Suomenlinna sai uudenlaisen merkityksen
2
Meillä Suomenlinna kuuluu jokakesäiseen retkikohteeseen, joka on aina ollut nuorimman pojan toive. Mutta tänä vuonna Suomenlinna jäikin hänellä laskuista pois, Suomenlinnan taika on loppunut eikä kiinnostusta retkeilyyn enää ole. Suosikki pizzeriakaan ei sinne saa poikaa houkuteltua. Syyksi siihen ettei halua tulla sanoi, että oli jo toukokuussa äidin kanssa ja Nikolaissa syömässä, joten viettää mieluummin aikaa kavereiden kanssa kuin lähtee reissuun.
Suomenlinna sai uudenlaisen merkityksen
Jätimme siis pojan rannalle ja suuntamme nokkamme kohti suloista saarta nimeltään Suomenlinna. Turisteja oli valtava määrä tulossa samaan lauttaan meidän kanssa ja jonoa oli yhtä paljon kuin aikanaan ennen koronaa. Olin vähän häkeltynyt siitä ja ahdistunutkin. Enhän voi sietää ihmisiä. Mutta hienosti päästiin lähtemään pienellä purkilla kohti Suomenlinnan satamaa. Tällä kertaa ei lähdetty seikkailulle, vaan suunnistimme heti matkan kohti Bastion Bistroon, sillä minulla oli jo kova nälkä. Lähdimme niin myöhään liikkeelle. Yleensä olemme Suomenlinnassa jo ennen puolta päivää.
Valitsin lohta ja mieheni burgerin, nautimme ruokailusta ulkona ja kun ruoka oli saatu alas kurkusta, lähdimme kävelemään reippaasti kohti Ehrensvärd -museota. Siellä oltiinkin oltu jo muutama vuosi sitten museopäivänä. Jäi hiukan sellainen olo, että näyttelyä oli typistetty paljonkin. Muistelisin, että viimeksi olisimme olleet myös jossain alakerrassa katsomassa jotakin. No mutta tällä kertaa siis ei missään alakerrassa käyty.
Linkkejä:
Jälkiruokaa näköalalla
Museoinnin jälkeen tallustelimme kohti Raivntola Piperia tarkoituksena nauttia jälkiruoka tässä kohtaa, ennen Kustaanmiekan tyypillistä turistikierrosta. Alunperin oli tarkoitus, että menemme myös uimaan, mutta emme musitaneet koko asiaa kun oli lähdönaika, joten uiminen jäi tällä kertaa. Tästä reissusta tuli muutenkin tällainen syömisreissu, tutustuttiin uusiin makuihin paikoissa, joissa emme ole ennen olleet. Pojan kanssa kun ne on aina ne samat. Paitsi Kekrijuhlissa, silloin ei ole pizzeria Nikolai edes auki, niin pakko tutustua muihin ravintoloihin silloin.
Kun kävely ja pakolliset kuvat oli napsittu lähdimme rauhallisesti tassuttelemaan kohti satamaa ja kohti Kauppatoria. Oli aika suunnata kohti kotia, kun lapsonenkin jo soitteli perään, että koska me tullaan kotiin. Ikävä oli rassukalla. Tai näin ainakin kiusoittelimme. Oli kiva reissu, vaikka ilman lasta se tehtiin. Olemmekin aivan uuden edessä, kun nuorimmainenkin on jo siinä iässä, että elää omaa elämää ja me omaamme.
Ja tällä reissulla sai Suomenlinna uuden merkityksen, miten me kaksi aikuista voimme yhdessä nauttia tästä paikasta, kun lapsoset eivät enää meidän kanssa reissuille lähde. Uuden opettelua siis meillä nyt ja paljon. Onneksi meillä on yhteisiä juttuja ollut aina, niin ei ihan tuulesta jouduta kehittelemään uutta. Otamme vanhat jutut haltuun uusilla tavoilla, aikuisten tavoilla.
Nautinnollista päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Vuosittainen perhetapaaminen
Jälleen oli vuosittainen perhetapaaminen Turussa ja tällä kertaa vähän isommalla porukalla. Oli isovanhempaa ja puolisoa ja kummia. Tänä vuonna myös juhlittiin paljon enemmän. Kaikkien saavutuksia, synttäreitä, äitienpäivää. Yleensä vietämme siis esikoisen ja kuopuksen synttäreitä tässä kohtaa, mutta nyt oli paljon muutakin juhlan aihetta.
Vuosittainen perhetapaaminen
Meillä on siis ollut siitä lähtien kun muutimme takaisin Helsinkiin tapana kokoontua touko -kesäkuun vaihteessa Turkuun yhteiseen perhetapaamiseen. Toki meillä on ollut aikaisemmin myös tapaamisia Helsingissä, kuten vuosittainen Lintsipäivä, mutta se on jäänyt pois kuvioista korona aikana, eikä sitä kukaan oikein kaipaa takaisin. Toki jotakin kivaa aina voi tehdä Lintsin tilalla. Mutta emme ole vielä sitä keksineet, että mitä se olisi. Mutta nämä tapaamiset on aina järjestetty ja nämä ovat myös kivoja tapahtumia. On ihana saada koko porukka samaan pöytään ja jutella rauhassa asioista.
Joskus keskustellaan ihan vakavistakin asioista, ei aina mutta joskus. Tällä kertaa oli niitäkin kerrottavana ja selvitettävänä. Ruokapuoli ei tällä kertaa kuitenkaan vakuuttanut meitä. Jotenkin aika pliisua aikaisempiin vuosiin verrattuna. Mutta ruokaikin on sivuseikka tässä. Se yhdessä olo on se tärkein. Me yleensä olemme yötä sukulaisten nurkissa, mutta tällä kertaa sukulainen ei voinut majoittaa meitä, joten hän halusi kustantaa mahdollisimman halvan hotellihuoneen.
Aamupala sukulaisella oli herkullinen, mies kokkasi mitä kaapista löytyi.
Tämä on oikea kermamunkki. Tuntuu ettei tätä saa muualta kuin Turusta.
Turkuvierailu jäi hiukan vailinaiseksi
Nuorimmainen pääsi isoveikan luo yöksi, joka oli hänelle tosi tärkeä juttu. Ensimmäisen yön me siis vietimme sukulaisella ja lauantaina sitten me vanhemmat siirryimme hotelille ja veimme samalla kuopuksen kassin isoveljelleen. Samalla pääsin moikkaamaan ihanaa karvaista söpöläistä. Samalla reissulla kierrettiin pari kirppistä, joista jotain pientä löysinkin ja kävimme hallissa moikkaamassa kaveriani. Hotellin kautta syömään.
Kun keksimmäinen lapsi oli hoitanut vanhusten saattohommat, niin hetken jälkeen hän lähti pikkuveikan ja avovaimonsa kanssa kotiin ja minä ja tyttäreni, sekä hänen avomies ja minun mieheni jäimme viettämään vielä iltaa. Oli kyllä mielenkiintoista liikkua Turun yössä vuosien jälkeen. On varmaan 20 vuotta aikaa siitä kun olen viimeksi hillunut Turun yössä. Hirmu hiljaista joka paikassa. Myös baarimaailma on muuttunut paljon niistä ajoista kun itse on hengaillut mestoilla. Mutta Titanic näyttely jäi tällä reissulla, ehkä kesällä sitten ehtii.
Tykkäsinkö hotellista?
En erityisemmin. Iso yllätys oli erittäin hyvä aamiainen, joka sisälsi paljon muutakin kuin sianlihaa, esimerkiksi kalkkunapekonia, josta olen erittäin mielissäni. Mutta muuten hotelli oli kyllä sellainen mitä osasi odottaa sillä rahalla mitä huone maksoi. Ehkä oli jopa yläkanttiin.
Ihana mekko on ostettu Label Second handista.
Hotellista sai kelkkunapekonia, se oli iso yllätys.
Aurinkoista päivää kaikille!
Seuraa minua: