Meidän pääsiäisvapaat ja pari reseptilinkkiä
6
Tämmöinen oli meidän pääsiäisvapaat! Joukkoon päätin laittaa myös pari linkkiä resepteihin, jotta voitte laittaa ne muistiin ja kokeilla ensi vuonna niitä. Nämä vapaat tuli tarpeeseen, todella tarpeeseen. Sen verran on ollut haipakkaa töissä ja negatiivisista asioista ei myöskään ole ollut pulaa tässä vuoden vaihteessa. Onneksi kuitenkin tilanne on aivan toinen mitä vuosi sitten. Silloin kaikki oli kaaottista.
Meidän pääsiäisvapaat ja pari reseptilinkkiä
Olen ollut niin tyytyväinen nyt, kun katsoo vuoden takaiseen. Sairastuin vakavasti ja koitin epätoivoisesti toipua siitä. Nyt sain levätä, todella levätä. Enpä ole aikoihin levännyt näin kuin nyt. Maanantainakin heräsin vasta hiukan ennen kymmentä. Sen verran oli kuitenkin tuota unitarvetta. Mutta meillä on muutenkin ollut hyvin rauhalliset vapaat. Ollaan levätty, käyty kävelemässä, olen alkanut laittaa meidän takapihaa ja hiukan ommellut. Ompelut tosin ovat jääneet kesken, sillä minulla ei ole vetoketjuja ja huomasin tuonkin ihan liian myöhään, joten kaupat olivat menneet kiinni.
Mutta se ei haittaa tahtia. Teen työt valmiiksi tänään, kun töistä pääsen. Saatte pian tietää miksi minulle on tärkeää saada juuri nämä työt valmiiksi nyt hiukan kiireessä. Parasta on ollut se, että pitkästä aikaa ollaan tehty asioita yhdessä, kuten ruokaa. Jotkut jo tietää tai ovat huomanneet, että meillä on suunnitelmissa muuttaa pois täältä Helsingin landelta ja muuttaa enemmän lähemmäs asutusta. Ja tietenkin yhtenä päivänä me nautiskelimme tulevan asuinalueemme tunnelmia.
Matzopullakeittoa, töhnämunia ja härän häntää
Niin kuin joka vuosi, meillä tarjoillaan matzopullakeittoa ja nautitaan töhnämunista. Niihin saatte reseptit tuohon alapuolelle. Härän häntään minulla ei ole reseptiä valitettavasti. Härän hännän kanssa tarjoiltiin punaista riisiä. Setsuanilainen keitto lämmitti ihanasti. Niin ihanan herkullista kaikki. Kaiken tämän herkuttelun lisäksi sushi koreili pöydässä sekä käytiin Kiivissä nauttimassa pitsaa ja viiniä.
Resetit:
Ai niin, unohdin kokonaan, että käytiin myös pyöräilemässä. Matka ei ollut kovin pitkä, mutta kivaa oli. Jos muistatte, niin mieheltäni leikattiin olkapää viime kesänä ja liikkumiset jäivät minimiin tuolloin tai oikeastaan koko kesä ja syksy meni niin, ettei päästy oikein liikkumaan. Se sitten näkyi tuossa pyöräillessä. Eli nyt vain hiljaa hyvää tulee ja koitetaan päästä siihen rytmiin mitä on ollut muutama vuosi sitten, kun pyöräiltiin vielä paljon.
Meillä oli siis hyvin rauhallinen pitkä vapaa. Syömistä, lepäilyä ja ulkoilua eri tavoin. Poikakin päätti mennä yhdeksi yöksi papalleen ja vietti aikaa kavereiden kanssa. Tämän kummosempaa sen ei tarvitse aina ollakaan. Ohjelmaa ei tarvitse tämän enempää. Olen levännyt ja on kiva aloittaa työviikko huomenna rentoutuneena.
Mahtavaa viikkoa kaikille!
Seuraa minua:
Viime lauantain pelkokerroin
Viime lauantain reissu oli täynnä uutta ja pelottavaakin kokemusta. Kun päivällä hyppäsin autoon mieheni kanssa, en osannut aavistaa, että paluumatka voi olla niin pelottava, mitä se oli. Mutta pitäähän sitä elämässä olla jotakin pelottavaa aina välillä. Joten nyt kerron mitä viikko sitten tapahtui ja laitan pari räpsykkäkuvaa teille ihmeteltäväksi.
Viime lauantain pelkokerroin
Herään aamulla ja kämmin sängystäni alakertaan. Katson hetken alakerran isoa vaatekasaa, johon on kerätty kaikki vanhemmalle pojalle menevät vaatteet. Alkaa kiukku nousta. Hitto, kun mies ei ole sanaakaan sanonut siihen, että olen viikolla muutamaan kertaan sanonut, että lähdetään viemään myttyä Turkuun. Kiukku nousee ja nousee. Päätän alkaa valmistautua matkaan junalla. Olkoot herraväki kotona homehtumassa, meikkä lähtee nyt. Näen pojan uuden asunnonkin samalla, en vielä ole sitä nähnyt.
Alan siis valmistautua ja kellokin riksuttaaraksuttaa, pojalla on kuuteen asti aikaa ennen kuin heillä on muuta puuhaa. Joten pikakäynti sopii. Kerään tarpeelliset tavarat kassiin ja ryntään alkertaan laittamaan palttoota päälle. Mies katsoo minua taas hoomoilasena suu selällään ja ihmettelee, että minnes sitä nyt ryntäillään. No Turkuun menen terve ja heitän vaatesäkin selkään kuin joulupukki. Mies nappaa säkin ja sanoo napakasti, että etpäs sinä nyt millään junalla lähde roudailemaan tällaista säkkiä. Hän laittaa vaatteet päälle ja mennään yhdessä viemään säkki. Ei muuta kuin tuumasta toimeen.
Turkkusessa
Singahdettiin pojalle ja kaveri kävi siinä läpi säkin ja valitsi ne vaatteet mitkä halusi. Minä näin ihanan pojanpoikani samalla. Ihana pieni otus. Kun oltiin lähdössä poika sanoi, että oli kahvitkin meille laittanut valmiiksi…Ne nyt jäi juomatta, valitettavasti. Käytiin niin nopeasti kylässä. Pojalla ja hänen avokillaan on kyllä aivan ihana asunto. Ovat rakentaneet kyllä ihanan pesän. Päätettiin käydä katsomassa Turun keskustaa ja Hansaa. Syömään kunnon Heseen. Kyllä, Turun Hesen sapuskat ovat kyllä parhaat. Missään ei saa niin hyvää Heseruokaa kuin Turussa.
Toinenkin herkku on startannut Turusta, nimittäin Arnolds. Muistan sen hetken vieläkin kun kuumeisesti odotettiin, että Arnolds vihdoin avaa ovensa, jono oli aikamoinen kun kahvila vihdoin avautui. Se oli myös aina täynnä ihmisiä. Nyt käytiin katsomassa, onko Arnolds vielä samassa paikassa. Ei ollut tai oli mutta aikaisemman paikan vastapäätä. Ruokailun jälkeen käytiin kiertämässä hiukan toria. Siellä kun ei olla vuosiin oltu. Börs oli upea ja sopii todella hyvin vieressä olevan rakennuksen kanssa torin reunalle. Meidän hääyö aikanaan vietettiin vanhan Börsin sviitissä.
Ja sitten sitä pelkokerrointa
Ennen kotiin lähtöä käytiin äitini luona juomassa kahvit ja lepäämässä. Tällaiset pikamatkat ovat aika rasittavia. Hetkisen levon jälkeen lähdettiin ajamaan Turusta kohti Helsinkiä. Lumisade pyrytti hiukan, oli liukasta ajaa. Painava lumi tarttui auton pyyhkiöihin ja jonkin ajan päästä lumipallerot lenteli minne sattui. Oli pakko pysähtyä ABC:lle huoltamaan pyyhkijöitä. Ja ei kun matkaan uudelleen. Iski kohta säkkipimeys ja ei nähnyt nenäänsä pidemmälle, lunta tuli kuin sitä olisi kaadettu taivaalta ja pimeys oli ympäröinyt kaikki. Mentiin kivassa pitkässä letkassa hitaasti mutta varmasti kohti Helsinkiä.
Matka oli hidas, ei olla koskaan ajettu näin pitkään tätä väliä ja pelotti kyllä todella paljon, että käy jotakin. Onneksi jokainen autoilija otti rauhassa ajonsa ja mentiin ihan rauhassa eteen päin. Ja nyt oli myös hyvät turvavälitkin. Kuumapäisiä ajajia ei paikalla ollut tällä kertaa. Lopulta päästiin turvallisesti kotiin ja viime lauantain pelkokerroin on vain muistoissa enää. Täytyy tosin sanoa tähän loppuun vielä, että tuli kyllä tästä ajosta niin mieleen yksi kesäinen Krakovan reissu, jolloin oltiin tila-autolla menossa kohti Auschwitzia ja alkoi sankka vesisade. Se oli niin raju sade, että autot pysähtyi tien varteen. Meidän kuski myös pysäytti auton. Ei oikeasti näkynyt mitään edessä. Meitä oli autollinen porukkaa ja kyllä kaikkia vähän pelotti.
Rentoa lauantaita kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: