Omituinen hiihtoretki
6
Aurinko pilkistää sälekaihtimien takaa ja huutaa hiihtämään. Näin sai alkunsa omituinen hiihtoretki, jollaista ei ole sitten nähty vuosi kausiin. Nimittäin en ole hiihtänyt sitten nuoruusvuosieni. Muistan miten hiki hatussa hiihdettiin pitkin Runosmäen pururataa ja tuntui kuin ei olisi päässyt eteen eikä taakse. Kaatumiset kyllä muistaa, mutta eipä juuri muuta. Muistan myös ne pitkät hiihtoretket latumajalle Runosmäestä. Sellaisia reissuja kaipaa edelleen.
Omituinen hiihtoretki
Hiihtoretki alkoi hiukan nihkeästi, mies kyseli monta kertaa aamun aikana, että onko nyt oikea hetki mennä ja siellä tuulee ja sitä ja tätä. Mutta minä pidin pintani, haluan hiihtämään. Sitten huomattiin, että eihän monot mahdu enää pojalle ja suksetkin ovat ihan liian pienet. Eipä auttanut muu kuin jättää poika sohvalle makaamaan ja tutkia mitkä sukset toimii minulla. Noh, ne pojan pienemmät vermeet. Ei muuta kuin palttoota päälle ja sukset kainaloon ja pihalle.
Meno oli sitten sen tyylistäkin, sukset eivät luistaneet ja mieskin veti semmoisen lätsähdyksen takamuksilleen, että mäjähdys kuului varmasti toiselle puolen Suomea. Noh, ei auttanut kuin rauhoittua ja antaa hengityksen tasaantua. Otettiin sukset taas kainaloon ja kipiteltiin sukset kainalossa eteen päin. Hetken päästä taas sukset jalkaan ja ei kun juoksemaan suksilla, eihän niillä päässyt liukumaan kunnolla.
Herkutteluhetki Vanhassa Pehtoorissa
Koska kyseessä oli laskiaissunnuntai, niin pakkohan oli piipahtaa Haltialan laskiaisriehassa nauttimassa soppaa ja laskiaispullaa, näin jaksaa taas mennä kuin tuulispää juoksemalla sukset jalassa. Kun olimme nauttineet herkkumme, niin ei muuta kuin eteen päin. Vastaan jolkotteli lauma koiria vapaana ja minähän koirapelkoisena ihmisenä saan hepulin ja otan jalat alleni, sukset ja sauvat jäivät siihen ja juoksin kovaa vauhtia pakoon, suoraan ojaan, jossa oli iso määrä pehmeää lunta ja sinnehän meikäläinen upposi, mutta kovassa tohinassa ryömin vain eteen päin kuin olisin taistellut elämästä ja kuolemasta.
Koirat jolkotti rauhallisena ohi ja minä pääsin kuin pääsinkin yläs ojasta. Ei muuta kuin sukset jalkaan ja kovalla juoksulla kotiin. Puolessa välissä matkaa tuntui kuin olisi henki loppunut, mutta ei kuin täysillä eteen päin kuin tuulispää. Potkin ja työnnän vauhtia sauvoilla mutta eteen päin ei vaan pääse. Hiki virtaa otsalla ja näen jo kodin katon. Juoksu kovenee ja kovenee. Vihdoin kotona ja olo on mahtava. Ensi kerralla toivottavasti sukset jo luistaa.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
Seuraa minua:
Hot Pot -Ruokakulttuuria Helsingissä
Hot pot on kiinalainen tapa valmistaa ruoka itse suoraan pöydässä. Pöydässä porisee liemi, jonne laitetaan lihaa, kasviksia, kalaa ja vieressä on erilaisia maustedippejä, joihin dippaillaan ruoka myös. Aikanaan kun mieheni oli Kiinassa töissä, pääsi hän nauttimaan tästä tavasta syödä siellä ja onkin monet vuodet puhunut siitä, että haluaisi syödä näin täällä Suomessakin ja nyt se onnistui.
Hot Pot -Ruokakulttuuria Helsingissä
Miten hot pottia syödään?
- Valitse kaksi tai neljä lientä
- Tee maustedipit ( Ohjeet eri mausteseoksiin on esillä, voi tehdä myös oman sekoituksensa)
- Valitse ruoan osat (kasvis, merenelävät, liha, nuudeli)
- Laita liemeen valmistumaan ensin ne, jotka kypsyvät hitaasti ja lopuksi ne mitkä kypsyy nopeasti.
- Nauti rauhassa, ei ole kiire minnekään.
Hot pottia voi valmistaa myös kotona, reseptejä vaikuttaa olevan paljon. Me ei olla vielä kokeiltu sellaista kotona mutta ehkä jossakin vaiheessa näin tehdään. On meinaan kivaa viettää perheaikaa noin tekemällä yhdessä ja kiireettömästi. Meilläkin kesti ruokailu todella pitkään, pidettiin taukoja ja taas syötiin hiukkasen.
Triplapäivän kohokohta
Koska pari viikkoa sitten olimme vielä aika pahasti jet langin kourissa, niin päätimme lähteä viettämään aikaa Triplaan ja varasimme pöydän Brokadista, joka on Pasilan aseman kerroksessa 4,5. Ja tietenkin ajatuksena tutustua hot potin maailmaan. Mieheni pyysi ensin tutustumaan ohjevideoihin, jotka löytyy ravintolan sivuilta. Lopulta homma oli aika helppo ja helpottuu sitä mukaan miten monta kertaa on käynyt syömässä hot pottia. Itse tykästyin eniten juuri kasviksiin sekä mereneläviin.
Tykästyin kyseiseen ravintolaan, se oli oikein simppeli paikka ja yllättävän rauhallinen, vaikka alapuolella kohisikin ihmisiä joka puolella. Ravintola on siis aivan juna-aseman yläpuolella ja ihmisvilinän kyllä näkee ikkunoista kun katsoo alas. Mutta se ei kyllä haitannut ja äänet ei kuuluneet ylös, joten rauhassa sai olla. Muutoinkin ravintolassa oli rauhallinen tunnelma, vaikka täynnä olikin. Ruuasta pitää myös mainita se, että liemet oli valmistettu hyvin, ei mitenkään suomalaiseen makuun sopivaksi. Itse toki sai valita liemen voimakkuuden, mutta se oli sitten oikeasti mausteista. Joten varovaisuutta kun valitsee voimakkuutta. Meillä oli mieto tulisuus chililiemessä ja se oli aikas tulinen siitä huolimatta.
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
Seuraa minua: