Reunapitsiä neulottuihin palasiin
2
Reunapitsiä voi virkata ihan mihin tahansa ja lopputulos kruunaa kaiken. Olen useasti kirjoittanut tai maininnut Kierrätyskeskuksen Näpräosaston materiaalitukun, josta voi kilo tavarana käydä ostamassa erilaisia materiaaleja omiin töihinsä. Kun tuossa keväällä siellä kävin viimeksi, niin ostin muutamia juttuja omiin juttuihini. Ostin kankaita, lakanoita, verhoja, paperiaskarteluun tarvikkeita sekä lankaa ja erilaisia neulepaloja.
Reunapitsiä neulottuihin palasiin
Nyt siis kerronkin teille näistä neulepaloista, joita nappasin laatikosta mukaani. En ottanut kaikkia, vain neljä palasta. Onko ne olleet tarkoitus liittää yhteen peitoksi? Vai ovatko ne jotain muuta, en tiedä. Samaa pehmeää materiaalia kaikki. Ne pyöri pitkään tuossa minun laatikossani, joten voisin ottaa nämä nyt tosiaan tuohon laatikkoprojektiini. Heitin ne siis heti pesun jälkeen laatikkoon, sillä en ihan heti keksinyt niille mitään käyttöä. Otin ne kuitenkin mukaan road tripille. Syystä, jota en oikein tällä hetkellä tiedä, mutta reissulla se ajatus sitten päätyi seuraavasti:
Koska palat ovat samaa ihanan pehmeää materiaalia ja ne vielä pehmeni lisää pesussa, niin päätin virkata reunapitsiä langoilla, joita oli jäänyt mekosta yli (katso aikaisempi postaus), jouduin toki ostamaan pari väriä lankaa lisää. Reunapitsi malli on tuttua piparkakkua, en oikein muutakaan osaa. Lopputuloksena on ihanan pehmeät kasvopyyhkeet, jotka on kätevä ottaa mukaan vaikka juuri road tripille. Minulla on erittäin herkkä iho ja joskus tavallinen froteepyyhe voi olla aivan liian karhea kasvoilleni, joten nämä kasvopyyhkeet ovat hyvä vaihtoehto.
Ihanat kasvopyyhkeet
Minulle näistä kasvopyyhkeistä tuli luksusta. Ihanan täydelliset, pehmeät ja imukykyiset pyyhkeet. Arki saa sisältää luksusta, ei arjen tarvitse olla niin harmaata ja kurjuutta täynnä olevaa. Myös arjessa on hyvä olla asioita, josta saa hyvän mielen. Minulle se on nyt nämä kasvopyyhkeet. Ei ole enää iho vereslihalla ja kipeä pyyhkeen jäljiltä, vaikka kuinka varovasti taputtelee froteeta, niin se on useasti aivan liian karheaa. Nyt kun kasvopesun jälkeen hautaa kasvonsa näihin pyyhkeisiin, on kuin sukeltaisi pumpuliin. Ihana fiilis.
En tosiaan tiedä mitä materiaalia nämä palaset ovat, tuntuu vähän bambulle tai puuvillalle tai sekoitukselle. Tosin, puuvilla on karheampaa mitä bambu mutta sitten kuitenkaan materiaali ei tunnu kasvikuidulle. Mutta näillä mennään ja reunapitsi nyt ainakin on puuvillaa, hyvin pehmeää sellaista. Olikin hyvä, että minulta löytyi vielä hyvä määrä erilaisia lankakerän loppuja. Lopuista ajattelin neuloa vielä jotakin pikkuruista. Mutta katsotaan nyt. Virkkailut ja neulomiset on nyt laantuneet hetkeksi, niin iso työ oli tuossa mekossa.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Virkattu verkkokassi
Virkattu verkkokassi tuli juuri hetki sitten valmiiksi. Ja voin sanoa, että tykkään tästä aika paljon. Virkkasin verkkokassin Novita 9 -säikeisestä kalalangasta. Pohja on virkattu ihan kiinteillä silmukoilla ja verkot ketjusilmukoilla. Mitään ohjetta minulla ei ollut, vaan virkkailin oman pään mukaan. Ja hyvä tuli, on aivan ihana ja tialava, kun painosta verkkokassi venyy ja paukkuu.
Virkattu verkkokassi
Tänä kesänä on aika vähän tullut tehtyä kesäneuleita, aika iso rupeama oli tuo mekko, joten koin verkkokassin sellaiseksi iisiksi tekemiseksi ennen kuin aloittelen sitten jälleen syksyn ja talven neuleita. Homma osottautuikin hivenen raskaammaksi. Ensin ajattelin, että teen verkkokassin langoista, jotka jäivät yli mekosta, mutta en halua katsella jämälankoja nyt hetkeen, joten kaivelin lankalaatikkoani ja löysin pari kerää kalalankaa. Tähän kassiin menee noin 150g lankaa. Joten lankaa jää yli moneen kassiin.
Pohjan halusin kunnolliseksi, ettei mitään tipahda kassista. Kiinteillä silmukoilla virkkasin pohjan ja hiukan myös reunaa. Näin sain pohjasta tukevan ja kestävän. Jokaisen verkon väliin virkkasin yhdeksän ketjusilmukkaa. Ja myös kassin yläpäähän virkkasin kiinteitä silmukoita. Virkkasin kantokahvat myös samalla, en katkaissut lankaa, enkä virkannut niitä erikseen, vaan kaikki suoraan vain. Näin sain aika jämäkän ala sekä yläosan. Ja kun on vähän katakstuja lankoja, kassista tulee jotenkin kestävämmän oloinen.
Verkkokassi on muotikassi
Verkkokassit tuntuvat olevan nyt muotia. Ainakin joka paikassa niitä myydään ja kassin voi tehdä myös macrame tyylilläkin jos koukku ei pysy kädessä. Vaikka virkattu verkkokassi on helppo tehdä, siihen saa aikaa kulumaan yllättävän paljon. Ja kun heiluu tällaisen 2,5mm koukun kanssa on homma aika väsyttävää. Itsellä ainakin käsijumpat olivat tärkeä osa virkkailua. Nimittäin ranteet ja sormet on koetuksella. Siksi virkkauksen jälkeen on hyvä vähän venyttää ja jumpata käsiä.
Kun selailin verkkokassien kuvia, niin minulle oli aika selvää, etten mitään kauhean suurta kassia halua ja pohjan on oltava tukeva. Niistä ajatuksista pidin kiinni. Koen, että kassista tuli hyvä ja kestävä tällä tavoin ja pohjan kautta ei mikään tipu pois. Isoksi ongelmaksi koin verkkokassin ulkonäön, sillä mikään ei oikein miellyttänyt silmääni sellaisenaan. Mutta nyt kun olen tämän ensimmäisen tehnyt, voisin tehdä isomman toisen. Samalla ajatuksella mutta eri mallisen. Lankaa kun on yli 600g. Mutta ehkä ensi vuodeksi sitten.
Oletko innostunut verkkokasseista?
Nautinnollista lauantaita kaikille!
Seuraa minua: