet
0
VillaNannan vintage-seikkailu ilmaispisteellä nimeltään, VillaNanna ja Nihtisillan Aarteet.
Aina kun maailma tuntuu vähän liialta, on hyvä lähteä pienelle seikkailulle. Ei tarvitse passia eikä matkalaukkua, vain hiukan mielikuvitusta ja tyhjä kangaskassi. Tällä kertaa tie vei minut Espoon Nihtisillan Kierrätyskeskuksen ilmaispisteelle. Siellä, jossain muovikorien ja lankakerien välissä, odotti minua aarrekartta ilman karttaa. Ja minä, kuin VillaNanna kohtaisi Indiana Jonesin, olin valmis tutkimaan!
VillaNanna ja Nihtisillan Aarteet
Seikkailu Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolle on aina pieni seikkailu, koskaan ei tiedä mitä sieltä löytyy, välillä ei löydy mitään ja välillä joutuu niska limassa kantamaan tavaraa. Tällä kertaa löydöt olivat hyvin maltillisia.
Tuulen tuivertama huivi ja ajattomuuden kutsu
- Ensimmäisenä silmiini osui pehmeä, hieman kulahtanut huivi. Se oli sellainen, jonka voisi nähdä vanhassa ranskalaisessa elokuvassa tuulen hulmuttaessa naispäähenkilön hiuksia. En voinut olla kietaisematta sitä kaulaani heti, aivan kuin se olisi valinnut minut. Ja ehkä se valitsi. Se huokui matkoja, tarinoita, junia, jotka eivät enää kulje.
Neule, joka tietää syksyistä kaiken
- Toisena koriin sujahti paksu, hiekanvärinen neule pitsinyörityksellä. Se on juuri sellainen, johon kääriytyy, kun sade ropisee ikkunaan ja keittiöstä tuoksuu kaneli. Vähän laatikkomainen leikkaus ja runsaat hihat tekevät siitä samaan aikaan romanttisen ja käytännöllisen, VillaNanna-sateenvarjojen perikuva. Tässä neuleessa voisi kirjoittaa romaania tai rakentaa puumajan, tai molempia.
*****
Kukallinen kauluspaita, pieni paluu unelmiin
- Kuin keidas kuivan kauden jälkeen: valkoinen kauluspaita, jonka kauluksessa ja hihansuissa kukkii sinisiä kukkia. Kevyesti läpikuultava, ilmava, täydellinen yhdistelmä puuvillaa ja fantasiaa. Näen jo mielessäni, miten yhdistän sen farkkuhameeseen ja punaan huuliin. Tiedättehän, sellainen päivä, jolloin haluaa olla vähän runollinen, vähän kapinallinen.
Kolme kravattia ja tarina jokaisessa solmussa
- Joskus parhaat aarteet ovat pieniä ja huomaamattomia. Löysin kolme kravattia: syvänpunaisen, tummansinisen keltaisin pilkuin ja beigen, jossa punaisia kuvioita. Ne näyttivät siltä kuin olisivat kuuluneet eri aikakausilta, eri tarinoista. Ehkä ne ovatkin, ehkä yksi niistä on nähnyt häät, toinen hautajaiset ja kolmas juhlalounaan, jossa päätettiin jotakin suurta.
- Näen jo sieluni silmin, miten käytän niitä hiuspantoina, vyönä tai kaulaan solmittuna, modernin seikkailijan tyyliin. Tai ehkä ompelen ne kiinni takin hihaan tai kauluksen reunaan, annan niille uuden elämän jossain, missä yksityiskohdat ratkaisevat.
Jakku kuin 60-luvun elokuvasta
- Viimeinen löytö oli lyhyt, napakka, vaaleanharmaa jakku. Se huokuu 60-lukua, kuin olisi karannut Jean Sebergin vaatekaapista. Täydellinen vaikka sinisten farkkujen tai kukkamekon kanssa. Sellainen, joka tekee ihan tavallisesta tiistaista vähän paremman.
Miksi ilmaispisteet ovat kuin muinaiset temppelit?
Ehkä se on se arvaamattomuus. Se, ettei koskaan tiedä mitä löytää, ja ettei mikään maksa mitään. Seikkailu, joka ei tarvitse muuta kuin avoimen mielen ja pari tyhjää käsivartta. Kierrätyskeskuksen ilmaispiste ei ole vain hylly ja laatikko, se on muistojen metsä, unelmien aarrearkku, VillaNannan oma rauniotemppeli.
Inspiraatio kierrätyksestä, ja elämästä
Tällaiset retket muistuttavat, että kauneus löytyy usein sieltä, missä sitä ei ensin näe. Jokainen ryppy kauluspaidassa kertoo tarinan. Jokainen nyöri neuleessa solmii minut kiinni johonkin pidempään jatkumoon. Ja kun vetäisen jakun päälleni tai kiepautan huivin kaulaan, en ole enää vain minä, olen osa jotain, joka jatkuu.
Kierrätys ei ole vain ekologinen valinta, se on myös poeettinen. Ja niissä hetkissä, kun löydän jonkin, mitä en tiennyt etsiväni, tunnen olevani oikeassa paikassa. Vähän kuin Indiana Jones, mutta helmet ja huivi kaulassa.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
Tasarahapäivien löydöt
Tänään tasarahapäivien löydöt esittelyssä. Tasarahapäivistä on jo muutama viikkoa aikaa, mutta nyt vihdoin esittelen parit löydöt mitä olen tehnyt. Minä siis etsin yksiä tiettyjä housuja, mutta niitä ei nyt vain tahdo löytyä, siksi siis kiertelen kirppareilla. Tällä kertaa löysin vähän muutakin. Yksi musta asia tuli ostettua, mutta sitä onkin valtavan vaikeaa kuvata.
Tasarahapäivien löydöt
Pääasiassa tein siis keväälle ja kesälle pari aivan ihanaa löytöä ja parastahan tässä on yksi tietty asia ja se on se, että tässä kasassa on kolme jonkun ihanan ihmisen itse tekemää vaatetta ja sehän sopii minulle. Kyseessä on neuleet, joita pyrin tulevaisuudessa hankkimaan vähemmän. Uskon, että neulekokoelma alkaa olla aika hyvin sellainen, kuin sen haluankin olevan ja jos omasta ateljeesta vielä uusia tulee, niin se riittäköön.
Keinoturkki
Tämä on ainut talvinen asia, minkä olen hankkinut tällä reissulla. Aivan ihana takki kaikin puolin. Takissa on myös ohut toppalevy vuorin ja päällikankaan välissä, joten takki on lämmin, eikä päästä tuulta lävitseen. Takissa on se iahnuus vielä, että siinä on iso ja tilava huppu, jonka reunassa koristelee keinoturkisreunus.
Farkkuhame
Itse rakastan näitä 80 -luvun iki-ihania hameita, joissa on vyötäröosa juuti tuon mallinen, joskus vielä leveämpikin käy minulle. Minulla on joskus ollut lehti, jossa on tuon tyyppinen hame, mutta siinä on vielä leveämpi tuo vyötärön osa. Harmittaa kovin, etten löydä kyseistä lehteä mistään. Mutta ehkä sen jostain löytäisin vielä, tai sitten se on annettu jo pois.
Neuleet, jotka joku on tehnyt omin käsin
Minulle yksi tärkeimpia kriteereistä kirppistelyssä on se, että etsin jonkun itse tekemiä vaatteita. Yleensä olen tarkka siitä, että vaate on valmistettu hyvin. Olen muutaman kerran ostanut sellaisen, jonka olen sitten korjannut, koska vaatteessa on sen verran näkemystä, etten ole halunnut jättää sitä kauppaan. UFF on siitä hyvä paikka, että siellä on aika laaja kirjo erilaisia itse tehtyjä vaatteita myynnissä. UfFFsta teen muutenkin kaikkein parhaimmat löydöt muutoinkin, niin siksi siellä käyn eniten kiertämässä.
Virkattu neuletakki
Tämä oli upea ja mitä enemmän takkia katson sen enemmän alan odottamaan niitä kelejä, kun saan tämän päälleni. Neuletakki on muutoinkin hyvin tutun näköinen ja olen aika varma, että saattaa olla yhdestä englanninkielisestä neulelehdestä, joka minullakin tuolla jossain on. Mutta oli miten oli, tämä on aivan ihana neule. Lanka vaikuttaa olevan puuvillaa ja myös napit on itse virkattu.
Valkoinen neule
Tämä neule on neulottu erikoislangalla, jossa on ohuita sekä paksuja kohtia langassa. Näitä lankoja oli paljon myynnissä kun itse olin nuori 80 -luvulla. Myös ysärillä oli näitä paljon. Pääntien kaulus taas on enemmän 90 -luvun loppua ja 2000 -luvun alkua. Eli saattaa olla aika sekoitus tämä neule. Vielä en ole tätä sovittanut, joten en ihan tiedä miten kaulus asettuu päälläni. Jääkö roikkumaan tuohon eteen, vai pysyykö se noin miten on aseteltu henkarille. Lanka vaikuttaa enemmän tekokuidulle kuin luonnonkuidulle.
Korallin värinen toppi
Myös tämä neule on neulottu ilemisesti sekoitelangasta. Tässä on puuvillan tuntua, mutta sitten kuitenkin vaikuttaa vähän muoviselle. Olen aika heikkona erilaisiin neulottuihin ja virkattuihin kesätoppeihin ja jos en niitä itse ole tehnyt, niin sitten olen napannut niitä UFFista. Hassua mutta totta. Tämä malli on aivan ihana ja todellisuudessa voi käyttää miten päin itse tahtoo, minulle tuo syvempi pääntie kuuluu taakse, että selkä näkyy. Tätäkään en ole vielä sovittanut, joten en ihan osaa sanoa miten istuu päälläni. Mutta valkoisten leveälahkisten housujen kanssa olisi tarkoitu käyttää.
Mahtavaa lauantaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: