Vuoden 2025 hittineuleet -kooste vuoden lankatöistä
0
Jälleen uusi vuosikooste kaikille, jotka niistä pitävät, kuten minä. Vuoden 2025 hittineuleet -kooste kertoo koko viime vuoden lankatöistä, joita sain aikaiseksi. Niitä ei valtavan paljon tullut, mutta joakinen vaatekappale kertoo tarinaa siitä mihin suuntaan olen menossa lankatöideni kanssa. Koko vuosi olen keskittynyt jämälankoihin, joita pyörii nurkissa enemmän kuin olen uskonut. Nyö jatkuu myös tänä vuonna, poikkeuksena se, että pyrin olemaan ostamatta uusia lankoja. Viime vuonna kun tuli ostettua muutamat. Viime vuonna koin myös täydellisen epäonnistumisenkin, siitäkin kerron artikkelin lopussa.
Vuoden 2024 lankatöitä voit käydä katsomassa alla olevasta linkistä:
Vuoden 2025 hittineuleet -kooste vuoden lankatöistä
Vuosi ei tosiaan ollut mikään loistelias liittyen lankatöihin. Vuoden aikana on tapahtunut niin valtavasti asioita, että käsityöt ovat jääneet lähes kokonaan pois elämästäni. Onneksi ei kokonaan, sillä käsityöt ovat juuri se millä poistan työstä tulevaa stressiä. Ja toivon todella, että tänä vuonna tilanne muuttuu edes hiukan. Haluja käsitöihin olisi, mutta into vielä puuttuu.
Tammikuu
- Balaclavat on mun juttu. Olen aivan rakastunut näihin helppoihin ja näyttäviin asusteisiin ja niitähän on jo korikaupalla eteisen kaapissa. Tämä onkin niitä harvoja neulottuja balaclavoja, joita olen tehnyt. Suurin osa on virkattuja.
Maaliskuu
- Seuraava työ oli jämälangoista tehty bolero/hihakkeet. Näistä onkin tullut meikäläisen the juttu. Oli ne tehty ompelemalla tai neulomalla. Mitään ohjetta tähän ei ole vain kokeilemalla ja tekemällä. Ensin keräsin kaikki pikku kerät ja yhdistin ne yhdeksi ja ei kun neulomaan. Eikä haittaa, että joukossa on eri laatuisia lankoja.
Toukokuu
- Toukokuussa villiinnyin chenille -laukuista ja näitä tein sitten itselleni, tyttärelle ja pojan avovaimolle. Nämä laukut kulki mukana joka paikkaan ja ovat edelleen minulla hitti ja tekisi mieli virkata näitä lisää.
- Toukokuussa valmistui myös suurin työni, nimittäin mekko tyttärelleni. Hänen pyynnöstään virkkasin hänelle pellavasekoitelangasta ihanan kevyen häämatkamekon. Tämä mekko on rakkaudella valmistettu ja tarkkaan virkattu. Jouduin tekemään mekon nuken päälle, joten kertaakaan sitä ei päästy sovittamaan. Se jännitti, että istuuko mekko oikein tytölle.
*****
Heinäkuu
- Heinäkuussa julkaisin toisen suuren työni. Valmistin itselleni virkatun mekon jämälangoista, joita on vielä paljon korissa. Tämä on jo toinen jämälankamekko. Valitettavasti en päässyt kertaakaan käyttämään mekkoa viime kesänä, mutta toivottavasti tulevana kesänä pääsen.
Syyskuu
- Syyskuussa sekosin seuraavaan ihanuuteen, tällä kertaa neuleeseen, nimittäin Talvimarja -kauluriin ja teinkin niitä sitten kaksi saman tien. Syksyllä tuli selväksi, että kaulurit ja liivit ovat tulleet jäädäkseen vaatekaappiini ja se on vain hyvä.
- Syyskuussa valmistui myös liivi, tällä kertaa jämälangoista. Mistä kaikkialta näitä jämälankoja oikein tulee? Niitä tulee omasta takaa ja jossakin vaiheessa ostin myös Kierrätyskeskuksesta lankajämiä projekteihin ja nyt niitä on sitten enemmän kuin olen ajatellut. Mutta liivistä tuli hieno.
Lokakuu
- Lokakuussa pengoin kaapit ja keräsin kaikki jämälangat erilliseen laatikkoon ja aloin tekemään erilaisia töitä. Tein hattuja, kämmekkäitä, isoja ja pieniä juttuja. Ja lisää tulee koko ajan. Olen hämmästynyt miten paljon näitä lankoja onkaan ja sen lisäksi on eri projekteihin hankitut langat…
Marraskuu
- Marraskuussa syntyi ehkä vuoden toiseksi ihanin juttu, nimittäin villahousut. Nämä housut ovat siitä ihanat, että nekin tehtiin jämäkeristä. Kyllä, tätä lankaa oli enää jäljellä neljä kerää ja kaikki meni näihin housuihin. Jouduin lisäämään vyötärölle toista lankaa, jotta saan housut valmiiksi, mutta hyvät niistä tuli.
Epäonnistunut neule valmistui ja se purettiin heti atomeiksi
Syksyllä neuloin mielestäni ihanan ja lämpöisen neuleen mutta kun sain neuleen valmiiksi se oli aivan kamala ja virheitä oli niin paljon, etten kyennyt sitä päälleni laittamaan. Neuleen kohtaloksi koitui se, että purin sen heti. Nyt langat odottavat korissa uutta ideaa ja uutta tulemista. En pakota sitä, vaan annan sen tulla kun sen aika on.
Suunnitelmia vuodelle 2026
Minulla on pieniä suunnitelmia tälle vuodelle ja ne ovat se, että keskityn vielä enemmän jämälankoihini. Ostin itselleni lahjaksi muutaman kirjan Kierrätyskeskuksesta ja toivon, että saan niistä lisää ideoita seuraaviin jämälankaprojekteihin. Yhden työn olenkin jo saanut valmiiksi ja odotan kovasti, että saan sen kuvattua teille tänne blogiin. En saanut paljon aikaan, mutta sain merkityksellisiä töitä paljon. Parasta on se, että jämälangat ovat ottaneet paikkansa ja voin luoda VillaNannan -tyyliin sopivaa myös langoilla. Tässä vuoden 2025 hittineuleet -postaus.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
Lumimyrskyä ja hetkeen tarttumista – pikamatka Tallinnaan
Lumimyrskyä ja hetkeen tarttumista, tämä on siis pikamatka Tallinnaan keskellä lumimyrskyä.
Joskus kaikkein merkityksellisimmät matkat eivät synny kuukausien suunnittelusta, vaan yhdestä ajatuksesta: entä jos lähtisimme nyt. Tämä Tallinnan-reissu oli juuri sellainen. Vuoden viimeinen ulkomaanmatka, yhtäkkinen, kevyt ja yllättävän syvä. Meri, myrsky, lämpimät sisätilat ja itse neulotut vaatteet, hetkiä, jotka muistuttivat siitä, ettei aina tarvitse mennä kauas kokeakseen jotakin erityistä. Tästä pikareissusta syntyi tarina, joka jäi kehoon ja mieleen, ja jonka haluan nyt jakaa.
Lumimyrskyä ja hetkeen tarttumista – pikamatka Tallinnaan
Sunnuntaina vilkaisimme puolihuolimattomasti, olisiko mitään mahdollista. Tiistaille löytyi matka. Ei suuria odotuksia, ei pakollista ohjelmaa. Vain tarve irrottautua, hengittää ja vaihtaa maisemaa, edes hetkeksi.
Laivamatka Tallinnaan alkoi rauhallisesti. Emme halunneet ravintoloihin emmekä etsiä paikkaa, jossa pitäisi kiirehtiä. Valitsimme sitting loungen, jossa sai vain olla. Istuimme rauhassa, selailimme puhelimia, katselimme merta ja nautimme siitä, ettei mikään vaatinut meiltä mitään. Ei lounasta, ei aikatauluja, vain olemista.
Tallinna vastaanotti myrskyllä
Kun saavuimme Tallinnaan, talvi teki tuloaan tosissaan. Tuuli voimistui, lumi pöllysi ja kaupungin kadut tuntuivat hetkittäin taistelevan kulkijaa vastaan. Siinä oli jotakin alkukantaista ja samalla kaunista. Emme paenneet sisälle heti, vaan kuljimme päättäväisesti kohti Rotermannia, paikkaa, jossa moderni Tallinna kohtaa vanhan kaupungin kerrokset.
Lämpöä ja 1930-luvun tunnelmaa Chicago 1933:ssa
Rotermannissa ovet avautuivat Chicago 1933 -ravintolaan, ja vastassa oli lämmin, tummasävyinen tila, jossa tuntui kuin olisi astunut ajassa taaksepäin. Ravintolan henki ammentaa 1930-luvun Amerikasta, jazzin ja kieltolain aikakaudesta, jolloin tunnelma oli yhtä aikaa kapinallinen ja elegantti.
Chicago 1933 tunnetaan erityisesti cocktail- ja juomakulttuuristaan, mutta ruoka seisoo vahvasti omilla jaloillaan. Meille se oli ennen kaikkea turvasatama myrskyn keskellä. Tilasin hampurilaisen ranskalaisten kera, ja viskidippi oli juuri niin täydellinen kuin toivoinkin, syvä, lämmin ja täyteläinen. Mies valitsi entrecôten, ja hetki pysähtyi siihen pöytään. Ei kiirettä, ei hälinää. Vain hyvä ruoka ja tunne siitä, että olimme oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Asu, joka kantoi koko päivän
Olin pukenut päälleni jotakin, joka tuntui täysin omalta. Itse neulotut housut ja aikaisemmin neulottu paita muodostivat asun, joka oli samaan aikaan rento ja näyttävä. Housut on tehty jämälangoista, jokaisessa raidassa on oma tarinansa. Yläosa on neulottu eri langalla, koska lanka loppui kesken, mutta juuri se tekee housuista vieläkin rakkaammat. Ne eivät ole täydelliset, vaan elävät.
Halusin asun, joka kestää istumista, kävelyä, tuulta ja hetkiä, jolloin pysähdytään kahville vain siksi, että siltä tuntuu. Neuleeni eivät ole vain vaatteita, vaan suojakerroksia. Ne kulkevat mukanani ja muistuttavat siitä, että käsin tehty saa näkyä.
Kahvihetki ja paluu satamaan
Kävimme vielä kahvilla, kuvasimme vähän, emme liikaa. Tallinna jäi taakse myrskyn vahvistuessa, ja kävely satamaan oli jo haastavaa. Tuuli otti kiinni vaatteista, mutta silti pääsimme kuin ihmeen kaupalla takaisin laivaan.
Kotimatka sujui jälleen sitting loungessa, rauhallisesti. Selaamista, ajatuksia, hiljaisuutta. Sellaista, mitä harvoin antaa itselleen arjessa.
Kaiken ei tarvitse olla suurta
Tämä reissu muistutti siitä, että aina ei tarvitse tehdä pitkiä matkoja. Joskus riittää yksi päivä, yksi kaupunki ja yksi hyvä hetki. Vuoden viimeinen ulkomaanreissu ei ollut spektaakkeli, se oli lämmin, myrskyinen ja totta. Ja juuri siksi se jäi mieleen.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Täältä pääset hyppäämään jämälankojen maailmaan: