jämälangoista neulottu bolero
0
Minulla oli taas kertynyt jämälankoja, tällä kertaa Novitan Isoveli-lankaa. Kerät olivat jääneet eri töistä, joten langoissa oli myös pieniä sävyeroja, mutta eipä se minua haitannut. Päätin tehdä langoista boleron, eikä minulla tietenkään ollut mitään ohjetta. Olen vain pistellyt menemään, sovittanut välillä ja katsonut, mitä tästä oikein tulee. Lopulta jämälangoista neulottu bolero söi lankavarastostani viiden kerän verran lankaa ja siitä tuli aivan ihana. Iso, lämmin, vähän överi ja juuri sellainen, jonka voisin aivan hyvin kuvitella päälleni jonnekin Tatravuorten maisemiin.
Jämälangoista neulottu bolero
Minulle kertyy jämälankoja aivan samalla tavalla kuin kankaita ja kaikenlaisia muitakin materiaaleja. Yhdestä työstä jää vähän, toisesta vähän enemmän ja niitä pieniä ja vähän suurempiakin keriä alkaa kummasti löytyä joka paikasta. Näitä Novitan Isoveli-lankoja oli jäänyt useammasta työstä ja koska kerät eivät ole kaikki samasta värjäyserästä, mukana on myös pieniä sävyeroja. Minusta se ei haittaa tässä yhtään. Tämä on jämälangoista tehty vaate ja se saa myös näyttää siltä. Itse asiassa minusta sävyerot tekevät neulepinnasta vain hauskemman näköisen.
Ja lankaa muuten meni tähän lopulta noin viisi kerää. Viisi! Jämälankojen kulutuksen kannalta siis aivan loistava projekti.
Ohjetta on aivan turha kysellä
Minulla ei ole sellaista.
En ole laskenut tätä varten mitään valmista ohjetta, vaan olen neulonut boleroa oikeastaan ihan fiiliksen mukaan. Välillä sovittanut, välillä jatkanut ja jossain vaiheessa päättänyt, että tuohon tarvitaan vielä vähän lisää. Ja sitten vielä vähän.
Tämähän on muuten aika tyypillinen tapani tehdä käsitöitä. Minulla saattaa olla päässä jonkinlainen ajatus siitä, mitä olen tekemässä, mutta se ei tarkoita, että lopputulos olisi täsmälleen samanlainen. Joskus se on paljon parempi. Tästä ainakin tuli.
Bolero ei ole mikään pieni hartioille heitettävä koriste, vaan halusin siitä oikeasti lämpimän. Se on sen verran pitkä, että se suojaa hyvin myös rinnusta, mikä on talvella aika oleellinen ominaisuus. Minä palelelen aivan tarpeeksi muutenkin, joten jos kerran neulon itselleni lämpimän vaatteen, niin sen pitää myös lämmittää.
Huppukin tästä löytyy ja se on aivan ihana. Hupun saa vedettyä kunnolla päähän ja yhtäkkiä koko vaate tuntuu vielä paljon lämpimämmältä. Ja sitten ovat tietenkin hihat.
Ilmapallohihat koska tavalliset olisivat aivan liian tylsät
Minähän rakastan isoja hihoja. Olen ommellut niitä, neulonut niitä ja tunkenut niitä vaatteisiin aina kun siihen on ollut pienikin mahdollisuus. Jos vaatteeseen voi tehdä puhvihihat tai ilmapallohihat, niin miksi ihmeessä tekisin tavalliset?
Niinpä tähänkin tuli aivan valtavat ilmapallohihat. Ja ne ovat ehkä koko boleron paras osa. Tai huppu on. Tai koko bolero. En osaa päättää.
Hihat tekevät tästä juuri sopivan överin. Bolero olisi varmasti ollut ihan kiva tavallisillakin hihoilla, mutta ihan kiva ei nyt varsinaisesti ollut se, mitä olin tekemässä. Halusin ison, lämpimän, muhkean ja näyttävän neuleen ja sellainen siitä myös tuli. Talvitakin alle näitä hihoja ei ehkä ihan helposti tungeta, mutta kaikkea ei voi saada.
Ihan täydellinen après-ski-vaate
Kun sain boleron valmiiksi ja vedin sen päälle, tiesin heti, missä tätä pitäisi käyttää. Zakopanessa! Tämä on aivan täydellinen après-ski-vaate. Sellainen, jonka vetäisin päälle laskettelun jälkeen, kun laskettelukamat saa vihdoin riisua ja voi vain olla lämpimästi. Huppu päähän, isot hihat, lämpimät housut ja kunnon talvikengät. Jossain taustalla tietenkin Tatravuoret ja ympärillä mielellään aivan järkyttävä määrä lunta. Nyt minulla on siis après-ski-bolero. Puuttuu enää se ski. Ja Zakopane. Mutta niitähän voi aina järjestää.
Minusta tässä bolerossa on myös jotain ihanan vanhanaikaista ja vähän satumaista. Iso huppu, valtavat hihat ja muhkea neulepinta eivät todellakaan tee siitä mitään huomaamatonta perusneuletta. Hyvä niin. Perusneuleita saa kaupasta.
Tämän parasta antia on kuitenkin se, että kaikki langat löytyivät valmiiksi omista varastoistani. En ostanut tätä varten yhtään uutta lankaa, vaan viiden kerän verran aikaisemmista töistä jääneitä lankoja muuttui kokonaiseksi vaatteeksi. Ja vielä sellaiseksi vaatteeksi, josta tykkään aivan hirmuisesti.
Minusta jämälankaprojekteissa on juuri tämä kaikkein hauskinta. Lopputuloksen ei tarvitse näyttää siltä, että kaikki on harkittu etukäteen viimeistä lankaa myöten. Sävyt saavat vähän vaihdella ja tekeminenkin saa elää matkan varrella. Minä en ainakaan kaipaa tähän täydellisyyttä. Tarvitsin valtavat hihat ja hupun. Ja ne minä sain. Ihan super ihana tuli!
Mukavaa viikonloppua!
Seuraa minua:
Lisää ihania after ski asuja:
Merinovillaa ja laskettelun unelmia – käsintehty tyyli ilman lunta
Huivista bolero – Huiviprojekti osa 2
Huivista bolero – Huiviprojekti osa 2 jatkaa siitä, mihin viime viikolla ensimmäisen huivin kanssa jäin. Ensimmäisestä punaisesta huivista syntyi tuulessa hulmuava hihake, mutta tällä kertaa halusin kokeilla, saisinko huivista hieman toisenlaisen vaatteen. Kaapistani löytynyt ruskean ja mustan sävyinen kuviollinen huivi sai tällä kertaa pääntien, puhvihihat ja muutaman sauman. Lopputuloksena syntyi bolero, joka näyttää huomattavasti monimutkaisemmalta kuin mitä sen tekeminen oikeasti oli.
Huivista bolero – Huiviprojekti osa 2
Huiviprojektin ensimmäisessä osassa kerroin jo kaapistani löytyvistä huiveista, joita en syystä tai toisesta käytä. Tykkään monista niistä edelleen, joten kaikkien laittaminen kiertoonkaan ei tunnu järkevältä. Sen sijaan päätin alkaa katsoa huiveja materiaalina ja miettiä, mitä muuta niistä voisi tehdä. Ensimmäisestä punaisesta huivista syntyi hihake, jossa huivin koko, kuosi ja hapsut jäivät hyvin näkyviin. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole tehdä jokaisesta huivista samanlaista hihaketta, vaan kokeilla erilaisia tapoja muuttaa niitä vaatteiksi.
Tällä kertaa vuorossa oli ruskean ja mustan sävyinen kuviollinen huivi, jossa on myös ihanat hapsut. Halusin ehdottomasti säilyttää ne osana vaatetta, sillä minusta tällaisissa tuunauksissa on hauskaa, jos alkuperäisen materiaalin tunnistaa vielä lopputuloksestakin. Huivin ei tarvitse yrittää esittää kangaskaupasta ostettua kangaspalaa, vaan se saa edelleen näyttää vähän huivilta. Kun lähdin asettelemaan sitä päälleni, ajatukseksi muodostui melko nopeasti bolero, jossa olisi todella väljät puhvihihat.
Kaavaa ei tälläkään kertaa tarvittu
Aloitin taittamalla huivin ensin pituussuunnassa puoliksi ja sen jälkeen vielä toiseen suuntaan puoliksi. Näin sain leikattua pääntien keskelle huivia niin, että siitä tuli symmetrinen. Huolittelin leikatun pääntien reunan saumurilla, taitoin reunan nurjalle ja ompelin päärmeen. Tässä vaiheessa huivi alkoi jo vähän muistuttaa vaatetta, vaikka varsinaisia hihoja siinä ei vielä ollutkaan.
Halusin hihoista todella runsaat ja ranteista poimutetut, joten ompelin huivin reunoihin kuminauhakujat ja pujotin niihin kuminauhat. Tämä pieni muutos teki yllättävän paljon. Suora huivin reuna poimuttui ranteelle, hapsut jäivät sen ympärille ja samalla koko huivin suuri kangasmäärä muuttui puhvihihaksi. Juuri tällaisista yksinkertaisista ratkaisuista tykkään, sillä aina vaatteen tekemiseen ei tarvita kaavaa, kymmeniä leikattavia kappaleita ja valtavaa määrää saumoja.
Viimeisenä piti enää päättää, kuinka pitkälle hihat ommellaan kiinni. Sen ratkaisemiseen paras kaava olin tällä kertaa minä itse. Sovitin boleron päälleni ja merkitsin kainaloiden alta kohdat, joihin asti halusin ompeleiden tulevan. Sen jälkeen ompelin hihat suoralla ompeleella kiinni merkistä kohti ranteita. Ja siinä se oikeastaan oli. Pääntie, kuminauhakujat, kaksi saumaa ja huivista tuli bolero.
Huivi saa edelleen näyttää huivilta
Minua kiinnostaa näissä huiviprojekteissa erityisesti se, ettei alkuperäistä materiaalia tarvitse välttämättä leikellä pieniksi palasiksi ja rakentaa kokonaan uudelleen. Huivissa on jo valmiiksi muoto, huolitellut reunat, kuosi ja tässä tapauksessa myös hapsut. Miksi en käyttäisi niitä hyväkseni? Mitä vähemmän huivia tarvitsee leikata, sitä enemmän sen alkuperäisestä luonteesta jää myös valmiiseen vaatteeseen.
Tässä bolerossa se näkyy erityisen hyvin hihoissa. Hapsut eivät kadonneet mihinkään, vaan niistä tuli osa puhvihihojen ranteita. Suuri ruskean ja mustan sävyinen kuosi puolestaan toimii aivan eri tavalla isona pintana kuin silloin, kun huivi olisi kiedottuna kaulaan. Minusta on hauskaa, että valmista vaatetta katsoessa voi edelleen huomata sen olleen joskus huivi. Sen aikaisempaa elämää ei tarvitse piilottaa.
Ja ehkä juuri siinä on koko Huiviprojektin kiinnostavin osa. En yritä keksiä yhtä täydellistä ohjetta siihen, mitä vanhoista huiveista pitäisi tehdä, vaan katson jokaista huivia erikseen. Materiaali, koko, kuosi, hapsut ja laskeutuvuus saavat vaikuttaa siihen, mitä siitä lopulta syntyy. Minulla on kaapissani hyvin erilaisia huiveja, joten olisi oikeastaan aika tylsää tehdä niistä kaikista samanlaisia.
Vaalean asun näyttävin osa
Kun bolero oli valmis, halusin antaa sen olla asun selvä pääosa. Yhdistin sen leveisiin luonnonvalkoisiin housuihin ja vaaleanpunaisiin karvakenkiin. Kun muu asu on hyvin vaalea ja rauhallinen, ruskean ja mustan sävyinen suuri kuosi saa näkyä kunnolla. Samalla todella runsaat hihat erottuvat paremmin kuin jos niiden ympärillä olisi paljon muitakin yksityiskohtia.
Tykkään tästä yhdistelmästä jotenkin valtavasti. Bolero on runsas, vähän romanttinen ja ehkä hieman hassukin valtavine hihoineen, mutta juuri siksi se tuntuu omalta. En minä tätä projektia aloittanut tehdäkseni huiveistani mahdollisimman huomaamattomia perusvaatteita. Jos kerran huivi saa uuden elämän vaatteena, se saa samalla näkyä.
Ja mikä tärkeintä, kaapissa käyttämättömänä ollut huivi pääsi takaisin käyttöön. Se ei vain enää päädy kaulaani.
Kaksi huivia ja kaksi aivan erilaista vaatetta
Huiviprojektissa on nyt valmiina kaksi vaatetta, ja minusta on hauskaa, kuinka erilaisia niistä tuli. Ensimmäisen osan punaisesta huivista syntyi valtavan hulmuava hihake, kun taas tästä ruskeasta huivista tuli puhvihihainen bolero. Molemmissa alkuperäisen huivin tunnistaa edelleen, mutta niitä katsoessa ei silti ensimmäisenä ajattele kaulahuivia.
Tämä myös vahvisti ajatustani siitä, että projektia kannattaa jatkaa juuri näin. En päätä etukäteen, että seuraavaksi teen taas boleron tai hihakkeen, vaan kaivan seuraavan huivin esille ja katson, mitä siitä voisi tulla. Kaapissani niitä nimittäin riittää vielä kokeiltavaksi, joten Huiviprojekti ei todellakaan pääty tähän.
Välillä sitä itsekin tekee ompelusta paljon monimutkaisempaa kuin sen tarvitsisi olla. Tällä kertaa suorakaiteen muotoinen huivi tarvitsi oikeastaan vain pääntien, kuminauhat ja muutaman sauman muuttuakseen vaatteeksi. Ja minä taisin juuri saada yhden uuden syysvaatteen lisää ilman, että tarvitsin siihen metriäkään uutta kangasta.
Kumpi Huiviprojektin kahdesta ensimmäisestä vaatteesta on enemmän sinun mieleesi: punainen hulmuava hihake vai tämä puhvihihainen bolero? Ja löytyykö sinun kaapistasi huivi, jolle voisi keksiä aivan uuden käyttötarkoituksen?
Ihanaa viikonloppua!
Seuraa minua:
Ensimmäinen osa: