Vuoden 2025 hittineuleet -kooste vuoden lankatöistä
0
Jälleen uusi vuosikooste kaikille, jotka niistä pitävät, kuten minä. Vuoden 2025 hittineuleet -kooste kertoo koko viime vuoden lankatöistä, joita sain aikaiseksi. Niitä ei valtavan paljon tullut, mutta joakinen vaatekappale kertoo tarinaa siitä mihin suuntaan olen menossa lankatöideni kanssa. Koko vuosi olen keskittynyt jämälankoihin, joita pyörii nurkissa enemmän kuin olen uskonut. Nyö jatkuu myös tänä vuonna, poikkeuksena se, että pyrin olemaan ostamatta uusia lankoja. Viime vuonna kun tuli ostettua muutamat. Viime vuonna koin myös täydellisen epäonnistumisenkin, siitäkin kerron artikkelin lopussa.
Vuoden 2024 lankatöitä voit käydä katsomassa alla olevasta linkistä:
Vuoden 2025 hittineuleet -kooste vuoden lankatöistä
Vuosi ei tosiaan ollut mikään loistelias liittyen lankatöihin. Vuoden aikana on tapahtunut niin valtavasti asioita, että käsityöt ovat jääneet lähes kokonaan pois elämästäni. Onneksi ei kokonaan, sillä käsityöt ovat juuri se millä poistan työstä tulevaa stressiä. Ja toivon todella, että tänä vuonna tilanne muuttuu edes hiukan. Haluja käsitöihin olisi, mutta into vielä puuttuu.
Tammikuu
- Balaclavat on mun juttu. Olen aivan rakastunut näihin helppoihin ja näyttäviin asusteisiin ja niitähän on jo korikaupalla eteisen kaapissa. Tämä onkin niitä harvoja neulottuja balaclavoja, joita olen tehnyt. Suurin osa on virkattuja.
Maaliskuu
- Seuraava työ oli jämälangoista tehty bolero/hihakkeet. Näistä onkin tullut meikäläisen the juttu. Oli ne tehty ompelemalla tai neulomalla. Mitään ohjetta tähän ei ole vain kokeilemalla ja tekemällä. Ensin keräsin kaikki pikku kerät ja yhdistin ne yhdeksi ja ei kun neulomaan. Eikä haittaa, että joukossa on eri laatuisia lankoja.
Toukokuu
- Toukokuussa villiinnyin chenille -laukuista ja näitä tein sitten itselleni, tyttärelle ja pojan avovaimolle. Nämä laukut kulki mukana joka paikkaan ja ovat edelleen minulla hitti ja tekisi mieli virkata näitä lisää.
- Toukokuussa valmistui myös suurin työni, nimittäin mekko tyttärelleni. Hänen pyynnöstään virkkasin hänelle pellavasekoitelangasta ihanan kevyen häämatkamekon. Tämä mekko on rakkaudella valmistettu ja tarkkaan virkattu. Jouduin tekemään mekon nuken päälle, joten kertaakaan sitä ei päästy sovittamaan. Se jännitti, että istuuko mekko oikein tytölle.
*****
Heinäkuu
- Heinäkuussa julkaisin toisen suuren työni. Valmistin itselleni virkatun mekon jämälangoista, joita on vielä paljon korissa. Tämä on jo toinen jämälankamekko. Valitettavasti en päässyt kertaakaan käyttämään mekkoa viime kesänä, mutta toivottavasti tulevana kesänä pääsen.
Syyskuu
- Syyskuussa sekosin seuraavaan ihanuuteen, tällä kertaa neuleeseen, nimittäin Talvimarja -kauluriin ja teinkin niitä sitten kaksi saman tien. Syksyllä tuli selväksi, että kaulurit ja liivit ovat tulleet jäädäkseen vaatekaappiini ja se on vain hyvä.
- Syyskuussa valmistui myös liivi, tällä kertaa jämälangoista. Mistä kaikkialta näitä jämälankoja oikein tulee? Niitä tulee omasta takaa ja jossakin vaiheessa ostin myös Kierrätyskeskuksesta lankajämiä projekteihin ja nyt niitä on sitten enemmän kuin olen ajatellut. Mutta liivistä tuli hieno.
Lokakuu
- Lokakuussa pengoin kaapit ja keräsin kaikki jämälangat erilliseen laatikkoon ja aloin tekemään erilaisia töitä. Tein hattuja, kämmekkäitä, isoja ja pieniä juttuja. Ja lisää tulee koko ajan. Olen hämmästynyt miten paljon näitä lankoja onkaan ja sen lisäksi on eri projekteihin hankitut langat…
Marraskuu
- Marraskuussa syntyi ehkä vuoden toiseksi ihanin juttu, nimittäin villahousut. Nämä housut ovat siitä ihanat, että nekin tehtiin jämäkeristä. Kyllä, tätä lankaa oli enää jäljellä neljä kerää ja kaikki meni näihin housuihin. Jouduin lisäämään vyötärölle toista lankaa, jotta saan housut valmiiksi, mutta hyvät niistä tuli.
Epäonnistunut neule valmistui ja se purettiin heti atomeiksi
Syksyllä neuloin mielestäni ihanan ja lämpöisen neuleen mutta kun sain neuleen valmiiksi se oli aivan kamala ja virheitä oli niin paljon, etten kyennyt sitä päälleni laittamaan. Neuleen kohtaloksi koitui se, että purin sen heti. Nyt langat odottavat korissa uutta ideaa ja uutta tulemista. En pakota sitä, vaan annan sen tulla kun sen aika on.
Suunnitelmia vuodelle 2026
Minulla on pieniä suunnitelmia tälle vuodelle ja ne ovat se, että keskityn vielä enemmän jämälankoihini. Ostin itselleni lahjaksi muutaman kirjan Kierrätyskeskuksesta ja toivon, että saan niistä lisää ideoita seuraaviin jämälankaprojekteihin. Yhden työn olenkin jo saanut valmiiksi ja odotan kovasti, että saan sen kuvattua teille tänne blogiin. En saanut paljon aikaan, mutta sain merkityksellisiä töitä paljon. Parasta on se, että jämälangat ovat ottaneet paikkansa ja voin luoda VillaNannan -tyyliin sopivaa myös langoilla. Tässä vuoden 2025 hittineuleet -postaus.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
Kesän käsityöt menivät nappiin
Kesän käsityöt menivät nappiin, ainakin jos mittarina on se, että mitään ei valmistunut. Tässä raportti siitä, miten käsityökesäni 2025 muistutti enemmän Netflix-maratoonia kuin ompelumaratoonia.
Kesän käsityöt menivät nappiin
Kesä 2025 oli täydellinen käsityöunelma, jos unelma on se, että käsitöitä ei tule tehtyä juuri ollenkaan. Suunnittelin keväällä innoissani, että tänä kesänä syntyy kokonainen vaatekaapillinen upeita itse tehtyjä luomuksia. Näin jo sieluni silmin kuinka Instagramini täyttyy #käsityöihmeitä ja #omatekoinenparashuominen -hashtageista. Lopputulos? Jos käsityökesäni olisi TV-sarja, se olisi ”Game of Moans”, paljon odotusta, vähän toimintaa ja lopussa vain tyhjyyttä.
KATSOTAAMPA, MITÄ OIKEASTI TAPAHTUI:
Tässä kohtaa peitän silmäni ja hengitän syvään, koska lista ei ole pitkä eikä erityisen vaikuttava. Mutta mennään silti.
FARKKUOPERAATIO 2025, PALUU OMPEUKONEELLE
Kesän ensimmäinen suuri projekti: farkkujen tuunaus. Minun ja mieheni liian pienet farkut saivat uuden elämän, ja voin rehellisesti sanoa, että niistä tuli ihan uudet farkut. Tai no, ainakin jotain mikä muistutti farkkuja. Käytin koko luovan energiani siihen, että sain yhdisteltyä lahkeet ja vyötäröt niin, että ne eivät heti hajoa. Ja kyllä, ne päällä voi kävellä julkisella paikalla jos ei katso liian tarkasti.
LOUNAMEKKO JA SEN PIKKUVELI
Kesän toinen huippusuoritus: lounamekko ja kaksi lounatoppia. Jep, oikein kaksin kappalein. Tämän jälkeen tunsin itseni suorastaan tuotteliaaksi käsityöguruksi. Kuka tarvitsee lomamatkoja, kun voi hikoilla ompelukoneen ääressä ja miettiä, miksi kaavassa ei lue että ”tässä kohtaa hermostut ja heität kankaan nurkkaan”?
Burda, tuo saksalainen kärsimyksen lähde
Burdan kaavoilla syntyi hame ja röyhelötoppi. Jälleen kerran opin, että Burdan kaavat ovat kuin arvoituksia: ratkaisu löytyy, mutta se vaatii kolme päivää, viisi hermoromahdusta ja yhden ”miksi minä teen tätä itselleni” -kriisin. Lopputulos? Ihan käyttökelpoinen hame. Röyhelötoppi sen sijaan näyttää siltä, että se on ollut mukana useammassa festarissa kuin minä.
KALASTAJAHATTUJEN VALTAKAUSI
Kesällä syntyi myös muutama kalastajahattu. Ilmeisesti olin päättänyt, että maailman pitää nähdä minut kylän trendikkäimpänä kalastajana. Voin raportoida, että kukaan ei pyytänyt minua oikeasti kalaan, mutta hattu sai ainakin naapurin koiran haukkumaan.
FRANKENHAME:KAHDESTA VAATTEESTA SYNTYNYT HIRVIÖ
Kesän luovin hetki oli epäilemättä se, kun yhdistin kaksi vanhaa vaatetta ja tein niistä yhden hameen. Frankenstein olisi ollut ylpeä. Hame on sellainen, jota käytetään vain kotona tai Instagramissa ja sielläkin vain jos lisää mustavalkosuodattimen ja ironisen kuvatekstin.
Virkkaus ja räsymattomekko
Lankatöissä pääsin todella luovaksi ja virkkasin jämäkeristä räsymattomekon. Kyllä, luit oikein, mekon. Ongelma? En ehtinyt käyttää sitä kertaakaan. Mekko roikkuu nyt kaapissa muistuttamassa minua siitä, että joskus innostun projekteista, joita en koskaan näe loppuun asti.
TOTUUS PALJASTUU, KÄSITYÖKESÄ FLOPPASI
Jos ollaan rehellisiä, tämä kesä oli käsitöiden osalta melkoinen pohjanoteeraus. Tein vähemmän kuin koskaan ennen. Ompelukone pysyi useammin pölyttymässä kuin surraamassa. Puikot eivät klikittäneet, virkkauskoukku sai lomaa ja minä lähinnä suunnittelin käsitöitä, siis päässäni.
Laiskuus? Mahdollisesti. Kiinnostuksen puute? Ehkä. Vai oliko syynä se, että kesä oli yksinkertaisesti liian täynnä kaikkea muuta? Ehkä käsityökesän todellinen opetus on se, että joskus on ihan ok olla tuottamatta. Vaikka Instagramin mukaan pitäisi olla koko ajan luova, tuottava ja inspiroiva, minä otin rennosti.
LOPPUTULOS: EIKADUTA
Vaikka käsityökesä ei ollutkaan se ”tuotannon kultakausi”, en kadu mitään. Opin, että vähemmän voi olla enemmän tai ainakin vähemmän stressaavaa. Ja hei, ne farkut ovat yhä ehjät! Ehkä ensi kesänä syntyy enemmän. Tai sitten ei. Ehkä teen vain uuden kalastajahattusarjan ja kutsun sitä kokoelmaksi.
Aurinkoista päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: