Rakkauden ja juhlien toukokuu
0
Meille tämä kuu on rakkauden ja juhlien toukokuu. Toukokuussa meillä on juhlia jos jonkinmoisia, on kahden lapsen synttärit, äitienpäivä ja valmistujaisia yms. Tänä vuonna synttäreiden lisäksi nuorin jättää hyvästit peruskoululle ja astuu seuraavalle etapilleen. Tämä kaikki tietää vain yhtä asiaa, perhepäivää.
Rakkauden ja juhlien toukokuu
Viime lauantaina hypättiin autoon ja suunnattiin auton nokka kohti Turkua. Meidän porukalla oli jälleen aika kokoontua Vaakahuoneen Paviljongissa, niin kuin joka ikinen vuosi. Viime vuosi oli poikkeus, sillä oli tyttäreni häät. Näin keskityimme niihin ja hyppäsimme yhden vuositapaamisen yli. Mutta nyt taas pitkästä aikaa oli kiva kokoontua yhteen ja nauttia ruoasta ja seurasta. Minulla oli myös vähän tuomisia mukanani tyttärelleni sekä poikani avovaimolle.
Kassi oli täynnä erilaisia ihania juttuja, jotka halusin kovasti jo antaa näille ihanille naisille. Tänä vuonna porukkaa oli vähemmän mitä yleensä, mutta se ei haitannut. Tärkeimmät ihmiset olivat kuitenkin mukana. Lapseni ja äitini. Ikävä taas jäi, kun illalla suuntasimme takaisin Helsinkiin. Tänä vuonna emme voineet jäädä yöksi, Nuppua ei voi enää kauheasti liikuttaa ja hoitajia ei saatu Helsinginpäähän, joten iltamme oli lyhyt.
Virkattuja lahjoja ja ruokaa
Vaakahuoneelle kun pääsimme, niin pakkohan sitä oli heti lahjoittaa lahjat ihanille nuorille naisille. Ensin annoin tyttärelleni virkatun valkoisen pussukan, jonka sisältä löytyi virkattu mekko. Tätä mekkoa hän on pyytänyt ja vihdoinkin sain sen tehtyä. Seuraavana annoin vihreän ihanan laukun / pussukan poikani avovaimolle, joka on tuonut iloa ja valoa meidän perheeseen. Olemme nyt samiksia, sillä meillä kaikilla on nyt samanlaiset pussukat. Minulla pinkki ja valkoinen, tyttärelläni valkoinen ja pojan avovaimolla vihreä. Jokaisen omaan makuun sopivaa siis.
Saimme vaihdettua kuulumisia, nautittua ruoasta ja rentoutuminen oli taattu. Nuorin poika vain oli enemmän nyt omissa oloissaan, jostakin syystä. Toki äitinsä ja kumminsa kanssa jutusteli mutta ei juuri muiden pöytäseurueen kanssa. Ruoan kanssa oli vähän ongelmia, jotenkin työntekijöiden välinen kommunikaatio ei sujunut. Ruoka nimittäin tuli vähän miten sattui pöytään. Alkupalat tulivat vasta kun osa oli saanut jo pääruoan yms. Mutta lopulta kaikki saivat kuitenkin ruokaa navan alle ja päästiin vielä jälkiruokaa nauttimaan toiseen ravintolaan. Ihana ilta ja ikävä jäi kovertamaan sydäntä.
Päivän asu koostui itsetehdyistä osista.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Kevätaamun pehmeys ja pieniä suuria hetkiä
Kevätaamun pehmeys ja pieniä suuria hetkiä luodaan hiljaisten aamujen hämyssä. Valo herättelee varovasti ja kutittelee nenää, on aika herätä uuteen päivään. Hitaasti venytellen nousen ylös, kahvin tuoksu valtaa asunnon, on vain tämä hetki, elämän keveyttä ei voita mikään.
Kevätaamun pehmeys ja pieniä suuria hetkiä
On hiljainen aamu. Sellainen, jossa valo hiipii verhojen raosta lempeästi, eikä mikään kiire hengitä niskaan. Tämän kaiken pehmeyden keskellä pysähdyn kädessäni lehti, jonka sivut vielä hieman kahisevat uutuudestaan. Sen kannessa tuijottaa vahva katse, mutta omassa maailmassani ei juuri nyt ole tilaa muulle kuin rauhalle.
Päälläni on harmaa collegepaita*. Se ei ole mikä tahansa vaate, vaan nuorimman poikani tekemä. Lahja, joka lämmittää enemmän kuin mikään villatakki voisi. Se muistuttaa minua rakkaudesta, käsillä tekemisestä ja siitä, kuinka suuria asioita pieniin pyykkikoreihin voikaan piiloutua. Hihaani koristaa keltainen virkattu hiusdonitsi, omien käsieni jälki. Se on pieni ilon pilkahdus, väriä arkeen, ja samalla todiste siitä, että vaikka elämä välillä väsyttää, luovuus ei katoa.
Muuton jälkeen: Pieniä lepohetkiä ja käsin tehtyä lämpöä
Takana on muutto. Rankka sellainen. Seiniin jäi naurua, huokauksia ja monta muistoa. Muuttosiivous pyyhki pois viimeisetkin jäljet, mutta sydämeen jäi polku, joka kulki läpi kodin, huone kerrallaan. Nyt ollaan uudessa ja vaikka kaikki ei ole vielä järjestyksessä, jotain on silti kohdallaan. Makuuhuoneen sängyllä lojuu Vogue. Se on kuin pieni silta toiseen maailmaan, täynnä tarinoita, inspiraatiota ja unelmia. Mutta minulle tärkeintä juuri nyt on tämä hetki. Se, kun voi vain olla, pehmeässä paidassa, itse virkatun donitsin kanssa, ja antaa kehon ja mielen hengähtää.
Muuton jälkeen olo voi olla hauras mutta toiveikas. Kun pöly laskeutuu ja ensimmäinen kahvi juodaan uudessa keittiössä, huomaa, miten tärkeää on ympäröidä itsensä tutuilla, rakkailla asioilla. Poikani tekemä collegepaita ja oma virkattu donitsi kantavat mukanaan kodin tunnetta, muistutuksia siitä, että koti ei synny vain seinistä, vaan tarinoista ja käsin tehdyistä hetkistä.
Jos olet itse muuttanut tai uuden alun äärellä, pysähdy hetkeksi. Kiedo ympärillesi jotain pehmeää, keitä kuppi teetä ja anna itsellesi lupa vain olla. Kaikki järjestyy ajallaan ja sillä välin, pienet ilot ja rakkaudella tehdyt asiat kantavat pitkälle. Elämän kauneus piilee juuri näissä itse tehdyissä vaatteissa, rakkaudessa perheeseen, rauhassa kiireen jälkeen. Siinä, kun kevätvalo osuu kasvoihin ja tietää, että on ihan hyvä juuri näin.
*Collegepaita on oikeasti poika tehnyt itselleen ja nyt se muuton aikana siirtyi minun kaappiini. Poika ei enää halua pitää sitä. On ollut yksi rakkaimmista paidoista hänellä.
Kuvan kahvikuppi on työkaverini tehnyt ja on yksi suosikkikuppejani, josta tykkään juoda kahvini.
Nähdään taas pian.
Lämpöisin ajatuksin,
Nanna
LUE MYÖS: