Hae
VillaNanna

Kuka minä olen?

Follow my blog with Bloglovin
Melissa Refahion mekossa. Ompelu.

Hei kaikki!

Kuka minä olen ja mistä kirjoitan?

Haluan esittäytyä kunnolla ja kertoa, kuka minä olen ja mitä teen, mikä on blogini naisiaan. Tuossa vieressä jo lyhyesti kerrotaan, että olen tällainen elämäntapahihhuli, joka tuhtaa kaikkea maan ja taivaan välillä. Joskus jään ihmettelemään maailman syviä vesiä ja kapuan korkeita vuoria. Tämän kaiken jaan sitten täällä omituisessa pienessä linnassani, joka on VillaNanna nimeltään. Elämä on pehmeää villaa ja sokerista nannaa, vai mitä tuumaatte?

Refashion

Koska ammattini on mallipukineiden valmistaja, niin käden taidot ovat blogissani arkipäivää. Koska kestävä kehitys on lähellä sydäntäni, pyrin tekemään mielikuvitukseni tuotteet vanhoista vaatteista. Toki käytän myös varastoni kankaita, jos mielikuvitus haluaa olla lomalla.

Melissan päivän asuna musta mekko ja kesähattu. Ompelu. Kuka minä olen.

Kirpputorimuoti

Rakastan kirpputoreja, niiden rajatonta mahdollisuutta. Sitä, mitä kaikkea ihanaa löytyy kirpputorien rekeistä, kenkähyllyistä tai astioiden välistä. Tätä kaikkea ihmetellään myös blogissani. Varsinkin ilmaisosaston ihania löytöjä ja omituisia keräilykohteitani, kuten pienet kaffekupit ja kengät.

Hävikkiruoka

Haluatko tietää mitä kaikkea joulun jämistä voi tehdä? Tai mitä tehdä mehun kuitumassasta? Voiko ruokahävikkiä käyttää myös kosmetiikassa? Keksitään pienille ruokamäärille uutta käyttöä, rakennetaan pyörä uudelleen, uudelleen ja uudelleen. Erilaiset ideat asioihin, jotka useasti lentää roskiin.

Tyyli löytyy kirpputorilta. Suomalaista Fenno Sport muotia. Kirpputorilöydöt.

Retkeily

Retkeily on halpaa, myös ihan ilmaista. Riippuen siitä, mitä välineitä tahtoo käyttää. Oman asuinkaupungin menot ja tapahtumat ovat varsinkin kesällä isossa osassa blogissani. Ja mitä halvemmalla pääsee, sen parempi. Nähtävyyksiä, kokemuksia, historiaa ja liikuntaa. Mitä kaikkea voi puuhata lomalla ilmaiseksi tai pienellä rahalla.

Perhe, parisuhde

Hyvinvointi perheessä eli, miten hoitaa parisuhdetta, kun on arki ja väsymys on suuri. Mitä kaikkea voi lapsiperhe tehdä toistensa kanssa tai erikseen. Sitä ihmettelen blogissani aika ajoin. Miten sairauteni vaikuttaa meidän elämään ja parisuhteeseen.

Retkeily Helsingin maisemissa. Perhe ja parisuhdeaikaa.

Matkailu

Rakastamme matkustelua, vaikkakin olemme joutuneet nyt myös miettimään omaa hiilijalanjälkeä tässä asiassa. Tulevaisuudessa mietimme miten matkailu sujuisi astetta ekologisemmin. Ehkä tämäkin tapa löytyy meille vielä. Unelmaloma ekologisesti, se olisi mahtavaa!

Matkailua perheen kanssa. Kuka minä olen.

Tukholmassa farkkuinen vyölaukku

Tämä reissu tosiaan oli enemmänkin meidän vinhimman pojan juttu. Hän halusi lähteä ostoksille ja hän sitten myös maksoi tuon 30€ mikä jäi meidän pisteistä yli. Ja poika myös sitten shoppaili, valitettavasti uusien aurinkolasien kotelo hävisi Tukholmassa jonnekkin ja nyt joudutaan laseille ostamaan uusi kotelo, se kun pitää olla niiden oikea kotelo. Tämä Banaanimies valitsee aina Tukholman, jos mennään risteilylle, haluaa samalla nähdä muutakin, vaikka tuossa ajassa mitä ollaan maissa, ei paljoa ehdi. Hänellä ei ollut aluksi kovin tarkkaan mietitty mitä ostaa mutta ne ostokset rakentui fiksusti tarpeeseen. Aurinkolasit, lippis, suorat housut ja vartalolaukku. Liååis ja aurinkolasit löytyivät jo laivalta mutta onneksi jäi ostettavaa myös Tukholmaan. Banaanimiehestä on kyllä kasvanut hyvin tyylitietoinen kaveri, oma tyyli, josta ei luovuta. Uskaltaa yhdistellä eri tyylejä toisiinsa ja pystyy myös hyvin muuntautumaan muutenkin.

Pojilla oli kivaa, vaikka reissu olikin vähän rankka. Oli vähän kinaa ja väärin ymmärrystä sun muuta. Härdelliä harmitti ja minua harmitti ja miestä harmitti ja Banaanimies viis veisasi muiden harmista, vaan omaan tuttuun tapaansa pälpätti taukoamatta ja kertoili hauskoja tarinoita mitä keksi Tukholman vanhan kaupungin taloista. Härdellikin välillä unohti harminsa ja lähti mukaan kisailuun. Laivalla sitten ennen ruokailua otettiin iisisti, istuttiin ravintolan pöytään juomaan kahvia ja limpparia, Ligretto kortit otettiin esiin ja pelattiin siihen asti, kunnes päästiin syömään. Vaikka kaikki ei aina suju odotusten mukaan, niin hauskaahan meillä oli ja Banaanimies kaipasi myös äidin huomiota ja liikuttiin paljon kahdestaan ja Härdelli sai isäaikaa. He keskittyivät saunomiseen ja lasten kilpailuihin. Minä ja Banaanimies hengailuun, jutteluun ja shoppailuun.

Murjottamaan ei kuitnekaan kannata jäädä, vaan keskittyä sitten vaikka itsensä tutkiskeluun, antaa tuulen viedä mukanaan. Ei kaikkea kannata jäädä märehtimään ja meilläkin lopulta oli hauska reissu, vaikka ei ihan putkeen mennytkään. Tulisieluiset ihmiset ovat tällaisia… Minkäs teet. Vaikka näin kävi, niin kovasti odotan sitä hetkeä kun taas pakkaan laukut ja lähden reissuun. Voisin oikeastaan lähteä jo heti huomenna. En ole oikein kotona viihtyvää sorttia, liian levoton ja haihuileva.

Tälle reissulle tein reissua ajatellen kaksi asiaa, toiset olivat kuvissa näkyvät housut sekä vyölaukku. Housukankaan olen saanut äidiltäni nyt viimeisessä satsissa tavaraa ja vaihtoehtoina oli tehdä joko hame tai housut. Päädyin housuihin, sillä niitä tulee varmasti käytettyä enemmän, töissä on kivempi olla pöksyt jalassa, ei tarvitse koko ajan miettiä vilkkuuko takamus, jos on hame päällä. Housujen kanssa puin Kierrätyskeskuksesta ostetut paidan ja over size- neuletakin. Huivi on myös äitini antama ja nuo huivit ovatkin minun lemppareita ja se näkyy huivivarastosta myös. Jalkaan sujautin naapurilta ostetut Addun lenkaarit, takki on myös Kierrätyskeskuksesta ostettu. Housujen lahkeet kuuluisi hiukan rullata mutta oli aivan liian kylmä tuuli siihen hommaan, joten pidin lahkeet alhaalla. Housut kuuluu siis olla hivenen lyhyet.

En halunnut reissulla kantaa isoja laukkuja, joten tekaisin farkun jämistä itselleni vyölaukun Suuri käsityö -lehden 3/2018 kaavalla. Laukku on kokonaan kierrätysmateriaalista, sillä vuori on verhoa ja vetoketjut on saatu vaihdossa. Minulla on tuolta ompeluryhmien kautta tullut elämään sellaisiakin henkilöitä, joiden kanssa tehdään vaihtureita, eli mitä he eivät tarvitse tulee minulle ja minä sitten annan mitä he tarvitsee. Näin saadaan tavara hyödynnettyä tehokkaasti. Tavallaan tämä on Kasaprojektin lainaus, sillä nuo jämät on kasaprojektista napattuja. En kuitenkaan nyt laita tähän kasan kuvaa! En halua…

Niin kuin sanoin jo eilisessä postauksessa, niin muita vaatteita ei juurikaan tullut kuvattua kun keskityttiin niin muuhun kuin laivalla kuvaamiseen. Tosin kuvissa vilahtaa uusi takkini, jonka on poikani jälleen kerran ostanut. En tosiaan tiedä mitä tuo poika yrittää mulle vihjailla. Mutta olkoon, nautitaan nyt niin kauan kuin lapset jotain äidilleen ostaa, ehkä vielä joskus tulee aika kun ei osta enää mitään…Ehkä.


Nautinnollista päivää!
-Melissa-