Unelmien lumo
0
Unelmien lumo, virkatut luomukseni ovat enemmän kuin pelkkiä vaatekappaleita. Ne ovat tarinoita, hetkiä, unelmia, jotka ovat saaneet muodon koukun ja langan suloisessa syleilyssä. Tässä blogipostauksessa sukellan virkattujen luomusteni maailmaan, esittelen oloasun, joka on syntynyt kepeän kesätuulen inspiroimana, sekä kahden mekon tarinat: toinen syntyi jämälangoista hetken huumassa, toinen rakkaudella tyttärelleni. Nämä ovat vaatekappaleita, joissa asuu sydämeni, sormieni muisti ja lempeä luomisen ilo.
Unelmien lumo, virkatut luomukseni
Olen opetellut virkkaamaan vasta aikuisena, korona vuonna. Olen toki jo aikasemmin tehnyt yritelmiä, mutta vasta korona aiheutti sen, että halusin oppia uutta, vaikka kantapään kautta ja niin minä opin. Olen valtavan ylpeä siitä, miten jaksoin yrittää uudelleen ja uudelleen. Samaa tapahtuu myös nyt. Virkkaan, purkaan, virkkaan ja purkaan. Lopulta tulee valmista ja saan juuri sellaisia mitä ei muilla ole, eikä tule.
Mutta mitkä ovat ne minun kaikkein rakkaimmat työt? Ne joita virkkasin niin suurella antaumuksella, että unohdin ajan ja paikan, syvennyin niin hommaan, etten enää kuullut enkä nähnyt mitä ympärilläni tapahtuu. Olin yhtä langan ja koukun kanssa. Esittelen kolme minulle rakasta ja tärkeää asua, jotka olen omin kätösin tehnyt.
Virkattu oloasu, vihreän valon kepeys
Kun katselen tätä virkattua oloasua, tunnen yhä sen päivän lämpimän auringon, jolloin se syntyi. Kirkkaan vihreä, virkattu kaksiosainen setti on kevyttä ja hengittävää puuvillaa, joka hellii ihoa. Yläosassa on romanttinen avonainen selkä ja solmittava rusettikiinnitys, joka antaa asulle ilmavuutta ja leikkisyyttä. Housujen suora malli laskeutuu kauniisti ja antaa asulle ajattoman siluetin.
Tämä oloasu on minulle enemmän kuin kesäasu, se on olo, tunne, hetki. Se syntyi rauhallisista päivistä, jolloin maailma tuntui pysähtyvän ja kaikki keskittyi siihen, miten lanka kulki sormieni lomitse. Se on samalla sekä arkinen että juhlava. Käytän sitä mökkipäivinä, mutta pukeudun siihen myös kaupungilla, yhdistäen sen vaaleisiin sandaaleihin ja suureen kesähattuun. Se on asu, jossa hengitän vapaasti.
JÄMÄLANKAMEKKO, SATU LANGOISTA
Tämä mekko on todiste siitä, että kauneus syntyy joskus sattumalta. Virkkasin sen kokonaan jämälangoista, neulomusten ylijäämistä, jotka eivät aluksi tuntuneet sopivan toisiinsa. Mutta kun yhdistin ne koukun alla, ne alkoivat laulaa samaa säveltä. Pehmeät värit, kepeä rytmi ja vartalonmyötäinen malli tekevät tästä mekosta keijukaismaisen.
Se on mekko, jossa voisin kuvitella tanssivani paljain jaloin kesäillan niityllä, ympärilläni tuulen kuiskaus ja kukkien tuoksu. Tämä luomus on leikkisä, uniikki ja ekologinen, muistutus siitä, että mikään ei mene hukkaan, kun sydän ja kädet työskentelevät yhdessä.
VALKOINEN MEKKO TYTTÄRELLENI, HILJAINEN RAKKAUDEN LAHJA
Yksi rakkaimmista virkkauksistani on tämä valkoinen mekko, jonka virkkasin tyttärelleni. Se on ajaton ja elegantti, kauniisti istuva ja hennon läpikuultava. Mekon yläosa on tuettu ja muotoiltu, jotta se istuu täydellisesti, ja sen helma hulmuaa kevyesti kuin unelma.
Tämä mekko on hiljainen viesti rakkaudesta, jota ei tarvitse sanoittaa. Jokainen silmukka on täynnä muistoja: tyttäreni nauru pihakeinussa, yhteiset hetket keittiössä, se tapa, jolla hän hymyilee silmillään. Virkatessani tätä mekkoa ajattelin kaikkea sitä, mitä äitinä oleminen minulle merkitsee ja annoin sen langan kertoa puolestani.
Satumainen virkkaus, arjen taikaa
Virkatut vaatteeni eivät ole vain käsitöitä, vaan ne ovat pieniä taikakankaita, joissa kulkee sormieni muisti, sydämeni rytmi ja elämäni tarina. Jokaisessa silmukassa asuu rauha, ja jokainen valittu väri kertoo omaa kieltään.
Haluan kannustaa sinua tarttumaan virkkuukoukkuun, ei vain lopputuloksen vuoksi, vaan itse matkan. Se on matka sisimpääsi, mielikuvitukseesi, siihen satumaahan, jonka vain käsityö voi avata.
UNELMAT JATKUVAT
Oloasu, jämälankamekko ja valkoinen tyttären mekko ovat vasta alkua. Minulla on mielessäni jo seuraava projekti, joka kutkuttelee inspiraation lailla sormenpäissäni. Lanka on hiljaa hyllyssä, mutta sen tarina on jo alkanut. Ja minä, minä olen valmis jatkamaan tätä virkkausten satuani. Unelmien lumo valtaa jälleen mielen ja sielun.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Kesäinen kävely ja herkkuhetki
Kesäinen kävely ja herkkuhetki, miten voisi tiivistää päivän, joka oli kuin pieni luku romaanista. Aurinko hyväili poskia, tuuli silitti helman liepeitä ja kaupungin ääretön lempeys kietoi meidät hellään syleilyynsä. Kun iltapäivä kääntyi illaksi, astelimme mieheni kanssa Ruotsalaisen teatterin terassille nauttimaan paitsi ruuasta, myös yhdessäolosta, siitä hienovaraisesta onnen säikeestä, joka kulkee mukana kuin kevyt tuulenvire.
Kesäinen kävely ja herkkuhetki
Tämä on se mekko, jolla on tarina, tämä mekko ei ollut vain vaate, se oli kertomus kierrätyksestä, käsityötaidosta ja menneiden aikojen eleganssista. Mekko on ommeltu Mekkotehdas 2 -kirjan Louna-kaavan mukaan, mutta sen kangas ei ole uusi. Löysin sen Kierrätyskeskuksen materiaalitukusta, hiljaisesta aarteiden varastosta, jossa menneet kankaat odottavat uutta elämää.
Kankaan pehmeä, hiekan sävyinen kudos on kuin suoraan maaseudun kesäpäivästä, ja sen kevyt laskeutuvuus antaa jokaiselle liikkeelle oman arvokkaan rytminsä. Malli on empire-leikkauksinen, mikä antaa tilaa hengittää ja kulkea vapaasti, kuin pienen romaanin sankaritar, joka kävelee puutarhassa pohtien tulevaisuuden mahdollisuuksia. Helman runsas poimutus ja puffihihat tuovat siihen vanhan ajan romantiikkaa, aivan kuin Jane Austenin henkilö olisi astunut tähän päivään.
Virkatut aarteet
Lieri ja kassi ovat minun omien käsieni jälkeä, virkattuja huolellisesti ja rakkaudella, rivi riviltä, kuten hyvät tarinat syntyvät sanasta sanaan. Lieri on leveä ja suojaa täydellisesti auringolta, mutta sen musta reunus antaa sille pienen ripauksen nykyaikaista särmää. Kassi taas on luottokumppani, joka kantaa niin päivän tarpeet kuin pienet löydöt.
Näiden kahden asusteen yhdistelmä tekee kokonaisuudesta harmonisen ja ajattoman, mutta samalla selvästi minun näköisen. Käsityö ei ole vain tekemistä, se on tarinankerrontaa langan ja silmukoiden kautta.
Päivällinen Ruotsalaisen teatterin terassilla
Kävelimme pitkin Helsingin katuja, kunnes saavuimme Esplanadin puiston kulmalle, missä Ruotsalaisen teatterin terassi kutsui meitä luokseen. Kesäpäivän kiireetön tunnelma jatkui pöytämme ääressä, ja ensimmäinen huokaus karkasi huuliltani, kun näin annokset.
Minä valitsin Caesar-salaatin, joka oli saanut seurakseen meheviä grillattuja katkarapuja, rapeita krutonkeja ja juuri oikean määrän parmesaania, kuin kesä itse olisi päättänyt pukeutua salaatin muotoon. Mieheni puolestaan tilasi hampurilaisen, jonka kullankeltainen sämpylä ja rapsakat ranskalaiset olivat täydellinen vastapaino päivän lempeydelle. Alkuun nautimme vielä lämpimästä, ilmavasta leivästä, jonka päälle levitetty vaalea tahna suli suuhun kuin unelma.
Terassin ilmapiiri oli kuin suoraan vanhasta eurooppalaisesta kaupunkikuvasta, pöydät täynnä ihmisiä, hiljainen puheensorina ja lasien kilinä taustalla, kaukaa kantautuva musiikki sekoittuen kesäiseen ilmaan.
Kesäpäivän kävely
Illallisen jälkeen jatkoimme vielä pientä kävelyä veden äärelle. Jokainen askel kivetyksellä ja rantapolulla sai mekon helman liikkumaan kuin se olisi tanssinut tuulen kanssa. Leveä lieri varjosti kasvoni, mutta auringonvalo löysi tiensä olkapäille ja loi pienen kullanhohtoisen reunuksen iholle.
Tunsin oloni keveäksi, aivan kuin olisin saanut hetkeksi astua toiseen aikaan. Sellaiseen, jossa päivät kuluvat hitaasti, keskustelut ovat pitkiä ja merkityksellisiä, ja jokainen ateria nautitaan kaikessa rauhassa.
Minun kesäfilosofia
Minulle tämä päivä oli enemmän kuin vain illallinen ja kävely. Se oli muistutus siitä, että pienistä asioista syntyy suurimmat tarinat. Kierrätyskankaasta syntynyt mekko ei ole vain ympäristöystävällinen valinta, se on myös keskustelunavaus, uteliaisuuden herättäjä ja kantajansa persoonan jatke.
Samoin itse virkatut asusteet eivät ole pelkkä tapa täydentää asua, vaan ne ovat oman kädenjäljen ja ajan investointi, merkki siitä, että kaikkea ei tarvitse ostaa uutena, vaan kauneus voi syntyä omista käsistä.
Ruokailu taas muistutti, että makuelämykset ovat tärkeä osa arkea ja parisuhdetta. Ja kun ne yhdistetään rauhalliseen kävelyyn kaupungin kauniissa maisemissa, syntyy hetkiä, joihin voi palata mielessään vielä pitkään.
Pieni ripaus Austenia
Jos Jane Austen olisi saanut kuvata tätä päivää, hän olisi ehkä kirjoittanut näin: ”Missä lempeä tuuli suutelee kasvoja ja helmat tanssivat varjojen kanssa, siellä sydän tuntee kesän sykkivän jokaisessa hetkessä. Ja jos sattuu kulkemaan käsi kädessä sen kanssa, joka saa hymyn nousemaan huulille ilman sanoja, on päivä jo täydellinen.”
Minä lisäisin tähän vain: täydellinen päivä ei vaadi suuria suunnitelmia. Riittää, että on aikaa, rakas ihminen rinnalla, ja pieni ripaus romantiikkaa, niin mekossa, ruoassa kuin hetkessä itsessään.
Aurinkoista päivää!
Seuraa minua: