Meidän kesätraditio -Vuosaarenhuippu
2
Meidän kesätraditio on ollut jo monena vuonna lähteä retkelle Vuosaarenhuipulle. Joka vuosi olen kirjoittanut uuden postauksen ja kertonut fiiliksiä miltä alue näyttää ja miltä tuntuu kävellä. Viime vuonna olimmekin alkusyksystä alueella, odottelimme kovin, että myös entinen kaatopaikka avautui myös. Maisemointi on osassa aluetta vielä kesken, mutta paljon uutta nähtiin vaikka koko aluetta ei tällä kertaa edes yritetty koluta.
Meidän kesätraditio -Vuosaarenhuippu
Miksi emme siis viettäneet pidempään aikaa tuolla? Yleensä kun meillä on eväät ja seikkaillaan alueella pitkään. Yksi syy oli se, että mieheni toipuu edelleen leikkauksesta ja minä poden edelleen päänsärkyjä, tokikaan en enää saa kohtauksia. Silti pelko kohtauksista on aina takapuolessa, mutta isoin pelko olikin kun kuulin jyrinää taivaalta ja näin kaukana mustat pilvet. Meikäläinen pelkää ukkosta, ukkosilmalla olen nimittäin mieluiten sängynalla piilossa tärisemässä, jos vain mahtuisin sinne sängynalle. Mutta en mahdu.
Joten kun ukkonen kertoi, että täältä tullaan, niin otin jalat alleni ja lähdin laskeutumaan kohti uutta hienoa parkkipaikkaa, eteläistä parkkipaikkaa, jonne meidän kottero oli jätetty seisomaan yksinään outoon ja uuteen paikkaan. Mahtoi olla jännät paikat silläkin kun hienoja autoja oli ympärillä ja hän on vain tuommoinen pikkuinen kottero.
Täyttömäki on mahtava seikkailupaikka
Alue muuttuu koko ajan ja uutta nähtävää tulee joka vuosi, on myös mahtavaa nähdä miten luonto ottaa alueen valtaansa ja muokkaa sen lopulta ihan uudeksi ympäristöksi. Pölyttäjät pörräävät ja sirkat soittaa, linnut lentelee ympärillä. nähtävää ja koettavaa siis on ja paljon. Kukkaloisto on mieletön ja jos et muualla perhosia ole nähnyt aikoihin, niin täällä näkee ja montaa eri laatua.
Tänäänkin näin miten haarapääsky koitti napata isoa perhosta suuhunsa mutta ei onnistunut. Taistelu oli kova mutta tällä kertaa perhonen veti isomman korren ja pääsi karkuun. Oli kyllä mieletöntä nähdä tällainenkin taitelu ihan minun vieressä. Ja kun on ihan hiljaa kuulee paljon muutakin kuin mehiläisten ja pulleiden kimalaisten hurinan ja heinäsirkkojen soiton. Koko luonto puhuu ympärillä ja odottaa, että me istumme alas kuuntelemaan tarinaa, jossa olemme itse yksi osa tarinaa.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Helsinki Samba Carnaval -22
Helsinki Samba Carnaval -22 saatiin vihdoin järjestettyä kahden vuoden tauon jälkeen. Oli aivan mieletön fiilis nähdä se upea pukuloisto ja jännitys mikä valtaa Senaatintorin lauantaina ennen kuin päätapahtuma sambakoulujen sm -kisat starttaa. Mikä ihana fiilis kun vihdoinkin saatiin samba Helsingin kaduille.
Helsinki Samba Carnaval -22
Karnevaalit ovat joka vuosi samaan aikaan Helsinki päivän kanssa, tänä vuonna samba karnevaalit kesti koko viikon ja kaikenlaista sambaan liittyvää oli ympäri Helsinkiä. Sambakuninkaallisiksi valittiin tänä vuonna Sini Sabotage ja Kerttu Rissanen. Kuninkaallisten tehtävä on avata karnevaalikulkue, he myös kulkevat ensimmäisen koulun edessä kulkueessa. He toimivat karnevaalien lähettiläinä. He myös ovat paikalla Senaatintorin lavalla aamupäivästä kun juhlahumu alkaa.
Tapahtuman aikana on tanssiopetusta, on kilpailuja kuten fantasiapukukilpailu, jonka voitti tänä vuonna Samba Carioca Turusta. Samba Queen Finland kilpailusta ensimmäinen perintöprinsessan titteli meni myös Turkuun sekä Suomen Samba Queen Finland on myös Turusta. Koko viikon on siis ollut erilaisia sambaan liittyviä tapahtumia ympäri Helsinkiä. On avajaisia, on iltajuhlia, kisoja yms. Yleensä humu on viikonlopun kestävä mutta tänä vuonna humu kesti koko viikon.
Sambakarnevaalit ovat ilmainen koko perheen tapahtuma, jossa kannattaa käydä ainakin kerran elämässään. Karnevaalit ovat sellainen tapahtuma, joka vie katsojan kauas Brasiliaan ja takaisin. Samalla tutustuu kaikkiin Suomen sambakouluihin ja näkee sen ison työn minkä jokainen sambista on vuoden aikana tehnyt. Puvut, biisit, vaunut sekä soitto ja tanssi on kovan työn tulos. Sambista ei ole vain tanssija ja soittaja ei ole vain soittaja, vaan jokaisen pitää olla moniosaaja, sillä kaikki minkä näet kulkueessa on sambakoululaiset tehneet itse.
Samba ei ole vain harrastus
Sambaa ei vain tanssita, sitä hengitetään ja eletään. Samba on elämäntapa. Samba on edelleen myös minun elämäntapa vaikka en treeneissä enää käy. Kun bateria (rumpuryhmä) päräyttää tahdin, veri kiehahtaa, vartalon asento muuttuu ja liike alkaa kuin tyhjästä. Paikallaan ei pysty olemaan. Surdo lyö sydämen tahtia.
Olen itse tanssinut sambaa monta vuotta. Aloitin nuorena tyttönä Turussa samba Apitossa ja siirryin hetkeksi samba Cariocaan. Muutamien vuosien jälkeen palasin takaisin Cariocaan ja sinne jäin. Lopulta kun muutimme takaisin Helsinkiin samba jäi, en ole osannut mennä toiseen sambakouluun. Olen henkeen ja vereen Cariocalainen. Tänä vuonna olin auttamassa sambistakolleegaa puvun kanssa ja nautin olostani myös avustajan roolissa. Eihän se ollut ensimmäinen kerta edes avustajana. Mutta aivan ihana fiilis jäi, jalat kipeät (ei tosin niin pahasti kuin tanssiessa), iho palanut vaikka rasvasin paljon ja hattukin oli päässä. Mutta ihana olo kaikkinensa. Tätä olen kaivannut!
Rentoa sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua: