Musta villiinnyttää
0Nyt on käynyt niin, että musta villiinnyttää minua, en tiedä liittyykö tämä nyt viidenkympin villityksiin vai onko kyseessä suruaika, mutta yhä enemmissä määrin on alkanut eksyä päälleni mustaa. Minulle, joka suosin värejä ja jonka lempiväri on punainen. Mitä minulle oikein tapahtuu?
Musta villiinnyttää
En tokikaan ole koskaan sylkenyt mustaan päin ja varsinkin töissä päälläni on useasti juuri mustat leggarit ja neule tai college. Mutta jostain syystä olen alkanut pukea entistä enemmän juuri mustaa alapäähän sekä yläpäähän ja vielä takkikin voi olla musta. Olen äimistynyt tästä huomiosta. Onko suruaika alkanut, minkä vuoksi? Oli miten oli mutta itse kovasti tykästyin tähän asuuni, johon sonnustauduin tässä noin viikko sitten. Asusta löytyy särmäkkyyttä ja toki vähän väriäkin tuossa neuleessa, mutta ajatus lähti ihan keinonahkafarkuista, jotka ovat jo vuosia olleet käytössä. Vähän ne alkaa halkeilla jo, mutta muuten vielä käyttökelpoiset. Paita on hankittu uutena muistaakseni Kaliforniasta, Citadel Outletista.
Kuljen nyt muutenkin jotenkin trendin huipulla, kun heitin tämän mustan komeuden päälle paksun neuleen, jossa on eläinkuosia. Olen jo muutaman vuoden nähnyt eläinkuosia niin käsityöläisillä kuin second hand muodin käyttäjillä. Ja nyt eläinkuosia on alkanut näkymään myös muotilehtien sivuilla. En edelleenkään seuraa muotia, mutta välillä osuu silmiin muotinäytöksiä. Selkeästi siis viidenkympin villitystä…
Meikittömyys vapautti minut
Olen Instagramissa jo ottanut tämän meikittömyyden esille ja jatkan höpinääni nyt myös blogissani, sillä silloin kun sairastuin RCVS:ään ja olin paljon ulkona meikittä, tunsin todella vaputuneeni jostakin. Nyt kun muutimme tänne Helsingin Manhattanille, niin minulla oli pitkään meikit kadoksissa ja kun meikit löytyi en oikein niitä enää ottanut esille. Sama homma jatkunut tähän päivään asti. Meikkaaminen viikolla on jäänyt ihan kokonaan pois.
Se taas ei tarkoita sitä, ettenkö pitäisi itsestäni yhtään huolta, ihoni voi tällä hetkellä todella hyvin, kun en kauheasti enää joudu erilaisia asioita käyttämään siinä. Ja varmasti olette nähneet, että kuvissakaan ei kauheasti meikkejä näy. Tokikaan en ole luopunut meikeistä kokonaan, tänäänkin olen suunnitellut, että ehostan itseäni vähäsen kun lähdemme mieheni kanssa hiukan nautiskelemaan Helsingin museoihin.
Tänään avataan myös vaatekaapin päiväkirja, josta kerron myöhemmin lisää. Instagramin puolella varmasti tulee juttua aiheesta jo aikaisemmin.
Rentoa lauantaita kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Mitä ompelin maaliskuussa
Mitä ompelin maaliskuussa -kooste näyttää mitä kaikkea olen tehnyt, vaikken olisi niitä edes postannut tänne blogiin. Olen myös suunnitellut, että tekisin joka kuukausi tällaisen koosteen. Minä kun näistä koosteista tykkään niin paljon. Voi kuitenkin olla, etten välttämättä joka kuukausi tee, varsinkin kun aikaa ompelulle ei niin kauheasti aina ole.
Mitä ompelin maaliskuussa
Maaliskuussa olen kuitenkin keskittynyt paljon asioiden korjaamiseen, kuten kenkien. Mutta olen myös paljon ommellut, olen näköjään löytänyt ompelumaniani jälleen. Se on kyllä mahtava fiilis. Farkku on tullut jälleen isoksi osaksi projektejani ja vielä muutamia korjauksia ja ompeluita on tulossa. Mutta sen jälkeen keskitynkin jo muihin materiaaleihin tuossa meikäläisen laatikossa.
Maaliskuussa tuli korjailtua paljon kaikenlaista, vähän enemmän ja vähän vähemmän. On ollut kiva saada korjauspinoa hiukkasen pienemmäksi, se kasa kun aina jotenkin kasvaa vain. Mutta toki nämä korjaukset ovat sellaisia, jotka on ollut pakko korjata heti kun ovat ilmestyneet.
Toinen asia, joka on kiinnostanut minua, on ollut läpinäkyvyys, pitsiverhot ja muut pitsikankaat on muutettu vaatteiksi helmikuussa ja maaliskuussa pääsin vihdoin loppupuolella ompelemaan ensimmäisen alusasun pitsimekkoon.
Kesämekkoja rannalle sekä kesähelteelle
Olen hyvin tyytyväinen maaliskuun ompelutavoitteeseen
Asia josta en täällä ole koskaan puhunut on tavoitteet. Minulla on joka kuukausi tietty tavoite ja tietty ajatus siitä mitä kaikkea ompelen. Aina se ei tosiaankaan onnistu ja nykyään kun pääsen ompelemaan hyvin harvoin, niin viimekuu oli tosiaan paljon tuottoisampi mitä on yksikään kuukausi ollut aikoihin. Se on myös poistanut hienosti stressiä kun on antanut aikaa itselleen ja ompelulleen.
Ihan en kuitenkaan ole tyytyväinen ompeluhuoneratkaisuun, sillä vaikka tykkään ommella seisten, niin sitä tilaa ommella on hyvin vähän ja joutuu aika paljon käyttämään voimia kun joutuu raskaita materiaaleja pitämään kainalossa kun ompelee. Olisi parempi jos syvyyttä olisi pöydässä enemmän, mutta silloin se ei enää mahtuisi huoneeseen, kun huoneessa on neljä isoa vaatekaappia sekä kolme kirjahyllyä, joissa on kaikki kaavat ja kirjat.
Mutta nautin siltikin siitä, että minulla on projekti, joka valitettavasti on nyt kaappien siivouksen myötä räjähtänyt käsiin. Paljon olisi siis tekemistä ja aikaa vain on aika vähän.
Pitsimekon alle tuli kirkkaan oranssi mekko. Tää on ihan mun juttu.
Aurinkoista päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: