Virkkasin sitten paidan
2
Jaaha, virkkasin sitten paidan. Kyllä, kokeilin miten sellainen onnistuu ja näköjään ihan hyvin onnistui. Lanka on hankittu joskus 2013 Karnaluksista Tallinnasta, kun silloin siellä kävin ensimmäistä kertaa elämässäni. Myös vanhempi poika oli mukana ja se oli hänen ensimmäinen varsinainen ulkomaan reissu. Langoille on siis jo muodostunut tarina ja oli kiva myös virkata tarina paidaksi.
Virkkasin sitten paidan
Tähän paitaan ei ole olemassa mitään ohjetta, virkkasin vain pylväitä (kolme pylvästä yhteen silmukka väliin, aina kahden silmukan yli). Reunoihin virkkasin pelkkää pylvästä. Koukku on 5mm eli langalla numeron suurempi mitä langan vyöteessä oli merkattu. Kaikki on vain laatikkoa, joten aika helppo virkata, vain etukappaleen pääntiehen tein vähän kaarevuutta, jotta kaulus asettuisi kivemmin paikalleen. Vain etu- ja takakappaleet on virkattu erillisiksi paloiksi. Hihat on siis virkattu suoraan paikalleen ja myös hohat ovat virkattu ilman kavennuksia laatikon mallisiksi kappaleiksi.
Lopulta tämä työn tekeminen ei ollut niin kovin vaikeaa, vaikka ensin epäilin. Tosin nuo kaikki lisäykset ja kavennukset virkatessa on minulle täyttä hepreaa. En osaa niitä ollenkaan. En ymmärrä miten saadaan kavennukset tai lisäykset kauniisti työhön. Mutta onneksi minun räpellyksiä ei niin hyvin huomaa kauluksesta. Täytyy sanoa, että onnituin hyvin, vaikka tuo koukun käyttö on vielä pahasti hakusessa. Toiveena on oppia virkkaamaan niin hyvin, että voisi virkata pitsimekon.
Matkatarina takautuvasti
Tosiaan langalle on tullut tarina, 2013 oli minun ensimmäinen matka Tallinnaan ja vanhemman poikani ensimmäinen ulkomaan matka. Karnaluks oli minulle taivas, jossa kulutin aikaani aika pitkään. Miesväki olivat pelaamassa Karnaluksin alakerrassa bilistä. Tuota paikkaa ei enää ole, ei ole ollut vuosiin, jossa he kävi pelaamassa. Tuon jälkeen me lähdimme tepastelemaan ostoskeskukseen, ülemiste keskus siis. Poika halusi ostaa tietyn lippiksen ja siellä niitä taisi olla, sen vuoksi sinne asti aloimme tallustaa. Kun olimme shoppailut tehneet, lähdimme kulkemaan takaisin kohti Tallinnan keskustaa. Lämmin päivä ja hiki valui noroina. Päätettiin pysähtyä bussipysäkille juomaan hiukan vettä.
Olin ostanut laivalta vettä, ihan tavallista vettä siis ja aukaisin korkin huolettomasti ja kaikki vedet lensi minun ja pojan päälle. Olin ostanut vahingossa kuplavettä. Tämä sitten nauratti meitä kaikkia. Mutta kivan viilentävä olo saatiin pojan kanssa kun vesi oli vielä viileää. Tallustelu jatkui ja nälkäkin kurni vatsassa. Nähtävinä oli vielä vanhakaupunki ja tietenkin herkullinen ruoka. Kyseistä ravintolaa ei enää ole.
Langan oma tarina
Vielä en kuitenkaan kertonut itse langasta. Jotenkin tämä tarina vaan suurenee koko ajan. Mutta lanka itsessään on myös tarina, sillä se on ollut vuosia ja vuosia arkussa odottamassa parempia aikoja. En ole sitä halunnut laittaa pois. Lanka on kokonaan keinokuitua. Sellaista, jota en ole enää vuosiin ostanut. Lanka on ihanan pehmeää ja huokoista. Sopii hyvin herkkäihoiselle kuin minä. Lanka kuuluu projektiini, jonka tarkoitus on saada tehtyä kaikki varastossa olevat langat joksikin tarpeelliseksi asiaksi, kuten vaatteeksi.
Lanka:
- Cewec marino soft
- 100g/kerä
- 100% akryylia
- puikot: 4-4,2mm
- pesu 30 asteessa
Ostin silloin viisi kerää ja lankaa jäi sellainen pieni keränen jäljelle. Sen voi piilottaa johonkin jämäkerä juttuun hyvin. Joten lähes kaikki 500g meni tähän neuleeseen. Näin monta vuotta kesti ennen kuin keksin mitä tarvitsen tästä langasta, joten virkkasin sitten paidan. Tulipahan tehtyä, en usko, että teen toista. En ainakaan hetkeen. Mulla on sellainen viha-rakkaussuhde virkkaamiseen ja tämä on toinen virkattu talveksi tarkoitettu asia. Ensimmäinen on isoäidin neliöistä tehty koiran viitta. Neliöt virkkasin 90 -luvulla, mutta 2007 ne päätyi Nupun viitaksi. On varmaan aika esitellä sekin työ.
Nautinnollista lauantaita kaikille!
Seuraa minua:
Lue myös:
Ranta-asu on tärkeää valita itselle sopivista materiaaleista
Muhkupipo
Kylmät kelit valtasi Suomen, mutta muhkupipo lämmittää hyvin aivoja. Muhkupipo on erittäin helppo tehdä ja se valmistuu yhdessä illassa. Itse käytin pari jämäkerää pipoon. Yksi jämäkerä jäi. Käytin siis kerät, joissa ei ollut paljon jäljellä ja yksi kokonainen kerä jäi yli. Katsotaan mitä siitä joskus tulee. Pipoja ei pitänyt yhtään enää tehdä, sillä niitä on paljon, mutta tämä oli nyt tehtävä, ihan testin vuoksi.
muhkupipo
Pipossa on se hyvä, että sen voi neuloa isoilla puikoilla, paksulla langalla ja tämän vuoksi pipo valmistuu nopeasti, pipo on myös helppo, joten aloittajakin selviää hommasta hienosti. Tämä oli kiva projekti tässä samalla kun yrittää saada neuloosia oven taakse huutelemaan ”avaa ovi”. Neuloosi ei tullut tämän projektin myötä, mutta oli kiva googletella ja etsiä sopivaa ohjetta. Laitan tuohon alas pari ohejvaihtoehtoa, joita voi tässä projektissa käyttää, jos haluaa kokeilla tätä pipoa.
Ohjeita:
Valitsin oman pipon ohjeen sen mukaan mitä halusin ja siis itse käytin Naurava nappi -blogin ohjetta. Näitä ohjeita on lukematon määrä, joten jos ei näistä vaihtoehdoista löydy sopivaa, niin google vain laulamaan ja alkaa löytyä monenlaista ohjetta ja mallia. Olen kuitenkin sitä mieltä, että koska tätä kyseistä pipoa kovin halusin, niin ehkä sitten ohuempi lanka olisi ollut lopulta parempi. Pipo on kyllä iso ja muhku, mutta minun päähäni ehkä jo liiankin muhku. Olen kuitenkin käyttänyt pipoa paljon, varsinkin nyt kun pakkasta on reilusti.
Neulesuunnitelmia vuodelle 2024
Suunnitelmia tälle neulevuodelle olen tässä tehnyt, mutta en mitään sellaisia tiettyjä neuleita ole alkanut merkkailla. Lähtökohta suunnitelmille on nyt se, että mitä varastossa on lankoja, niin niistä tehdään. Tarkoitus on siis saada kaikki mahdolliset langat vähitellen johonkin muotoon ja käyttöön. Olen kerännyt korin, jossa on vino pino sekalaisia lankoja, jotka on tulossa yhteen ja samaan neuleeseen. Eli hyvin muhkupaita tulossa. Näiden suunnitelmien lisäksi olisi tarkoitus vihdoin saada lasten villasukat valmiiksi. Niitä sukkia kun on odotettu jo pidemmän aikaa. Myös mies haluaa itselleen uudet sukat.
Toivon siis, että se neuloosi alkaisi jo koputella oveen. Myös ompelujumi saisi väistyä. Muutamia korjauksia on tullut tehtyä, mutta hiukan on hankalaa tuo ompelu tuossa tilassa. Ei mitään isompia oikein pysty tekemään lopulta. Mutta kehittelen ompelutilaa koko ajan, jotta pian voisin ommella kunnolla. Ompeluhommissakin tarkoituksena on ommella varastoja pois, sekä tehdä keskeneräiset käyttöön. Sen lisäksi minulla on ompelussakin projekti laatikko. Niitä materiaaleja tosin en laita yhteen vaatteeseen, vaan teen useampia asioita. Esittelen neulelaatikon sekä ompelulaatikon erikseen täällä blogissa myöhemmin.
Rentoa pakkaspäivää kaikille!
Seuraa minua: