Tuossa kesällä löysin ilmaisosastolta kivan kevyen neulepaidan, josta tykkäsin todella paljon, kasari fiilistä löyty niin langassa kuin värissäkin. Ei kuitenkaan sen ajan tuotoksia. Jostain syystä paita on syksyn aikana löytänyt tiensä Lumppislaatikkoon ja nyt sen sieltä kaivoin toivoen, että jotakin kivaa siitä pitää saada tehtyä.
Väänsin ja käänsin sitä aikani kun päähäni pilkahti muisto tytön vanhasta huivista. Huivia on paljon käytetty mutta jotenkin en osaa sitä käyttää, huivi ei ole myöskään suostunut menemään Hopen kassiin, joten kaivoin huivin esiin ja aloin mallailla niin paitaa kuin huivia. Ja sitten välähti kuin salama taivaalla, silmiinkin sattui kun välähdys tuli niin yllättäen.
Paita keskeltä kahtia, huivi kiinni etureunaan ja kiinnitin, valmis! Siinä se salaman isku ja taas voi tätä neuletta käyttää ainakin seuraavat kymmenen vuotta. Ja mikä parasta, huiviakin pystyy vähän hyödyntämään. Se voi olla huppu, se voi olla hartiahuivi ta sitten ihan vaan lörtsönä roikkumassa kuin pyyheliina.

Asukuvassa vilahtaa myös ihanat bootsit, talvibootsit. Perusbootsien näköiset karvavuorella ja nämä olen löytänyt ilmaisosastolta, myös pöppylät on ilmaisosatolta (tällä hetkellä korjaamossa) ja myös valkoinen brodyyrinen t-paita on ilmaisosatolta löytynyt joskus vuonna papu ja herne. Pipo on vanha kuin heinälato ja turkistupsuun olen antanut monesti jo linkin…Kannattaa siis tehdä edelleen ne tupsuset itse.

Tipsut ovat erittäin omapäisiä, itsenäisiä ja kissamaisia otuksia. Niitä ei ole helppo kouluttaa, sillä niillä ei ole miellyttämisen halua. Mutta omistajilla on senkin edestä ja tekevät kaikenlaiset kevätjuhlaliikkeet, että kuninkaalliset tipsut viihtyisivät. Meidän koirille ominaista on se, että ne nauttivat kameran edessä olemisesta ja kun ne näkevät kameran niin alkavat heti poseerata.
Aina tosin se homma ei onnistu, vaan koira voi kiukutella syystä tai toisesta. Nuppu on varsinkin sellainen, joka osoittaa mieltään hyvin helposti, jos hommat eivät mene niin kuin pitäisi. Tämä reissu oli juuri sellainen, vähemmän Strömssöläinen reissu.

Mieheni osti minulle jokin aika sitten  lahjaksi Ompele koiralle -kirjan kun innostuin tehtailemaan näille meidän otuksille kaikenlaisia ihanuuksia. Kirjasta onkin ollut valtavasti hyötyä ja mussukat ovat saaneet vaikka ja mitä ihanuuksia päälleen. Kuvia tulee pikkuhiljaa, kunhan saan niitä kuvattua. Koirien puvusto onkin yksi mahtava tapa pienentää tuota lumppiskasaa, sillä enhän minä nyt tarvitse niin paljoa vaatteita. Kiva tehdä välillä muutakin ja tässä oppii myös ihan uusia juttuja.

Kun muutama päivä sitten lähdettiin koirien kanssa aamulenkille metsään, ei Nuppu ollut kovin innoissaan ja kiitollinen lämpöpuvustaan vaan osoitti mieltään ihan kunnolla. Nupulla on taito saada vaatteet pois päältään halutessaan ja tämä malli ei nyt tyttöä innostanut. Kun päästiin metsikköön niin Nuppu otti haalarin pois päältään ja se siitä. Asiaan ei enää palattu. Kostoksi Nuppu ei halunnut kuvia itsestään ollenkaan vaan joka kerta laittoi pään pois kun näki kameran. Että ei mennyt niin kuin Strömsössä tämäkään reissu.