Lähdimme hakemaan nuppeja kaappiin – näin kävi
1
Lähdimme hakemaan nuppeja kaappiin – näin kävi. Joskus parhaat kesäpäivät eivät synny suurista suunnitelmista. Ne rakentuvat pienistä pysähdyksistä, mutkaisista teistä ja siitä, että yksi etappi johtaa huomaamatta seuraavaan. Tällä kertaa päivä alkoi nappiostoksilla, jatkui mökkitöissä ja päättyi merenrantakaupungin tunnelmiin.
Lähdimme hakemaan nuppeja kaappiin – näin kävi
On olemassa päiviä, jolloin aikataulu on täynnä tekemistä, mutta silti päivä ei tunnu kiireiseltä. Sellainen oli tämä kesäinen retki. Tarkoitus oli alun perin melko yksinkertainen: hakea muutamia uusia vetimien nuppia mökin kaappeihin. Mutta kuten usein käy, yksi pieni asia johti toiseen, ja lopulta päivästä muodostui pieni seikkailu.
Ensimmäinen pysähdys oli Kasvihuoneilmiö.
Se on paikka, josta ei yleensä kävellä ulos pelkästään sen kanssa, mitä oli tullut hakemaan. Siellä riittää katseltavaa jokaisessa nurkassa. Vanhat huonekalut, puutarhatavarat, sisustusesineet ja kaikki ne pienet yksityiskohdat, jotka saavat mielikuvituksen laukkaamaan. Tällä kertaa onnistuin kuitenkin melkein pysymään suunnitelmassa. Löysin juuri sellaiset vetimien nupit, joita olin lähtenyt etsimään. Pieneltä tuntuva hankinta, mutta juuri sellainen yksityiskohta, joka antaa vanhalle kaapille aivan uuden ilmeen.
Ostosten jälkeen oli tietenkin pakollinen munkkitauko. Olisihan ollut melkein sääli lähteä pois ilman kahvia ja tuoretta munkkia. Joskus parhaat keskustelut käydään juuri silloin, kun kädessä on kahvikuppi ja sormissa sokeria. Päivä oli vasta alussa.
Mökillä työlistat unohtuvat nopeasti
Kasvihuoneilmiöstä matka jatkui mökille. Auto oli pakattu tavaroilla, joita oli kertynyt vietäväksi useamman viikon ajan. Aina löytyy jotakin, mikä kuuluu mökille eikä kotiin, työkaluja, sisustustavaroita, ruukkuja, purkkeja tai pieniä löytöjä, joille löytyy paikka vasta siellä.
Ensimmäinen tunne mökille saapuessa on aina sama. Vaikka tekemistä riittää, kiire katoaa. Tälläkin kertaa oli tarkoitus tehdä vain muutama pieni homma. Ja kuten mökillä yleensä käy, ”ihan nopeasti” venyy helposti vähän pidemmäksi.
- Vähän järjestelyä.
- Hieman tavaroiden siirtelyä.
- Suunnittelua.
- Kokeilua.
Ja tietenkin niitä kuuluisia keskusteluja siitä, mihin mikäkin olisi kaikkein paras laittaa. Juuri sellaiset hetket tekevät mökkeilystä mukavaa. Kyse ei ole siitä, että kaiken pitäisi valmistua heti. Päinvastoin. Mökki saa muuttua vähitellen. Minusta siinä on jotain lohdullista.
Kaikkea ei tarvitse saada valmiiksi yhdessä viikonlopussa. Jokainen käynti vie paikkaa vähän eteenpäin, ja samalla syntyy uusia ideoita seuraavaa kertaa varten. Uudet vetimien nupitkin odottavat nyt omaa hetkeään. Ne ovat pieni yksityiskohta, mutta juuri sellaiset pienet asiat tekevät vanhasta mökistä vähitellen yhä enemmän meidän näköisemme.
Tammisaari kruunasi kesäpäivän
Kun mökillä oli tehty päivän työt, päätimme jatkaa vielä matkaa Tammisaareen. Kesäpäivä tuntui liian kauniilta siihen, että olisi lähtenyt suoraan kotiin. Tammisaaressa on oma tunnelmansa. Siellä ei tarvitse suorittaa mitään. Riittää, että kävelee, katselee vanhoja taloja, pysähtyy välillä ihailemaan venesatamaa ja antaa kaupungin rauhallisen rytmin tehdä tehtävänsä.
Päivän aikana oli tullut jo tehtyä yhtä ja toista, joten ruokailu maistui erityisen hyvältä. Ei mitään kiireistä pikaruokaa autossa, vaan rauhallinen hetki istahtaa alas ja nauttia siitä, että päivä oli saanut kulkea juuri omalla painollaan. Ehkä juuri tällaiset päivät jäävät parhaiten mieleen.
Niissä ei tapahdu mitään valtavan suurta tai dramaattista, mutta monta pientä asiaa muodostaa yhdessä kokonaisuuden.
- Nappien etsiminen.
- Munkit.
- Mökkityöt.
- Tammisaaren kadut.
- Hyvä ruoka.
- Yhdessä vietetty aika.
Illalla kotiin ajaessa olo oli väsynyt, mutta hyvällä tavalla. Sellaisella tavalla, joka tulee ulkoilmasta, pienestä puuhailusta ja siitä, että päivä on ollut täynnä elämää ilman kiireen tuntua. Joskus juuri tällaiset retket muistuttavat, ettei kesän tarvitse koostua suurista matkoista tai kalliista elämyksistä.
Se voi alkaa yhdestä pienestä ostoslistasta. Päätyä mökin pihalle. Poiketa vielä merenrantakaupunkiin. Ja lopulta huomata, että tavallisesta lauantaista tulikin yksi kesän parhaista seikkailuista.
Mahtavaa päivää!
Seuraa minua:
Lisää seikkailuja:
Älä osta jortseja – tee ne itse
On hassua, miten helposti meille syntyy ajatus, että jokainen trendi täytyy ostaa uutena. Sitten avaa oman vaatekaapin tai käy ilmaisosastolla ja huomaa, että ratkaisu on voinut odottaa siellä jo vuosia. Juuri niin syntyivät nämä jortsit ja samalla syntyi ajatus siitä, että Älä osta jortseja – tee ne itse. Eikä homma ole lopultaan edes kovin vaikeaa. Tarvitset vain sakset, maksimissaan myös ompelukoneen.
Älä osta jortseja – tee ne itse
Jos tänä kesänä on ollut yksi vaate, joka on jakanut mielipiteitä, se on varmasti jortsit. Toiset rakastavat niitä, toiset eivät ymmärrä niitä lainkaan. Ja sitten on vielä kolmas ryhmä, ne, jotka lähtevät ostoksille etsimään juuri sitä täydellistä mallia. Minä tein toisin. En ostanut mitään.
Nämä farkut olivat olleet kaapissani vuosia. Ne olivat alun perin löytyneet Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta, joten niiden lähtöhinta oli tasan nolla euroa. Kun jortsit alkoivat näkyä kaikkialla, en kokenut pienintäkään tarvetta lähteä kauppoihin. Katsoin vain omia farkkujani ja mietin, voisiko ratkaisu löytyä jo valmiiksi omasta vaatekaapista. Vastaus oli kyllä.
Leikkasin lahkeet haluamaani pituuteen. Siinä vaiheessa moni olisi lopettanut projektin. Minä en. Halusin lahkeisiin enemmän väljyyttä, mutta en lähtenyt ostamaan lisää kangasta. Leikkasin irrotetuista lahkeista kiilat, purin sivusaumat auki ja ompelin kiilat paikoilleen. Lopuksi vain päälitikkasin ne sivusaumaan.
Yksinkertaista. Ja juuri siksi vähän huvittavaa. Moni ajattelee, että vaatteiden muokkaaminen on vaikeaa, vaikka tässä projektissa suurin työ oli oikeastaan päättää, mistä kohtaa farkut katkaisee.
Muoti ei ala ostoskeskuksesta
Minusta on kiinnostavaa, miten helposti meille syntyy tunne, että uusi trendi tarkoittaa automaattisesti uusia ostoksia. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Jos kaapissasi on jo valmiiksi leveälahkeiset farkut, olet itse asiassa puolimatkassa valmiisiin jortseihin. Niitä ei ehkä tarvitse edes leventää, kuten minä tein. Monissa vanhemmissa farkkumalleissa lahkeet ovat jo valmiiksi riittävän väljät. Silloin riittää, että valitsee sopivan pituuden ja viimeistelee lahkeensuut haluamallaan tavalla. Se on ehkä tämän projektin tärkein ajatus.
En halua sanoa ihmisille, ettei koskaan saisi ostaa mitään uutta. Haluan vain muistuttaa, että ennen ostamista kannattaa katsoa, mitä jo omistaa. Usein yllätys löytyy omasta vaatekaapista. Tai ilmaisosastolta.
Koko asu kertoo saman tarinan
Kun katson tätä asua, en näe pelkästään jortseja. Näen monta tarinaa, jotka ovat löytäneet toisensa.
Jortsit syntyivät ilmaisosastolta löytyneistä farkuista. Kuvissa näkyvä musta pliseerattu jakku löytyi niin ikään ilmaisosastolta, tällä kertaa vasta kuluneena keväänä. Se oli taas yksi niistä vaatteista, joiden ohi moni olisi ehkä kävellyt, mutta minä näin siinä heti mahdollisuuden.
Laukku on puolestaan kokonaan itse neulomani. Siinäkin jatkuu sama ajatus kuin jortseissa: uuden ostamisen sijaan voi tehdä itse. Laukun vuori, vetoketju ja nahkaläppä ovat kaikki kierrätysmateriaaleista. Siksi se tuntuu enemmän omalta kuin yksikään kaupasta ostettu laukku. Laukku näki päivänvalon 2014.
Ainoat tämän asun uudemmat tulokkaat ovat keltaiset maiharit. Nekään eivät kuitenkaan ole uusia, vaan ostin ne käytettyinä Redin SHM Storesta, Rebella Second Handin puolelta. Ne tuovat muuten hillittyyn asuun juuri sopivan väripilkun ja pienen annoksen kapinallista energiaa. Myös korvakorut ostin SHM Storesta, Epäonnistunut tyttö -elämäntyylikaupasta.
Minusta juuri tällaiset kokonaisuudet ovat kaikkein kiinnostavimpia. Ei siksi, että ne olisivat kalliita tai täydellisiä, vaan siksi, että jokaisella vaatteella on oma historiansa.
Persoonallinen tyyli syntyy tekemällä
Minusta kaikkein kiinnostavimmat asut eivät näytä siltä, että ne olisi ostettu yhdestä liikkeestä samalla kertaa. Ne näyttävät siltä, että niiden rakentamiseen on kulunut aikaa. Että jokaisella vaatteella on oma historiansa. Juuri sitä tavoittelen omassa pukeutumisessani.
En halua näyttää vaatekaupan näyteikkunalta. Haluan näyttää ihmiseltä, joka on löytänyt, tehnyt, korjannut, neulonut, ommellut ja yhdistellyt. Se tekee pukeutumisesta paljon hauskempaa. Ja ehkä vähän kapinallistakin.
On oikeastaan aika vapauttava ajatus, ettei jokaiseen trendiin tarvitse vastata pankkikortilla. Joskus sakset, ompelukone ja vanhat farkut riittävät. Ja joskus ei tarvita edes ompelukonetta, jos vaatekaapissa odottavat jo valmiiksi leveälahkeiset farkut. Trendi voi löytyä omasta kaapista vuosia ennen kuin se päätyy muotilehtien sivuille.
Minusta tällainen tekeminen on myös osa tekstiiliarkeologiaa. Vanha vaate ei katoa, vaan sen tarina jatkuu uudessa muodossa. Ehkä juuri siksi nämä jortsit tuntuvat enemmän omilta kuin mitkään valmiina ostetut olisivat tuntuneet. Niissä näkyvät omat ratkaisuni, omat tikkaukseni ja oma tapani ajatella vaatteista. Ja ehkä juuri siksi haluan rohkaista muitakin kokeilemaan.
Seuraavan kerran, kun huomaat haluavasi jonkin trendivaatteen, älä suuntaakaan ensimmäisenä kauppaan. Tee ensin näin:
- Avaa vaatekaappi.
- Tutki kirpputori.
- Käy ilmaisosastolla.
- Katso vanhoja farkkuja uusin silmin.
Saatat huomata, että tämän kesän kiinnostavin vaate on odottanut sinua siellä jo vuosia, eikä se maksa euroakaan. Silloin kyse ei ole enää vain jortseista. Kyse on tavasta ajatella pukeutumista uudella tavalla. Minusta juuri siinä piilee persoonallisen tyylin suurin salaisuus.
Rentoa viikonloppua!
Seuraa minua:
Lisää ideoita helppoihin tuunauksiin: