Näin vietimme juhannusaaton keskellä kaupunkia
0
Meillä juhannus vietetään aina kaupungissa, emme mene mökille, emme suunnittele mitä teemme, vaan fiiliksen mukaan tehdään asioita. Näin vietimme juhannusaaton keskellä kaupunkia tänä vuonna ja tänäkin vuonna minulla oli juhannusmekko, mutta tällä kertaa en erikseen tehnyt mekkoa, vaan valitsin mekon kaapin perukoilta.
Näin vietimme juhannusaaton keskellä kaupunkia
Meille juhannus on grillailua ja yhdessäoloa, ei sen kummempaa. Joka vuosi olemme viettäneet juhannusta eri tavoin. Mutta tällä kertaa päätimme mennä Eiranrantaan ihmettelemään, ehkä lasillisille, ehkä vain kävelylle katselemaan iloisia ihmisiä. Kun pääsimme alueelle, niin halusimme mennä Cafe Caruselliin istahtamaan, kuuntelemaan musiikkia ja nauttimaan virvokkeista. Muuta ei tarvittu.
Ihana kesäpäivä, rento meno. Vaikka paikka oli täynnä ihmisiä ja kaikki meni ja tuli miten sattui, saimme olla rauhassa omassa nurkassamme. Siinä istuessamme mietimme, hyppäämmekö vesibussiin vai dösään. Valitsimme lopulta dösän. Koska lapsi lähti kavereiden kanssa huputtelemaan, niin emme halunneet jättää koiraa kauhean pitkäksi aikaa yksin, joten emme siksi lähteneet vesibussi -seikkailuun.
Grilliruokaa ja kesäinen marjakakku
Vaikka nyt on uutisissa ollut paljon asuntopaloja ja varsinkin grillit ovat nyt syynissä, me grillailimme kaikessa rauhassa parvekkeella. Meillä on ihan vaan pikkuinen sähkögrilli. Eihän se tietenkään sama asia ole kuin muut grillit, mutta toimii siinä missä sitä halutaan käyttää. Eli grillaamiseen. Ennen kuin lähdimme Eiraan, teimme ruokaa yhdessä ja söimme yhdessä. Arkena ei niin tuo yhdessä syöminen onnistu, niin lomilla ja viikonloppuisin sen on erittäin tärkeää meidän perheessä.
Parasta tässä kaupunkijuhannuksessa on tosiaan se, ettei mitään suunnitelmia tarvitse tehdä, ollaan vaan ja rentoudutaan. Jos mieli tekee tehdä jotain, niin sitten mennään johonkin ihmettelemään. Lapsikin menee omia menojaan, niin on vain me kaksi enää. Helpointa olla suunnittelematta mitään ja näin voimme tehdä mitä vain tai olla tekemättä.
Juhannusmekko omasta kaapista
Yksi juttu on mikä joka juhannus tapahtuu ja se on minun juhannusmekkoni. Yleensä teen mekon, mutta tänä vuonna en tehnyt, vaan kaivoin kaappiani ja löysin mekon, jonka olen tehnyt muutama vuosi sitten. Se tuo juhannusfiilistä, joten valitsin kyseisen mekon edustamaan tätä juhannusmekko aateliaa. Perinne, joka ei muutu, mutta voi muokkautua.
On pakko myöntää, että juuri tämä mekko on jostain syystä jäänyt hyvin vähälle käytölle, mutta lupaan, että tästä lähtien pääsee käyttöön useammin. Ehkä olen vierastanut mekon väriä aikaisemmin tai jotain. Mene ja tiedä, mikä syy siihen on ollut. Jos jokin syy on, niin olen sen unohtanut kokonaan. Onneksi kaivelin kaappiani ja päätin, että en enää juhannukseksi ompele erikseen juhannusmekkoa, vaan hyödynnän mekoikseni niitä mitä olen vähemmän käyttänyt jostakin syystä. Näin saan mekot uudelleen esille. Ei aina tarvitse hankkia uutta mekkoa tunnelman luomiseen.
Mukavaa juhannuspäivää kaikille!
Seuraa minua:
Lisää juhannusmekkoja:
Juhannusmekko vuosimallia 2025 vintagekangasta ja neonvärejä
Äitienpäivä keväisen meren äärellä
Äitienpäivä oli tänä vuonna erityisen rauhallinen. Vain ulkoilua ja lötköttelyä. Hiukan myös kaavoituksia ja kankaista leikkaamista. Tämä kertoo nyt siitä, että rätti ja lumppu -projekti on ottanut vihdoin askeleen eteen päin. Mutta mitään suuria luomuksia en vielä saanut aikaan, sillä ompelulankoja pitää hankkia ensin.
Äitienpäivä keväisen meren äärellä
Tämän vuoden äitienpäivä ei sisältänyt suuria suunnitelmia, hienoja kattauksia tai kiireistä ohjelmaa. Ja ehkä juuri siksi siitä tuli niin hyvä. Päivä rakentui pienistä hetkistä, kevään valosta ja siitä tunteesta, että sai vain olla ilman jatkuvaa suorittamista.
Kevät tuntui vihdoin oikeasti saapuneen Helsinkiin. Puiden oksissa näkyi kirkkaanvihreitä silmuja ja meri kimalteli auringossa lähes kesäisesti. Olen aina rakastanut meren läheisyyttä, mutta keväällä siinä on jotain erityistä. Pitkän talven jälkeen valo tuntuu pehmeältä ja samalla lähes pysäyttävältä. Sellaiselta, joka saa hengittämään vähän syvemmin.
Lähdimme kävelylle rantareitille koiran kanssa. Oli ihana nähdä ihmisiä ulkona nauttimassa ensimmäisistä lämpimistä päivistä. Joutsen lipui rauhallisesti veden pinnalla ja veneitä kulki hiljalleen kauempana merellä. Välillä vain istuin hetkeksi alas katsomaan vettä. Ei ollut kiire mihinkään.
Pidän nykyään yhä enemmän päivistä, jotka eivät tunnu täydellisiksi vaan aidoilta. Sellaisilta, joissa ei tarvitse yrittää tehdä vaikutusta kehenkään. Riittää, että ympärillä on hyvä olla.
Lautapelejä ja yhdessäoloa
Äitienpäivään kuului myös lautapelejä ja yhteistä aikaa pöydän ääressä. Rakastan sitä, miten lautapelit kokoavat ihmiset yhteen aivan eri tavalla kuin moni muu tekeminen. Niiden äärellä jutellaan, nauretaan ja keskitytään hetkeen. Vaikka välillä joku hieman kilpailuhenkisesti yrittääkin voittaa.
On myös jotenkin lohdullista, että kaikki ei ole täydellistä. Pelinappulat leviävät pöydälle, sääntöjä pitää tarkistaa kesken kaiken ja kahvikupit unohtuvat eri puolille huonetta. Silti juuri niistä hetkistä jää usein lämpimin muisto.
Päivän aikana tuli otettua myös paljon kuvia. Kevään vihreys, sininen meri ja kirkkaat värit näyttivät erityisen kauniilta auringonvalossa. Huomasin itsekin hymyileväni enemmän kuin pitkään aikaan. Ehkä valo todella vaikuttaa ihmiseen enemmän kuin uskommekaan.
Kun katson päivän kuvia jälkeenpäin, mieleen ei jää mikään yksittäinen suuri hetki. Mieleen jää tunne. Rauha, kevät ja yhdessäolo. Ja ehkä juuri sitä nykyään arvostan eniten. Ei tarvitse olla täydellistä äitienpäivää, kun voi olla päivä, joka tuntuu omalta.
Aurinkoista alkanutta viikkoa!
Seuraa minua:
Äitienpäivä on meillä aina rentoilua: