Sairasvuoteen sininen tango
0
Nyt soi sairasvuoteen sininen tango. Se on siniseen peittoon kääriytynyt ja nakertaa vähitellen olotilaa. Nenä loistaa punaisena kuin Petteri Punakuonon nenä konsanaan. Energiaa kyllä piiraisi, vaikka hengittäminen nenän kautta on lähes mahdotonta.
Sairasvuoteen sininen tango
Ihan aluksi sanon, että jos et kestä yökköjuttuja, älä lue! Tässä jutussa lentää nimittäin nenänesteet ja ehkä myös ärränpäät. Ihan vaan sen vuoksi, koska mä voin.
Niin tässä hommassa sitten kävi, että viime yönä nenänesteet alkoi valua pitkin poskia kohti tyynyä. Niistämällä ei tullut mitään ulos, mutta neste vain valui ja valui, mietin jo korkin laittamista nokkaani, mutta onneksi torkahdin ennen kuin aloin korkkeja etsiä. Nenäkannukin on kaivettu nurkastaan esiin ja taisin tosiaan naimisiin sen kanssa mennä vähän vahingossa.
Töistä ei paranisi olla poissa ollenkaan, niin paljon olisi hommaa ja se jos mikä tässä harmittaa kaikkein eniten. En missään nimessä haluaisi olla pois töistä. Olen siis naimisissa myös työni kanssa. Monulla on siis monen monta avioliittoa samaan aikaan. Huh, ajatuskin puistattaa. Mutta mitä ihmettä nyt sitten kun on tämän valuvan nokan kanssa täällä kotosalla? Ei voi oikein mitään tehdä, kun neste vaan valuu, pidän koko ajan nokastani kiinni, ettei kaikki valu pitkin sänkyä.
Inhoan sairastelua
Mikään ei ole minulle sellainen inhokkiasia kuin sairastelu ja isoin asia siinä on se, että harvoin sairaana pystyy tekemään asioita, mitä haluaisi. Koska on kipeä ja yleensä vain nukkuu. Nyt tosin muuta oiretta ei ole kuin tämä valtava nesteen valuminen nokasta. Olo on kuin purolla, joka solisee iloisesti jokeen asti. Tosin tässä ei ole jokea missään lähellä, joten puro solisee kivasti syliin.
Koska olen kova puuhastelemaan, niin kotona makoilu ei sovi meikäläisen ajatukselle ollenkaan. Ja soimaan itseäni, kun työkaveri joutuu sitten laittamaan enemmän panosta kun minä olen poissa. Ei ole kivaa, mieluiten puuhaisin nuorten kanssa kuin istuisin kotona pyörittämässä peukaloita. Tärkeää toki on se, että tulisin nyt terveeksi ja saisin keskityttyä sitten noihin nuoriin vihdoinkin. Pari päivää täytyy nyt malttaa mieli ja uutena Melissana sitten singahtaa töihin.
Rauhallista pikkulauantaita!
Seuraa minua:
19 kuukautta
19 kuukautta sitten sain RCVS diagnoosin. Mitä kaikkea tällä välillä on tapahtunut ja miten voin nyt? On nimittäin käsittämätöntä, miten pitkään kestää palautua kunnolla tuosta tilanteesta, jossa olin. Parasta on se, että sain diagnoosin aika nopeasti, vaikka kyseistä tilaa ei helposti tunnisteta.
19 kuukautta
Koska muuttoruljanssi on edelleen käynnissä, enkä ole saanut aikaiseksi kuvata ihania uusia vaatteitani, niin päätin matkata ajassa taaksepäin ja muistella tätä 19 kuukautta, jona olen käynyt läpi yhden raskaimmista ja kivuliaimmista elämänvaiheistani. Sairastuin vuonna 2022 RCV syndroomaan, joka on nyt vihdoin palautunut ennalleen. Kipuja ei enää ole ja voin elää kohtalaisen normaalisti. Pelko päänsäryistä on jättänyt jälkensä, mutta koska kivuttomana olen nyt ollut muutaman kuukauden, niin ehkä pelkokin häviää, tai sitten ei.
Lisätietoa RCVS diagnoosistani alla olevissa linkeissä:
Kuntoutukseni on kestänyt pitkään, yllättävän pitkään. Päänsäryt ovat vaivanneet minua siis lähes koko tämän ajan. Nyt tosiaan muutama kuukausi olen ollut ilman kipuja. Tämä on erittäin hyvä asia. Painavien kantamusten raahaaminen on edelleen meikäläiselle hiukan haasteellista, sillä saatan saada vihlovia kipuja silloin. Muuten ei ole juurikaan kipuja. Toivonkin, että voisin pian olla ihan normaalisti ajattelematta ollenkaan miten arjessa liikun tai toimin.
Rentoutumista ja hyvää unta
Pyrin nykyisin siihen, että minulla on rentoutumiseen aikaa. Toki nyt ollaan menty vähän jokainen äärirajoillamme, koska muutto, isäni kuolema ja kiireinen aika työssä. Odotamme muutoksia työmaailmassa. Opinnot haastaa myös ja välillä tuntuu, ettei aika riitä yhtään mihinkään. Mutta silloin on vain välillä nollattava, että pystyy ottamaan jälleen askeleen eteen päin. Hyvä yöunet on tärkeitä, että jaksaa päivän. Tosin unet ovat kaikkea muuta kuin rauhallisia. Välillä olen puuhastellut unessani niin, että aamulla herätessäni olen aivan hengästynyt.
Viikonloppuna on isänpäivä sekä synttärini. Olen päättänyt ottaa tuon päivän hyvin rauhallisesti, ehkä hiukan availen laatikoita ja purkaan säkkejä. Mutta siitä huolimatta meinaan ottaa ihan rauhassa ja rennosti koko päivän. Ulkoilua ja pötköttelyä vain. Haluan tehdä kaikkeni, että tuo RCVS pysyisi kaukana minusta. Toivon, ettei minun tarvitse enää palata tähän tilanteeseen, näihin kipuihin.
Rakkaudella -Melissa
Seuraa minua: