Hypeconista Nuuksion kautta lomille
0
Kolme viikkoa, kolme erilaista kesäleiriä. Hypeconista Nuuksion kautta lomille, niin se kolme viikkoa meni, oikeasti. Minulla oli kolme täysin erilaista leiriviikkoa ja nyt vihdoin loma. Lomalla olen suunnitellut makoilevani vain. Kyllä, tämä kesä on omistettu vain ja ainoastaan lötköilyyn, en meinaa tehdä mitään muuta. Paljon haluan tehdä sellaisia asioita, joita teimme ennen koronaa ja koronan aikana. Mutta palataan silti tuohon kolmeen viikkoon.
Hypeconista Nuuksion kautta lomille
Ennen lomaa pääsin eläytymään Cosplay -maailmaan, tutustuin myös Therianeihin sekä vaelsin Nuuksiossa. Nuorisotyö on siitä mielenkiintoista, että pääsee tekemään paljon erilaisia asioita, varsinkin näin kesätoiminnoissa.
Cosplay vei minut Hypeconiin
Cosplayn kohokohta oli retki Hyvinkään Hypeconiin. Siellä nuoret pääsi eläytymään todella niihin rooleihin, joita rakensivat. Ennen retkeä, päästiin kirppareita kiertämään ja hankkimaan materiaalia asuihin, sen lisäksi saimme Sanna Partasen pitämään pienen oppitunnin mistä kaikesta voi tehdä asuja ja tietenkin toinen tärkeä asia: Meikkausta. Koko viikko oli minulle opettavainen.
Therianit hyppelehti Lomamäen lemmikkipuistoon
Toinen viikko meni therian -leirin tiimellyksessä ja lopulta löysimme itsemme Lomamäen lemmikkipuistosta ja minä sain viljakäärmeen kaulaani. Miten upea eläin käärme onkaan. Pakko sanoa, oli kyllä viikon kohokohta kaikkinensa tuo Lomamäki. Ei vain se, että käärme kutitti kaulaani. Siitä onkin vuosia jo aikaa kun viimeksi kyseisessä paikassa kävin.
Viikko Nuuksiossa on seikkailu
Nuuksio on oikeasti upea kohde, ihan kaikille. Varsinkin kun lähtee kiertämään vähän niitä reittejä, jotka ovat tuntemattomampia. Ei niitä reittejä, joissa tarvitaan liikennevalojakin, kun ihmisiä on niin valtavat määrät. Tänä vuonna leiri, johon sallistuin oli neljä päiväinen, koska juhannus. Mutta se riitti oikein hyvin. Saatiin nauttia auringosta, mutta myös sateesta, ihan kunnon sateesta.
Siitä on tosiaan muutama vuosi aikaa kun olen viimeksi ollut Nuuksiossa vaelluksella ja osa alueesta olikin muuttunut ihan positiivisesti. Klassarin kierroksella oli nyt ihan kunnon grillikatos, jota ennen ei ollut ja camping -alue oli edelleen paikalla, vaikka sekin hitusen muuttunut. Grillipakkoja on kierroksella useampi, joka on erittäin hyvä juttu. Vaikka saatiin sade niskaan, niin oli silti kiva pitkästä aikaa samoilla Nuuksiossa.
Mutta nyt lomille!
Ihanaa kesää kaikille!
Seuraa minua:
Viikot ennen lomaa:
Viisi kesäjuttua, joihin en kyllästy koskaan
Kesä ei tunnu minusta koskaan suorittamiselta. En halua listaa nähtävyyksistä, joista pitää ottaa pakollinen kuva, enkä aikataulua, joka täyttyy täydellisistä kesäpäivistä. Kaikkein parhaat muistot syntyvät yleensä hetkistä, jotka näyttävät ulkopuolelta aivan tavallisilta: hiekkaa varpaissa, kahvi termospullossa, musiikki joka kuuluu ilta-auringossa jostain kauempaa. Tänä kesänä mukana on myös jotain aivan uutta. Meidän ensimmäinen oma mökkikesä. Tai oikeastaan projekti, joka näyttää tällä hetkellä enemmän viidakolta kuin idylliseltä mökkimaisemalta. Silti juuri nyt tuntuu siltä, että viisi kesäjuttua, joihin en kyllästy koskaan kuvaa täydellisesti sitä, mitä tältä kesältä eniten odotan.
Viisi kesäjuttua, joihin en kyllästy koskaan
Kesässä parasta on se, että tavalliset asiat muuttuvat yhtäkkiä erityisiksi. Sama kahvi maistuu paremmalta ulkona juotuna, sama kaupunki näyttää pehmeämmältä ilta-auringossa ja täysin tavallinen keskiviikko voi tuntua pieneltä seikkailulta. Minun kesälomani ei oikeastaan rakennu isoista suunnitelmista vaan muutamasta asiasta, joihin palaan vuodesta toiseen uudelleen.
Yyteri ja loputon hiekkaranta
Yyterissä on jotain melkein epätodellista. Kun hiekkadyynit avautuvat eteen, ei aina tunnu edes siltä, että olisi Suomessa. Maisema näyttää enemmän joltain elokuvan rantakohtaukselta kuin kotimaan kesältä.
Rakastan sitä tunnetta, kun hiekka on niin lämmintä, että kengät unohtuvat heti autoon. Tuuli, meri ja valtava avoin tila tekevät olosta kevyen tavalla, jota on vaikea selittää. Yyterissä ei tarvitse suorittaa mitään. Voi vain kävellä rantaa pitkin, istua dyynien suojassa tai katsoa merta tuntikausia.
Usein parhaat rantapäivät eivät edes sisällä uimista. Riittää, että mukana on viltti, jotain hyvää syötävää ja aikaa olla ilman kiirettä.
Suomenlinna ilman suunnitelmaa
Suomenlinna kuuluu niihin paikkoihin, joihin voisin mennä aina uudelleen. Vaikka siellä käy paljon turisteja, paikka tuntuu silti rauhalliselta.
Paras tapa viettää päivä Suomenlinnassa ei ole nähdä kaikkea vaan kulkea ilman päämäärää. Löytää hiljainen rantakallio, istua hetki vanhan kivimuurin vieressä tai vain katsella veneitä. Lauttamatka kuuluu kokemukseen yhtä paljon kuin itse saari. Siinä ehtii jättää kaupungin hetkeksi taakse.
Pidän myös siitä, että Suomenlinna näyttää erilaiselta joka säällä. Aurinkoisena päivänä meri kimaltää kirkkaana, mutta pilvisellä säällä koko paikka muuttuu melkein elokuvamaiseksi.
*****
Piknik Helsingissä
Helsinki on kesällä parhaimmillaan juuri silloin, kun mitään erityistä ei tapahdu. Yksi täydellinen päivä voi olla niinkin yksinkertainen kuin viltti, mansikoita ja hyvä paikka istua.
Rakastan rantapiknikejä kaikkein eniten. Se, että meri näkyy taustalla, tekee kaikesta heti enemmän kesää. Joskus mukaan lähtee kahvi ja croissantit, joskus taas kasa sekalaisia eväitä lähikaupasta. Piknikeissä parasta on spontaanius. Ei tarvitse varata pöytää eikä suunnitella viikkoa etukäteen. Ja jotenkin ulkona syöty ruoka maistuu aina paremmalta.
Ulkoilmakonsertit ja loputtomat kesäillat
Kesällä musiikki kuulostaa erilaiselta ulkona. Ehkä siihen vaikuttaa lämmin ilma tai se, että ihmiset ovat muutenkin rennompia. Rakastan erityisesti niitä iltoja, jolloin aurinko alkaa laskea kesken keikan ja koko paikka muuttuu pehmeän kultaiseksi.
Parasta eivät ole pelkästään esiintyjät vaan tunnelma. Ihmiset vilteillä, kaukaa kuuluva musiikki ja tunne siitä, ettei kenelläkään ole kiire kotiin.
Kesäilloissa on jotain melkein taianomaista. Yhtäkkiä huomaa, että kello on paljon enemmän kuin luuli, mutta ulkona on edelleen valoisaa ja lämmin tuuli tuntuu iholla. Sellaisina hetkinä tulee tunne, ettei kesä voisi koskaan loppua.
Ensimmäinen mökkikesä ja täydellinen kaaos
Tämän kesän suurin projekti on ehdottomasti mökki. Tai ehkä pitäisi sanoa mökkiraunioiden pelastusoperaatio. Mökki hankittiin vasta, ja paikka on tällä hetkellä täysin umpeen kasvanut. Piha näyttää enemmän villiltä metsältä kuin pihalta ja tekemistä riittää varmasti koko kesäksi. Mutta ehkä juuri siksi olen siitä niin innoissani.
On yllättävän palkitsevaa nähdä, miten paikka muuttuu vähän kerrallaan. Kun raivaa pusikkoa, pesee vanhoja pintoja tai löytää kaiken kaaoksen keskeltä jotain kaunista, alkaa vähitellen nähdä, millainen paikasta vielä tulee.
Rakastan myös sitä, ettei kaiken tarvitse olla heti valmista. Vähän kuluneet pinnat, vanhat huonekalut ja keskeneräisyys kuuluvat mökkitunnelmaan. Täydellisyys ei edes sopisi siihen. Ehkä juuri siinä on koko kesän idea. Kaiken ei tarvitse olla valmista eikä täydellistä. Riittää, että aurinko paistaa välillä, kahvi ehtii jäähtyä käteen ja jossain vaiheessa huomaa olevansa onnellinen ihan tavallisesta hetkestä.
Tällaiset ovat minun viisi kesäjuttua, joihin en kyllästy koskaan, millaiset sinun on?
Ihanaa iltaa!
Seuraa minua:
Ihania hetkiä kesällä: