Ruoholahdesta vesibussilla Suomenlinnaan – kesän rennoin päiväretki
2
Kesä Helsingissä tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia pieniin seikkailuihin, eikä aina tarvitse lähteä kauas kokeakseen jotain uutta. Vaikka olemme vierailleet Suomenlinnassa lukemattomia kertoja vuosien varrella, löytyi tänä kesänä meille aivan uusi tapa saapua perille. Ruoholahdesta vesibussilla Suomenlinnaan teki päiväretkestä heti tavallista rennomman. Jos et vielä tiennyt tästä reitistä, kannattaa se lisätä kesän retkilistalle.
Ruoholahdesta vesibussilla Suomenlinnaan – kesän rennoin päiväretki
Suomenlinna on meille paljon enemmän kuin yksi Helsingin suosituimmista nähtävyyksistä. Se on paikka, johon on kertynyt vuosien aikana valtava määrä muistoja. Kun pojat olivat pieniä, kävimme täällä usein poikiemme kanssa. Eväät pakattiin reppuun, kallioilla kiipeiltiin, tunneleita tutkittiin ja vanhat tykit piti tietenkin käydä katsomassa joka ikinen kerta. Lapselle jokainen retki oli pieni seikkailu.
Nyt elämä on muuttunut. Pojat ovat jo isoja, toinen muuttanut pois kotoa ja Suomenlinnaan lähdetään useimmiten kahdestaan mieheni kanssa. On oikeastaan aika ihanaa huomata, että sama paikka osaa tarjota aivan erilaisen elämyksen eri elämänvaiheissa. Enää ei juosta paikasta toiseen, vaan istutaan kallioilla vähän pidempään, katsellaan merelle ja annetaan ajan kulua omalla painollaan.
Tällä kertaa päätimme kokeilla jotakin uutta. Moni tuntee vain Kauppatorilta lähtevän lautan, mutta kesäisin Ruoholahdesta pääsee vesibussilla suoraan Suomenlinnaan. Jo pelkkä merimatka tuntuu pieneltä risteilyltä, ja kaupungin tutut maisemat näyttävät aivan erilaisilta veden suunnasta.
Reittiä liikennöi FRS Finland, jonka vesibussi kulkee Ruoholahdesta Suomenlinnaan ja edelleen Kauppatorille. Noin 40 minuutin matka on osa retkeä eikä pelkkä siirtyminen paikasta toiseen. Kannella istuessa meri tuoksuu kesältä, lokit liitelevät vieressä ja kaupungin kiire jää vähitellen taakse. Aluksella on myös kahvila, joten halutessaan retken voi aloittaa vaikka kahvikupillisella. Meistä tämä oli niin onnistunut kokemus, että tästä saattaa tulla uusi perinne.
Perille saavutaan Tykistölahteen, mikä tuntui meillekin mukavalta vaihtelulta. Vaikka Suomenlinna on tuttu paikka, uusi saapumisreitti sai koko retken tuntumaan yllättävän tuoreelta.
Pizzaa Nikolaihin ja vohvelit kruunuksi
Hyvä ruoka kuuluu meidän päiväretkiimme lähes yhtä varmasti kuin meri kuuluu Suomenlinnaan.
Tälläkin kertaa suuntasimme Pizzeria Nikolaihin, joka sijaitsee Kuninkaanportin läheisyydessä. Pizzat olivat juuri niin herkullisia kuin muistimmekin, ja merellinen ympäristö tekee lounaasta aina vähän tavallista paremman. En tiedä, maistuuko pizza oikeasti paremmalta merituulessa vai onko kyse vain lomatunnelmasta, mutta en aio alkaa testaamaan teoriaa sisätiloissa.
Koska kesäpäivään kuuluu myös jälkiruoka, siitä en suostu tinkimään, suuntasimme vielä kattoterassille vohveleille. Vohvelit ovat minulle salainen pahe, joista minun on todella vaikea kieltäytyä, varsinkin jos niissä on mukana jäätelöä.
Istuskelimme pitkään terassilla ilman minkäänlaista kiirettä. Katselimme veneitä, ihmisiä ja merta. Juuri tällaisia hetkiä kesässä kaipaan eniten. Ei tarvitse suorittaa nähtävyyksiä tai kerätä kilometrejä askelmittariin. Joskus riittää, että saa vain olla.
Suomenlinna on paikka, johon palaamme aina uudelleen
Moni ajattelee, että Suomenlinna käydään katsomassa kerran ja sitten se on nähty. Minä olen täysin eri mieltä. Suomenlinna muuttuu vuodenaikojen mukana. Keväällä se herää vihreäksi, keskikesällä kalliot täyttyvät auringonpalvojista, syksyllä meri näyttää dramaattiselta ja talvella koko linnoitus muuttuu lähes satumaisen hiljaiseksi. Ehkä juuri siksi palaamme sinne yhä uudelleen.
Joskus kävelemme pitkän lenkin, joskus tutkimme uusia polkuja ja toisinaan keskitymme vain syömään hyvin ja nauttimaan maisemista. Jokainen retki on erilainen, vaikka kohde on sama.
Tällä kertaa päivän parhaaksi muistoksi jäi kiireettömyys. Vesibussimatka Ruoholahdesta, herkullinen pizza, vohvelit kattoterassilla ja rauhallinen kävely tekivät tavallisesta kesäpäivästä pienen loman.
Jos siis etsit ideaa kesäiseen päiväretkeen Helsingissä, suosittelen lämpimästi kokeilemaan Ruoholahden vesibussia Suomenlinnaan. Joskus jo pelkkä uusi reitti riittää siihen, että vanha suosikkikohde tuntuu jälleen aivan uudelta. Ja kyllä, voin jo nyt sanoa, ettei tämä ole meidän viimeinen Suomenlinna-retkemme. Joissakin paikoissa on vain sellaista taikaa, että niihin haluaa palata yhä uudelleen.
Rentoa sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua:
Lisää meidän Suomenlinnan retkistä:
Lähdimme hakemaan nuppeja kaappiin – näin kävi
Lähdimme hakemaan nuppeja kaappiin – näin kävi. Joskus parhaat kesäpäivät eivät synny suurista suunnitelmista. Ne rakentuvat pienistä pysähdyksistä, mutkaisista teistä ja siitä, että yksi etappi johtaa huomaamatta seuraavaan. Tällä kertaa päivä alkoi nappiostoksilla, jatkui mökkitöissä ja päättyi merenrantakaupungin tunnelmiin.
Lähdimme hakemaan nuppeja kaappiin – näin kävi
On olemassa päiviä, jolloin aikataulu on täynnä tekemistä, mutta silti päivä ei tunnu kiireiseltä. Sellainen oli tämä kesäinen retki. Tarkoitus oli alun perin melko yksinkertainen: hakea muutamia uusia vetimien nuppia mökin kaappeihin. Mutta kuten usein käy, yksi pieni asia johti toiseen, ja lopulta päivästä muodostui pieni seikkailu.
Ensimmäinen pysähdys oli Kasvihuoneilmiö.
Se on paikka, josta ei yleensä kävellä ulos pelkästään sen kanssa, mitä oli tullut hakemaan. Siellä riittää katseltavaa jokaisessa nurkassa. Vanhat huonekalut, puutarhatavarat, sisustusesineet ja kaikki ne pienet yksityiskohdat, jotka saavat mielikuvituksen laukkaamaan. Tällä kertaa onnistuin kuitenkin melkein pysymään suunnitelmassa. Löysin juuri sellaiset vetimien nupit, joita olin lähtenyt etsimään. Pieneltä tuntuva hankinta, mutta juuri sellainen yksityiskohta, joka antaa vanhalle kaapille aivan uuden ilmeen.
Ostosten jälkeen oli tietenkin pakollinen munkkitauko. Olisihan ollut melkein sääli lähteä pois ilman kahvia ja tuoretta munkkia. Joskus parhaat keskustelut käydään juuri silloin, kun kädessä on kahvikuppi ja sormissa sokeria. Päivä oli vasta alussa.
Mökillä työlistat unohtuvat nopeasti
Kasvihuoneilmiöstä matka jatkui mökille. Auto oli pakattu tavaroilla, joita oli kertynyt vietäväksi useamman viikon ajan. Aina löytyy jotakin, mikä kuuluu mökille eikä kotiin, työkaluja, sisustustavaroita, ruukkuja, purkkeja tai pieniä löytöjä, joille löytyy paikka vasta siellä.
Ensimmäinen tunne mökille saapuessa on aina sama. Vaikka tekemistä riittää, kiire katoaa. Tälläkin kertaa oli tarkoitus tehdä vain muutama pieni homma. Ja kuten mökillä yleensä käy, ”ihan nopeasti” venyy helposti vähän pidemmäksi.
- Vähän järjestelyä.
- Hieman tavaroiden siirtelyä.
- Suunnittelua.
- Kokeilua.
Ja tietenkin niitä kuuluisia keskusteluja siitä, mihin mikäkin olisi kaikkein paras laittaa. Juuri sellaiset hetket tekevät mökkeilystä mukavaa. Kyse ei ole siitä, että kaiken pitäisi valmistua heti. Päinvastoin. Mökki saa muuttua vähitellen. Minusta siinä on jotain lohdullista.
Kaikkea ei tarvitse saada valmiiksi yhdessä viikonlopussa. Jokainen käynti vie paikkaa vähän eteenpäin, ja samalla syntyy uusia ideoita seuraavaa kertaa varten. Uudet vetimien nupitkin odottavat nyt omaa hetkeään. Ne ovat pieni yksityiskohta, mutta juuri sellaiset pienet asiat tekevät vanhasta mökistä vähitellen yhä enemmän meidän näköisemme.
Tammisaari kruunasi kesäpäivän
Kun mökillä oli tehty päivän työt, päätimme jatkaa vielä matkaa Tammisaareen. Kesäpäivä tuntui liian kauniilta siihen, että olisi lähtenyt suoraan kotiin. Tammisaaressa on oma tunnelmansa. Siellä ei tarvitse suorittaa mitään. Riittää, että kävelee, katselee vanhoja taloja, pysähtyy välillä ihailemaan venesatamaa ja antaa kaupungin rauhallisen rytmin tehdä tehtävänsä.
Päivän aikana oli tullut jo tehtyä yhtä ja toista, joten ruokailu maistui erityisen hyvältä. Ei mitään kiireistä pikaruokaa autossa, vaan rauhallinen hetki istahtaa alas ja nauttia siitä, että päivä oli saanut kulkea juuri omalla painollaan. Ehkä juuri tällaiset päivät jäävät parhaiten mieleen.
Niissä ei tapahdu mitään valtavan suurta tai dramaattista, mutta monta pientä asiaa muodostaa yhdessä kokonaisuuden.
- Nappien etsiminen.
- Munkit.
- Mökkityöt.
- Tammisaaren kadut.
- Hyvä ruoka.
- Yhdessä vietetty aika.
Illalla kotiin ajaessa olo oli väsynyt, mutta hyvällä tavalla. Sellaisella tavalla, joka tulee ulkoilmasta, pienestä puuhailusta ja siitä, että päivä on ollut täynnä elämää ilman kiireen tuntua. Joskus juuri tällaiset retket muistuttavat, ettei kesän tarvitse koostua suurista matkoista tai kalliista elämyksistä.
Se voi alkaa yhdestä pienestä ostoslistasta. Päätyä mökin pihalle. Poiketa vielä merenrantakaupunkiin. Ja lopulta huomata, että tavallisesta lauantaista tulikin yksi kesän parhaista seikkailuista.
Mahtavaa päivää!
Seuraa minua:
Lisää seikkailuja: