Aamutuimaan saattaa iskeä erittäin kummallisia ajatuksia pääkoppaan ja ne eivät poistu ennen kuin asialle tosiaan tekee jotain ja nyt tosiaan tein. Useimmiten en nimittäin vaivaudu kuin piirtämään ajatuksen paaperille mutta nyt oli ihan pakko kaivella jälleen kerran lumppis-projektin laatikoita ja ottaa muutama muu materiaali apuun kun paljoa tuota trikoota ei ole noissa projektin laatikoissa. Parasta on se, että nyt meikäläisellä on lähes samanlaiset pöppylät kuin omalla pojallani, muistetteko vielä ne hänen pökst? Jos ette niin klikkaa katsomaan tästä.

Ei muuta kuin leikkelin ja ompelin materiaalit yhteen kankaaksi ja sen jälkeen leggareiden kaava päälle ja uudet hömelöt leggarit saivat ensimmäiset hengenvetonsa. Voitteko uskoa, että nämä pöppylät on naurattaneet meikäläistä koko aamun. On muuten hyvä lähteä illaksi töihin kun on nauranut makeasti koko päivän.
Mieheni kaapista nappasin hänelle pieneksi jääneen paidan omaan käyttööni. On ihana laittaa tuollaisia itselle hiukan isoja vaatteita päälleen näin kotioloissa. Asun viimeistelee paksut villasukat, jotka ovat kyllä ihan parhaat näillä keleillä. Ei siis mikään saapassukka vaan paksuakin paksumpi lanka näissä. Lempiväri kun vielä on tuo sinapinkeltainen niin värikin lämittää kaiken muun lisäksi. Kyllä nyt tämän mummelin kelpaa…

Koskaan ei voi olla niin vakava, että unohtaa pirteät ja hauskat väriyhdistelmät. Tämän tyyppisiä leksuttimia voisin tehdä enemmänkin jos vain tuolla meikäläisen laatikossa trikoota olisi lorvimassa. Tai sen verran iso määrä, että niistä kannattaa alkaa jotain vääntelemään. Trikoosuiroja kyllä löytyy ja niistä onkin tulossa jotakin hauskaa, viimeistään kesällä kun parveke on laitettu ja voi nauttia olostaan siellä. On paljon kivempi askarrella parvekkeella lämmössä kuin täällä sisällä. Tulisipa jo kesä. Vai mitä mieltä olette?

Olette huomanneet kun seuraatte blogiani, että minulla on yksi talveen sopiva materiaali, josta pidän paljon. Kyllä, se on kelsi. Erilaisia kelsitakkeja olette saaneet nähdä päälläni blogissani ja varmasti jatkossa näette lisää. En niitä pois laita mistään hinnasta.

Olen vuosia sitten ommellut täysi pitkän kelsiturkin keinokelsistä mutta sitä tuli aika harvoin käytettyä sitten lopulta. Aika kurja juttu, sillä pitkiä kelsejä käytän mielelläni muutoin kyllä. Ovat niin lämpimiä ja sopivat talveen täydellisesti. Ja mikä parasta kaikki on kirppareilta tai ilmaisosastolta hankittu. Kaksi kelsiturkkia odottaa myös tällä hetkellä muodonmuutosta. Tämä takki oli saatava uuteen uskoon, koska se löytyi lumppislaatikosta ja näin sain kivasti jälleen laatikoita tyhjäksi. Jotenkin kuitenkin haluaisin jotain juttuja vielä tuonne selkään, mutta katsotaan sitä sitten…

En mitään suuria muutoksia tehnyt, kuten muokannut yläosaa vaan kellotin helman omaan tyyliini sopivaksi. Takki on ihan super lämmin mutta alle mahtuu paksumpikin neule, jos on ihan pakko saada lisälämpöä itselleen. Ylijäämästä ompelin vielä hauskan pikku pussukan, vyölaukun, jonka voi laittaa halutessaan takin kanssa. Koska takissa ei ole taskuja, niin tällainen pussukka toimii hyvin taskuna.

Olen useasti postannut kuvia Haltialan tilalta, jossa käymme joka kesä katselemassa eläimiä ja viettämässä aikaamme. Haltialaan on erittäin nopea hurahtaa polkupyörällä, varsinkin kun tie missä ajellaan on aivan mahtava, Toisella puolen on joko metsää, peltoa tai maatiloja ja toisella puolella jokinäkymää. Ihan erilaista Helsinkiä mihin monet ovat tottuneet. Aivan huikeaa. Haltialan tilalla on Vanha Pehtoori, jossa voi syödä hyvään hintaa lounaan tai istahtaa ihan vain nauttimaan kahvista ja pullasta. Tai kesällä voi nauttia  grillin herkuista. Mikä nyt sattuu huvittamaan. Meille Haltialasta on tullut tärkeä retkikohde. Suosittelen siis paikkaa ihan kaikille.

Ps. Kesällä voi myös itse grillata herkkuja pihassa olevissa grilleissä, ei ole pakko nauttia Vanhan Pehtoorin ruokapuolesta. Mutta varsinkin kesällä kannattaa varautua odottamaan, sillä paikalla on iso määrä lapsiperheitä ja muita vierailijoita, joten aikaa menee niin jonottamiseen kuin odottamiseen.

Ostettiin tilan omia jauhoja