Meidän vappu
10
Meidän vappu tuli ja meni. Meillä tämä kyseinen päivä ei juuri elämässä näy muuten kuin, että syödään munkkeja ja juodaan simaa. Vappupäivänä mennään aina vappuristeilylle ja pihan kalusteet laitetaan vappu viikolla kuntoon. Siinä vähän niin kuin kaikki meidän vappu perinteet. Ja tämä vappu oli muutoinkin hiukan erilaisempi mitä aikaisemmat vaput.
Meidän vappu, Vappuaatto
Vappuaattona ei tehty oikein mitään, tarkoitus oli lähteä pyöräilemään, mutta meikäläisen tila oli sen verran hutera ja kivut sellaiset, että päätettiin pysyä kotosalla. Päivä vierähtikin ihan mukavasti siivotessa ja munkkeja paistaessa. Pihalla tosin ei pitkään ehtinyt nauttia kun alkoi sataa. Eli juuri kun olin saanut sanottua miehelle, että juodaan kahvit pihalla ja nautitaan munkit, niin sade alkoi rapista ikkunoihin. Ei auttanut kuin kerätä patjat taas paviljongin sisälle.
Mutta oli kotonakin ihan kivaa. Munkkien paisto levitti tuoksunsa koko pihalle kun ovet olivat auki ja taikina porisi kattilassa. Oli kiva tehdä asioita yhdessä, tai Härdelli oli kaverinsa luona synttäreitä viettämässä yön yli ja saapui kotiin vasta alkuillasta. Oli siis reissuun lähtenyt jo perjantaina ja kotiin saapui lauantaina. Heillä oli ollut hauskaa, olivat keilanneet ja herkutelleet. Valvottuakin oli tullut, joten arvaatte varmaan miten kaverille kävi kun oli syönyt vatsan täyteen ja mennyt omaan huoneeseen pötköttelemään sängylle. Kyllä, poika nukahti kuin saunalyhty.
Vapunpäivä
Jos aattona ollaan piiloteltu kotosalla niin vapunpäivänä ollaan sitten lähdetty perinteiselle vappuristeilylle Helsingin saaristoon. Royal line liikennöi koko kesän ja tarjolla on montaa erilaista reissua ja ruokailupakettia. Koska meillä ei täällä Helsingissä oikein ole ollut mitään vappuperinnettä niin tästä risteilystä sitten lopulta sellainen tuli. Turussa mentiin aina lasten kanssa tivoliin nauttimaan päivästä, mutta täällä Helsingissä ei Lintsi ole innostanut vappuna. Ei vain oikein toimi meillä se.
Ollaan kokeiltu monia erilaisia juttuja, kuten piknik ja hengailu Senaatintorilla mutta kumpikaan juttu ei meitä kiinnosta. Sitten löydettiin nämä risteilyt ja nehän upposi meihin sitten kunnolla. Tietenkin ruoka saa meidät aina innostumaan. Se ei siis ole ihme, että tällaiset risteilyt innostaa meitä.
Helsinki oli jälleen herännyt eloon korona-ajan jälkeen ja iloisia ihmisiä hyppi ja pomppi joka puolella. Valitettavasti onnettomuuskin tapahtui vappuaattona mutta siitä ei jälkiä ollut enää vapunpäivänä. Ihmiset hengaili joka puolella ja ostelivat markkinahärpäkkeitä pitkin Espaa. Vapputunnelma oli palanut Helsinkiin. Ei tosin mielestäni vieläkään ihan sellaisena kuin sen muistan mutta hyvin lähellä kuitenkin. Tästä on hyvä aloittaa kesäkausi! Toivottavasti se olisi vähintään yhtä hyvä kuin viime kesä oli.
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
Seuraa minua:
Lue myös:
Henget eivät halunneet meitä sinne
Henget eivät halunneet meitä sinne. Ai minne? No, viaporin kekrijuhliin! Minä kerron teille miten meidän hyvin suunnitellun reissun oikein lopulta kävi. Viime vuonna minä sain pahan migreenin ja tänä vuonna tapahtui muuta.
Henget eivät halunneet meitä
Meillä oli hyvä pöhinä päällä kun astuimme lautalle, kesti jonkin aikaa ennen kuin pääsimme lähtemään. Lautta saatiin ihan täyteen ja samalla seurailimme meripelastuslaivojen rantautumista kolera-altaalle. Kun lautta nykäisi liikkeelle kuvailin videoita tyytyväisenä. Vihdoin lautta kiinnittyi laituriin ja me singahdettiin Infoon, sieltä alkaa aina meidän reissut. Käymme siistiytymässä ja vessassa. Sekä suunnittelemme miten liikumme ja mitä reittiä menemme. Tällä kertaa mietimme missä otamme asukuvia minun vaatteestani.
Kuvailujen aikana poikani Härdelli piti huolta tavaroistani. Pitkä takkini helma lensi hänen kädessään minne sattui ja lopulta puhelimeni lensi kaaressa mukulakiville ja hajosi säpäleiksi. Suutahdin aika kovastikin. Puhelin tarvittiin kekri hunttiin, joka oli ihan juuri alkamassa. Taisteltiin puhelimen kanssa puolisen tuntia, ennen kuin lopulta suostuin vaihtamaan oman sim korttini pojan puhelimeen. Poikaa itkutti kovasti. Mutta ei auttanut kuin lähteä yrittämään kekri hunttia.
Kekri hunt ja illan hämärä
Kekri hunt lähti hyvin käyntiin, ainut suuri ongelma oli pojan puhelin, jonka käyttö meni minulla yli hilseen. Kuvien ottaminen, Instagramin selailu sekä viestien lähetys kekri huntin porukalle oli todella vaivalloista ja se sitten häiritsi ihan liikaa meidän peliä. Viimeinen tehtävä meni täysin pipariksi, kun oli hämärää ja minä kun en nää ilman laseja (lasit olivat unohtuneet kotiin, kun naamalla oli aurinkolasit), mieheni taas värisokea ja poikani ei kaikkia englannin kielen sanoja osaa. Joten saatiin tyhjä lappu, pojalle huono mieli. Vietiin tyhjä lappu kuitenkin hengille, joka yllättyi kovasti tyhjää lappua. Saimme kuitenkin vähän karkkia ja pienen muiston pelistä.
Poikaa harmitti todella paljon miten peli oli mennyt, kliimaksi todella tipahti maahan. Ei auttanut muu kuin lennossa muuttaa suunnitelmia ja hiukan piristää poikaa. Eli pysähdyimme tutkimaan mitä kaikkea lopulta saimme. Siinä samassa mieheni tajusi, että kotiavaimet ovat kadonneet ja lähti juoksemaan meidän reittiä ristiin rastiin ja ja kävi juttelemassa huntin järjestäjille myöskin. Minä ja poika odottelimme miestäni jonkin aikaa, mutta kylmyys iski luihin ja ytimiin ja lähdimme kulkemaan kohti Infoa ja ravintolaa, jossa oli tarkoitus syödä.
Hyvä ruoka, parempi mieli…Ehkä!
Hissuksiin käveltiin Härdellin kanssa kohti Infoa, ihmisiä alkoi tulla Suomenlinnaan suurin joukoin ja sulloutuminen vastavirtaan oli oma hommansa, matka Infoon kesti ja kesti. Kun vihdoin pääsimme perille, kävimme pojan kanssa kysymässä onko avaimia tuotu. Yhdet oli, mutta poika oli sitä mieltä, etteivät olleet etsimämme avaimet.
Lopulta miehenikin ilmaantui Infoon ja sanoin, että siellä on yhdet avaimet, mutta Härdelli oli sitä mieltä etteivät ne olleet hänen. Mies meni kuitenkin kysymään ja ne tosiaan olivat sitten kuitenkin mieheni avaimet. Tämän jälkeen hän kävi kysymässä jos pääsisimme etuajassa syömään ja se kuulemma kävi oikein hyvin, vaikka kiire oli kova ja paikka täynnä ihmisiä. Ruoka maittoi tänäkin vuonna todella hyvin ja saimme hetken hengähtää. Härdellin huono fiilis huntin epäonnistumisessa myös kaikkosi ja otti asenteen, ettei lopputuloksella ole väliä, vaan sillä, että saimme yhdessä pelata peliä, jota emme ole koskaan ennen yhdessä pelanneet.
Ruokailun jälkeen päätimme vielä mennä katsomaan kekripukin polttoa sekä valoesityksiä, mutta kun päästiin ulos, niin poika sanoi, että nyt on hänellä niin kylmä, ettei halua muuta kuin kotiin. Vaikka vaatetta oli päällä ja lisää oli mukana, niin hypättiin lauttaan ja lähdimme kohti kotia.
Henget eivät tosiaan halunneet meitä mukaan juhliin.
Rauhallista sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: