Miksi palaamme aina Krakovaan?
16
Miksi palaamme aina Krakovaan? Se on kysymys, jonka kuulen yhä uudelleen. Maailma on täynnä upeita matkakohteita, mutta silti palaamme aina tähän Puolan entiseen kuninkaalliseen pääkaupunkiin. Syynä eivät ole pelkästään Wawelin linna, vanhakaupunki tai suositut nähtävyydet. Ne ovat toki vaikuttavia, mutta eivät ole se syy, miksi haluamme palata.
Miksi palaamme aina Krakovaan?
Krakova tuntuu kaupungilta, joka elää jatkuvasti. Jokaisella matkalla löytyy uusi ravintola, uusi second hand -liike, uusi kävelyreitti tai pieni yksityiskohta, jota ei aiemmin ollut huomannut. Vaikka kulkisimme samoilla kaduilla, kaupunki näyttää aina hieman erilaiselta. Ehkä juuri siksi Krakova ei tunnu koskaan valmiilta.
Kazimierz – kaupunginosa, jossa viihdymme
Tälläkin matkalla majoituimme Kazimierziin. Se on kaupunginosa, johon palaamme mielellämme. Vanhat kivitalot, sisäpihat, pienet putiikit, ravintolat ja kahvilat luovat tunnelman, jossa viihtyy aamusta iltaan. Hotelli Estera on juuri vilkkaan Plac Nowyn kulmassa. Tämä on se kohta, jossa kaupunki ei koskaan nuku. Aamulla aikaisin torikauppiaat saapuvat paikalle ja illalla ravintolat ovat avoinna yömyöhään.
Ensimmäisenä iltana söimme Hamsassa, kävimme hetken hotellilla levähtämässä ja lähdimme sen jälkeen pitkälle iltakävelylle. Suuntasimme Galeria Kazimierzin ohi Veikselin rantaa seurailevalle Bulwary Wiślanelle. Useimmat kävelevät Wawelin suuntaan, mutta me päätimme jatkaa tällä kertaa itään. Rantareitti tuntui jatkuvan lähes loputtomiin. Ohitimme lenkkeilijöitä, pyöräilijöitä, iltaa viettäviä paikallisia ja lopulta saavuimme Banana Beachille asti.
Paluumatkalla poikkesimme tutkimaan uusia asuinalueita. Modernit rakennukset lasiparvekkeineen olivat aivan erilaisia kuin Kazimierzin historialliset kadut. Juuri tällaiset yllätykset tekevät Krakovasta niin kiinnostavan.
Podgórze herättää ristiriitaisia tunteita
Seuraavana päivänä ylitimme joen ja suuntasimme Podgórzen puolelle. Täytyy myöntää, että tämä kaupunginosa herättää minussa aina hieman ristiriitaisia tunteita. En oikein osaa selittää miksi, mutta tunnelma tuntuu siellä erilaiselta. Ilmassa on jotain raskasta ja painostavaa.
Ehkä tunne liittyy alueen historiaan. Podgórze oli toisen maailmansodan aikana Krakovan juutalaisgheton sijaintipaikka, ja lähistöllä sijaitsevat myös Schindlerin tehdas sekä entisen Plaszówin leirin alue. Historia on täällä vahvasti läsnä, vaikka kaupunginosa elää nykyään aivan omaa elämäänsä. Silti päätin tällä matkalla ottaa härkää sarvista. Podgórzessa on paljon nähtävää, ja erityisesti second hand -liikkeitä löytyy runsaasti.
Yksi tämän matkan suosikeistani oli Thrifty. Siisti, hyvin järjestetty liike, jossa oli ilo kierrellä. Harmillisesti osa suunnittelemistamme second hand -liikkeistä oli maanantaina suljettuina, joten kaikkea emme ehtineet nähdä. Se jäi hyväksi syyksi palata vielä joskus takaisin.
Kesken ostoskierroksen taivas kuitenkin repesi. Rankkasade ja ukkonen saapuivat hetkessä. Kadut täyttyivät vedestä, ihmiset juoksivat suojaan ja hetken aikaa näytti siltä, että sade jatkuisi pitkään. Noin kymmenen minuutin kuluttua aurinko kuitenkin pilkisti jälleen esiin, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Zakrzówek yllättää joka kerta
Yksi matkan kohokohdista oli Zakrzówekin louhos. Turkoosi vesi näyttää lähes epätodelliselta, vaikka paikka sijaitsee aivan kaupungin tuntumassa. Vietimme päivän ensin altailla ja myöhemmin rannalla. Samalla tuli heitettyä myös tämän kesän talviturkki. Päivän jälkeen oli mukava palata hotellille, vaihtaa vaatteet ja suunnata illalliselle. Juuri tällainen yhdistelmä tekee Krakovasta meille niin mieluisan, aamupäivä luonnossa, ilta kaupungin sykkeessä.
Zakrzówek ei ole luonnonjärvi, vaan entinen kalkkikivilouhos. Louhinta päättyi, kun alueelle alkoi virrata pohjavettä, ja vuosien saatossa louhos täyttyi kirkkaasta vedestä. Turkoosin värinen vesi ja jyrkät kalkkikiviseinämät ovat tehneet Zakrzówekista yhden Krakovan näyttävimmistä luontokohteista. Alue on viime vuosina kunnostettu virkistyskäyttöön, ja nykyään siellä voi uida valvotuilla altailla, rentoutua ranta-alueella sekä kulkea kävelyreiteillä ihailemassa ainutlaatuista maisemaa.
Tämä on mielestäni yksi niistä paikoista, joka yllättää ensikertalaisen, harva odottaa löytävänsä näin kirkasvetisen uimapaikan aivan suuren kaupungin kupeesta.
Matkatyyli syntyy omasta vaatekaapista
Yksi asia, josta saan usein kysymyksiä, ovat matka-asuni. Tälle matkalle en pakannut mukaan uusia vaatteita. Laukussa oli itse ompelemiani vaatteita, kirpputorilöytöjä ja vanhoja suosikkeja, joita olen käyttänyt vuosien ajan. Minusta matkailun ei tarvitse tarkoittaa uuden vaatekaapin ostamista.
Rakastan sitä, että sama vaate näyttää täysin erilaiselta eri ympäristössä. Vihreä mekko sopi täydellisesti vanhojen kivitalojen keskelle, pellavahousut toimivat kirppiskierroksella ja iltaisin oli ihana pukeutua hieman juhlavampaan mekkoon hyvän ruoan äärelle.
Miksi juuri Krakova?
Minulle Krakova ei ole kaupunki, jonka voisi nähdä valmiiksi. Se on paikka, jossa pienet asiat tekevät vaikutuksen. Vanha katutaideteos on saattanut kadota ja sen tilalle on tullut jotain uutta. Ravintola on vaihtunut, pieni putiikki on avannut ovensa tai tuttu katu näyttää aivan erilaiselta kuin edellisellä kerralla.
Kaupunki muuttuu, mutta tunnelma säilyy. Ehkä juuri siksi palaamme tänne yhä uudelleen.
Seuraavassa osassa vien sinut mukaan Krakovan second hand -liikkeisiin, persoonallisiin putiikkeihin sekä omille ostosreiteilleni. Kerron myös, miksi Deccoria, Inspiro ja Mavera Spot Josefa kuuluvat aina matkasuunnitelmaamme.
Ihanaa viikonloppua!
Seuraa minua:
Lisää juttuja Krakovasta:
Ruoholahdesta vesibussilla Suomenlinnaan – kesän rennoin päiväretki
Kesä Helsingissä tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia pieniin seikkailuihin, eikä aina tarvitse lähteä kauas kokeakseen jotain uutta. Vaikka olemme vierailleet Suomenlinnassa lukemattomia kertoja vuosien varrella, löytyi tänä kesänä meille aivan uusi tapa saapua perille. Ruoholahdesta vesibussilla Suomenlinnaan teki päiväretkestä heti tavallista rennomman. Jos et vielä tiennyt tästä reitistä, kannattaa se lisätä kesän retkilistalle.
Ruoholahdesta vesibussilla Suomenlinnaan – kesän rennoin päiväretki
Suomenlinna on meille paljon enemmän kuin yksi Helsingin suosituimmista nähtävyyksistä. Se on paikka, johon on kertynyt vuosien aikana valtava määrä muistoja. Kun pojat olivat pieniä, kävimme täällä usein poikiemme kanssa. Eväät pakattiin reppuun, kallioilla kiipeiltiin, tunneleita tutkittiin ja vanhat tykit piti tietenkin käydä katsomassa joka ikinen kerta. Lapselle jokainen retki oli pieni seikkailu.
Nyt elämä on muuttunut. Pojat ovat jo isoja, toinen muuttanut pois kotoa ja Suomenlinnaan lähdetään useimmiten kahdestaan mieheni kanssa. On oikeastaan aika ihanaa huomata, että sama paikka osaa tarjota aivan erilaisen elämyksen eri elämänvaiheissa. Enää ei juosta paikasta toiseen, vaan istutaan kallioilla vähän pidempään, katsellaan merelle ja annetaan ajan kulua omalla painollaan.
Tällä kertaa päätimme kokeilla jotakin uutta. Moni tuntee vain Kauppatorilta lähtevän lautan, mutta kesäisin Ruoholahdesta pääsee vesibussilla suoraan Suomenlinnaan. Jo pelkkä merimatka tuntuu pieneltä risteilyltä, ja kaupungin tutut maisemat näyttävät aivan erilaisilta veden suunnasta.
Reittiä liikennöi FRS Finland, jonka vesibussi kulkee Ruoholahdesta Suomenlinnaan ja edelleen Kauppatorille. Noin 40 minuutin matka on osa retkeä eikä pelkkä siirtyminen paikasta toiseen. Kannella istuessa meri tuoksuu kesältä, lokit liitelevät vieressä ja kaupungin kiire jää vähitellen taakse. Aluksella on myös kahvila, joten halutessaan retken voi aloittaa vaikka kahvikupillisella. Meistä tämä oli niin onnistunut kokemus, että tästä saattaa tulla uusi perinne.
Perille saavutaan Tykistölahteen, mikä tuntui meillekin mukavalta vaihtelulta. Vaikka Suomenlinna on tuttu paikka, uusi saapumisreitti sai koko retken tuntumaan yllättävän tuoreelta.
Pizzaa Nikolaihin ja vohvelit kruunuksi
Hyvä ruoka kuuluu meidän päiväretkiimme lähes yhtä varmasti kuin meri kuuluu Suomenlinnaan.
Tälläkin kertaa suuntasimme Pizzeria Nikolaihin, joka sijaitsee Kuninkaanportin läheisyydessä. Pizzat olivat juuri niin herkullisia kuin muistimmekin, ja merellinen ympäristö tekee lounaasta aina vähän tavallista paremman. En tiedä, maistuuko pizza oikeasti paremmalta merituulessa vai onko kyse vain lomatunnelmasta, mutta en aio alkaa testaamaan teoriaa sisätiloissa.
Koska kesäpäivään kuuluu myös jälkiruoka, siitä en suostu tinkimään, suuntasimme vielä kattoterassille vohveleille. Vohvelit ovat minulle salainen pahe, joista minun on todella vaikea kieltäytyä, varsinkin jos niissä on mukana jäätelöä.
Istuskelimme pitkään terassilla ilman minkäänlaista kiirettä. Katselimme veneitä, ihmisiä ja merta. Juuri tällaisia hetkiä kesässä kaipaan eniten. Ei tarvitse suorittaa nähtävyyksiä tai kerätä kilometrejä askelmittariin. Joskus riittää, että saa vain olla.
Suomenlinna on paikka, johon palaamme aina uudelleen
Moni ajattelee, että Suomenlinna käydään katsomassa kerran ja sitten se on nähty. Minä olen täysin eri mieltä. Suomenlinna muuttuu vuodenaikojen mukana. Keväällä se herää vihreäksi, keskikesällä kalliot täyttyvät auringonpalvojista, syksyllä meri näyttää dramaattiselta ja talvella koko linnoitus muuttuu lähes satumaisen hiljaiseksi. Ehkä juuri siksi palaamme sinne yhä uudelleen.
Joskus kävelemme pitkän lenkin, joskus tutkimme uusia polkuja ja toisinaan keskitymme vain syömään hyvin ja nauttimaan maisemista. Jokainen retki on erilainen, vaikka kohde on sama.
Tällä kertaa päivän parhaaksi muistoksi jäi kiireettömyys. Vesibussimatka Ruoholahdesta, herkullinen pizza, vohvelit kattoterassilla ja rauhallinen kävely tekivät tavallisesta kesäpäivästä pienen loman.
Jos siis etsit ideaa kesäiseen päiväretkeen Helsingissä, suosittelen lämpimästi kokeilemaan Ruoholahden vesibussia Suomenlinnaan. Joskus jo pelkkä uusi reitti riittää siihen, että vanha suosikkikohde tuntuu jälleen aivan uudelta. Ja kyllä, voin jo nyt sanoa, ettei tämä ole meidän viimeinen Suomenlinna-retkemme. Joissakin paikoissa on vain sellaista taikaa, että niihin haluaa palata yhä uudelleen.
Rentoa sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua:
Lisää meidän Suomenlinnan retkistä: