Kun alkaa seinät kaatua niskaan ja sade vaan päättää jatkaa kasvienhoitoa, on parasta pakata tenavat junaan ja lähteä viettämään mukavaa museopäivää. Tosin, sade päätti juuri siksi hetkeksi lakata, kun lähdimme ovesta ulos ja sade jatkui kun pääsimme takaisin kotiin. Mutta museopäivä oli oikein piristävä ruiske meille kaikille.

Niin kuin moni tietää, meillä on tapana etsiä kaikki ilmaiset museot ja ilmaiset tapahtumat mitä lähialueilla on. Kaikkeen emme millään pääse, mutta edes joihinkin. Helsingin kaupunginmuseo on yksi tällainen ja koska Härdelli on jo iso poika, on viimeiset hetket mennä lastenmuseoon leikkimään. Tosin eipä ne leikit juuri innostaneet enää. Mutta QR -koodipeli kiinnosti ja sitä pelasi koko miesväki innoissaan. Vaikka QR-koodit on mun juttu.

Helsingin kaupunginmuseolla on monta ilmaista kohdetta, jotka kannattaa käydä. Todella mielenkiintoisia kohteita. Toski ovat myös maksullisetkin, mutta jos tahtoo tosiaan kiertää ilmaisia kohteita, niin niitä löytyy kivasti. Kannattaa myös seurata muutoinkin museoiden tapahtumia, sillä museopäivänä on ilmaiset sisäänpääsyt moniin museoihin.

Tällainen museopäivä on parasta järjestää juuri silloin kun on huonot kelit ulkona, eikä mieli tee mennä ulos touhuamaan ja kavereista ei ole seuraksi. Eväät mukaan ja nauttimaan puuhasta ja touhusta. Toki moni muukin paikka on kiva, mutta vaihtelu virkistää. Leikin keskellä oppii vähän historiastakin ja se jos mikä on kivaa.

Onneksi porukka rauhouttui lopultaan aika hyvin ja meillä oli valtavan hauskaa museossa. Kunnon leikit ja puuhat saatiin tehtyä, tarinoita kerrottiin omasta lapsuudesta ja koulunkäynnistä. Härdelli kuunteli tarkkaan niin isoveljensä juttuja kuin meidän aikuistenkin. Oli ihanaa myös se, että meidän isompi poika lähti mukaan, koska ei ole koskaan ollut tuossa museossa.

Lopuksi kaarrettiin Haltialan kotieläintilalle katselemaan eläimiä ja saamaan jotakin pientä murua navan alle. Ei tarvinnut sitten ihan heti alkaa kokkailla kun pääsee kotiin. Vaan voi ihan rauhassa levätä ja sen jälkeen tehdä kunnollista sapuskaa. Näin harmit pestään pois.

Mukavaa päivää kaikille!

-Melissa-

Moikka kaikille!

Meillä on tapana tehdä kerran vuodessa reissu Turkuun ja juhlia koko perheen voimin esikoisen sekä kuopuksen synttäreitä. Tällä kertaa juhlanaiheita oli enemmänkin. Kuten keskimmäisen ammattiin valmistuminen, ajokortti ja tietenkin tsempattiin kirjoituksia varten. Myös tyttäreni on valmistunut uuteen ammattiin, sekä mieheni on nyt teologian maisteri. Eli paljon juhlaa meillä.

Tyttäreni halusi tällä kertaa lähteä Naantaliin Höyrylaiva Ukko-Pekalla. Upea kesäinen Naantali avautui silmien eteen, joka on upein koko Suomessa.  Kyllä vain Naatali on ja pysyy upeimpana kesäkaupunkina, aina. Vaikka olemmekin aikaa sitten muuttaneet pois Länsi- Suomesta. Siksi oli aika itsestään selvää, että näin isoja asioita juhlimme Naantalissa.

Meidän matka starttasi Jokirannasta, Ukko-Pekka höyrylaivalla, joka on mahtava kokemus kaikin puolin. Vain ruoka oli sellaista, jota en voi suositella. Jäi hiukan sellainen olo, että ruoka oli valmistettu vasemmalla kädellä, eikä siihen viitsitä satsata yhtään. Muussi oli pussista, kana sitkeää ja kuivaa, lohi ei maistunut miltään. Salaattiin ei ollut kuin muutama vaihtoehto mitä laittaa. Hyvää laivalla oli kuitenkin lasten leikkihuone, hauskaa ohjelmaa lapsille ja osallistuva henkilökunta. Hiukan parantamisen varaa olisi kuitenkin tarjoilusta. Saatiin olla nimittäin täysin keskenään, itse kysyttiin, joko voidaan ottaa ruokaa, ei käyty kysymässä, haluammeko jotain muuta juotavaa kuin vettä. Kyllä, olemme tottuneet palveluun täällä Helsingissä.

Kesäinen Naantali on upea kaupunki, jossa ihan jokaisen kannattaa käydä edes kerran elämänsä aikana. Mennä syömään maailman parhaita vohveleita ja nauttimaan lasi viiniä. Käydä tutustumassa Naantalin museoon, jossa kerrotaan Naantalin kiinnostavasta historiasta, miten luostari muutti aluetta ja miten luostarissa elettiin. Samalla reissulla voi käydä katsomassa törmääkö Presidenttiin Kultarannassa. Meillä tosin ei siihen nyt aikaa jäänyt kun oli paljon muuta puuhaa.

Matka taittui iltasella takaisin Turkuun jälleen Ukko-Pekalla ja vastassa meitä oli äitini, jonka kanssa menimme vielä syömään meidän kantapaikkaan Vaakahuoneelle, jonka eteen Ukko-Pekka jää. Lounaan huono fiilis jäi Vaakahuoneelle, kun nautittiin toisenlaisista herkuista ja lopulta sanoimme heipat ja matka jatkui kotiin.

Ihanaa päivää kaikille!

-Melissa-