Tekstiiliarkeologia — kaaoksen keskeltä alkaa uusi projekti
8
Vuoden ajan työhuoneeni nurkissa on elänyt keskeneräinen rätti ja lumppu -projekti. Siitä piti tulla järjestelmällinen tapa käyttää vanhoja materiaaleja uudelleen, mutta lopulta kaikki sekoittui yhdeksi suureksi tekstiilikaaokseksi. Kun viimein siivosin ja lajittelin kasat uudelleen, tajusin että kyse ei ole enää lumppuprojektista. Kyse on paljon suuremmasta ja kiinnostavammasta kokonaisuudesta. Näin sai alkunsa tekstiiliarkeologia -projekti. Tämä projekti esitellään nyt teille kaikille ja vähitellen esittelen asioita, joita olen tämän projektin tiimoilta tehnyt. Projekti on käynnissä niin pitkään kuin materiaalia riittää.
Tekstiiliarkeologia — kaaoksen keskeltä alkaa uusi projekti
Työhuoneeseeni on vuosien aikana kertynyt vanhoja vaatteita, tilkkuja, pitsiverhoja, pöytäliinoja, huiveja, kierrätyskankaita ja joskus kauan sitten ostettuja materiaaleja, joista piti “vielä joskus tehdä jotain”. Osa on löytynyt kirpputoreilta. Osa ilmaislaatikoista. Osa on pelastettu siksi, että en vain pystynyt heittämään niitä pois. Nyt nämä materiaalit eivät enää ole sekalainen kasa keskeneräisiä projekteja. Ne muodostavat uuden kokonaisuuden: Tekstiiliarkeologian.
Mitä Tekstiiliarkeologia tarkoittaa?
Tekstiiliarkeologia tarkoittaa minulle vanhojen ja unohdettujen materiaalien tutkimista, pelastamista ja muuttamista joksikin uudeksi. Näissä kasoissa on materiaaleja, joiden historiaa en enää edes täysin muista. Joukossa on vuosia vanhoja kangasostoja, keskeneräisiä ideoita ja tekstiilejä, jotka ovat odottaneet oikeaa hetkeä.
Kaikilla niistä ei vielä ole tarkoitusta.
- Osa odottaa värjäystä.
- Osa inspiraatiota.
- Osa rohkeutta leikata ensimmäinen sauma.
Kaaoksen keskellä on jo syntynyt jotain
Vaikka suuri osa materiaaleista odottaa vielä uutta elämää, jotakin on jo valmistunut. Tekstiiliarkeologia on synnyttänyt jo ainakin mekon, kalastajahatun ja raidallisen esiliinan. Yksi pitsiverho on saanut uuden värin turkoosina ja odottaa edelleen lopullista muotoaan. Ehkä siitä tulee hame. Tai ehkä jotain aivan muuta.
Ja ehkä juuri se tekee tästä projektista kiinnostavan. Kaikkea ei tarvitse tietää valmiiksi. Seuraavaksi alan tutkia tilkkukassaa, jossa on erilaisia materiaaleja, on eri projekteista ylijäänyttä pitsiä, on pöytäliinä, josta haluaisin housut, nuken päälle on alettu visioimaan vanhoista vaatteista jotakin. Eli kaikkea on vielä tulossa kesän aikana.
Projekti kestää niin pitkään kuin materiaalia riittää
Tarkoitus siis on, että tuo kasa, joka on löytänyt tiensä minun projekti -kasaksi valmistuu ensin loppuun, ennen kuin tulee uusi projekti. Tässä voi mennä aikaa ehkä puoli vuotta, vuosi tai kaksikin vuotta. Riippuu paljon minun omasta inspiroitumisesta ja mitä kaikkea innostun tekemään. Minulla on kyllä myös kerättynä mökki -projektiinkin laatikollinen kaikenlaista materiaalia, joista pitäisi alkaa väsäilemään mökkiin erilaisia juttuja. Sitä en ole vielä kauheasti saanut aikaan. Mutta vähitellen sitäkin.
Minulle tällaiset erilaiset projektit ovat tärkeitä, sillä niiden sisällä pääsen käyttämään materiaaleja, joista ei ole tullut mitään, joita on hillottu kaapeissa ja kasseissa vuosia. Teen myös hienoja kangaslöytöjä kasoista. Parasta näissä projekteissa on se, että pyrin tekemään kaikista jotakin ja siitä syystä useimmat ovat lopulta hyvinkin mielenkiintoisen näköisiä. Monesti materiaalia on niin vähän, että joutuu yhdistämään niihin muita ja lopputulos voi olla mitä vain. Se on haaste, josta pidän ja mikä pitää mielen virkeänä.
Tästä se lähtee….
Rentoa sunnuntaita!
Seuraa minua:
Menneiden vuosien projekteja:
Aurinkoinen kesäpäivä Töölönlahden tunnelmissa
Kesäinen Helsinki tarjoaa parhaimmillaan pieniä seikkailuja aivan tavallisen päivän keskelle. Aurinkoinen kävely Töölönlahdella, hyvä ruoka, hulmuava hame ja hitaat hetket terasseilla muistuttivat jälleen siitä, miksi rakastan kesää kaupungissa. Aurinkoinen kesäpäivä avaa kaupungin ihan erilaisena eteen. Helle hohkaa kaduilta, ihmiset ovat iloisia ja pirteitä, nauttivat olostaan terasseilla. Mikään ei ole niin ihanaa, kuin kävellä pitkin kuumia katuja ristiin rastiin, ilman päämäärää.
Aurinkoinen kesäpäivä Töölönlahden tunnelmissa
On olemassa sellaisia päiviä, jolloin Helsinki näyttää itsestään kaikkein kauneimman puolen. Aurinko osuu veden pintaan niin kirkkaasti, että silmiä saa siristää, puut hehkuvat syvänvihreinä ja ihmiset näyttävät hidastavan askeliaan aivan huomaamattaan. Juuri sellainen päivä meillä oli Töölönlahdella.
Lähdettiin kävelylle ilman kiirettä ja oikeastaan ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Haluttiin vain ulos nauttimaan kesästä. Minusta parhaat kesäpäivät syntyvät juuri niin, kun ei yritä tehdä liikaa. Kun antaa päivän kuljettaa.
Töölönlahti on yksi niistä paikoista, joissa kaupunki tuntuu samaan aikaan elävältä ja rauhalliselta. Vesi välkehti auringossa ja siellä täällä ihmiset istuivat rantaan levitetyillä vilteillä. Joku luki kirjaa, joku söi jäätelöä, joku vain katseli vettä. Kävelyreitin varrella näkyi kesäkukkia, pyöräilijöitä ja niitä pieniä hetkiä, joista suomalainen kesä rakentuu.
Yhdessä kohdassa pysähdyttiin katsomaan hauskaa kivirakennelmaa veden äärellä. Tasapainotettu kivitorni näytti melkein mahdottomalta, kuin joku olisi rakentanut sen taikuudella. Sen vieressä pieni punainen mökki ja kukat loivat lähes satumaisen tunnelman. Sellaiset pienet yksityiskohdat tekevät kaupungista kiinnostavan. Vaikka olisi kulkenut samoja reittejä monta kertaa, aina löytää jotakin uutta.
Kesäinen asu itse tehdyllä röyhelöpaidalla
Päivän asu sopi täydellisesti tunnelmaan. Minulla oli päällä itse tekemäni röyhelöpaita, jonka ompelin Burda 6/2020 -lehden kaavalla. Rakastan vaatteissa sellaisia yksityiskohtia, jotka tekevät niistä vähän romanttisia mutta silti helposti käytettäviä. Röyhelöt liikkuivat kevyesti tuulessa ja mustavalkoinen ruutukuosi toi asuun hieman vintagehenkeä.
Hame taas löytyi Tallinnasta. Se on juuri sellainen täydellinen kesähame, joka hulmuaa kävellessä ja tuntuu kevyeltä myös lämpimänä päivänä. Tykkään yhdistellä itse tehtyjä vaatteita löytöihin matkoilta ja kirpputoreilta. Silloin tyyli tuntuu enemmän omalta eikä siltä, että olisi vain napannut kokonaisuuden suoraan kaupan mallinukelta.
Kesällä pukeutuminen muuttuu muutenkin erilaiseksi. Talvella käytännöllisyys menee helposti kaiken edelle, mutta kesällä saa leikitellä enemmän. Hulmuavat helmat, luonnonmateriaalit ja pienet romanttiset yksityiskohdat tuntuvat juuri oikeilta tähän vuodenaikaan.
Töölönlahden terassit ja suomalainen kesäruoka
Kävelyn jälkeen päädyttiin istahtamaan ihanalle cafe taideterassille. Sellaiset paikat ovat kesässä parasta. Aurinkovarjon alla aika hidastuu ja tuntuu, ettei ole mitään kiirettä mihinkään. Ihmiset puhuvat hiljaisemmalla äänellä, lasit kilisevät pöydissä ja ympärillä leijuu kahvin, ruoan ja lämpimän kesäilman tuoksu.
Hetken ajan vain istuttiin ja katseltiin ympärillemme. Minusta kesässä tärkeintä eivät ole suuret tapahtumat vaan juuri nuo pienet pysähtymiset. Se tunne, että voi olla täysin hetkessä ilman jatkuvaa suorittamista.
Myöhemmin jatkettiin vielä Fat Lizardiin syömään. Kesällä tekee mieli ruokia, jotka ovat samaan aikaan rentoja mutta täynnä makua. Annoksissa oli juuri sellaista kesäistä runsautta, tuoreita vihanneksia, pehmeitä kastikkeita ja kunnolla makua. Ulkona syömisessä on kesällä oma tunnelmansa. Varsinkin silloin, kun aurinko paistaa niin lämpimästi, että terassilta ei haluaisi lähteä lainkaan.
Kotona päivä jatkui vielä kesäruoan merkeissä. Uusia perunoita, tilliä ja silliä. Yksinkertainen suomalainen kesäruoka on oikeastaan täydellistä juuri siksi, ettei siinä yritetä liikaa. Kun raaka-aineet ovat hyviä, ei tarvita monimutkaisuutta.
Minulle tillisilli kuuluu kesään samalla tavalla kuin lämmin ilta-aurinko tai meren tuoksu. Ja uudet perunat voilla, niitä odottaa joka vuosi yhtä paljon. Kesäruoassa on jotakin nostalgista. Se tuo mieleen lapsuuden kesät, mökkireissut ja pitkät valoisat illat.
Kun päivä alkoi hiljalleen kääntyä iltaan, tuli sellainen olo, että juuri tätä kesän pitäisi olla. Ei jatkuvaa kiirettä tai täydellisyyden tavoittelua, vaan kävelyitä ilman päämäärää, hyvää ruokaa, aurinkoa iholla ja hetkiä, jotka tuntuvat pieniltä mutta jäävät silti mieleen pitkäksi aikaa.
Ehkä juuri siksi rakastan kesää Helsingissä niin paljon. Täällä voi yhden päivän aikana löytää luonnon, kaupungin, hyvän ruoan ja sellaisen rauhan tunteen, joka arjessa helposti katoaa.
Ja ehkä parhaat seikkailut eivät aina ole kaukana. Joskus ne löytyvät ihan läheltä, Töölönlahden rannalta, kesämekon hulmusta ja siitä hetkestä, kun aurinko osuu veden pintaan juuri oikealla tavalla. Tällainen oli meidän ihanan rauhallinen ja aurinkoinen kesäpäivä Töölönlahdella.
Ihanaa viikonloppua!
Seuraa minua:
Lisää sopivaa luettavaa:
Kesäpäivä ratikassa matkamuistojen syleilyssä Töölönlahdella