Hyvästit kesälomalle
0
Hyvästit kesälomalle, suloiset muistot sydämessä tuntuvat vielä lämpiminä, vaikka arki on jo ottanut ohjat. Olen ollut töissä nyt viikon ja huomaan, että loma antoi juuri sitä, mitä tarvitsin: lepoa, inspiroivia hetkiä ja kauniita muistoja, joihin voi palata kylminä syyspäivinä.
Hyvästit kesälomalle
Tämä kesä helli jokaista solua ja tietenkin mieltä. Tämän kesän rytmi oli täydellinen. Oli sopivasti tekemistä ja paljon niitä päiviä, jolloin sai vain olla. Vietin aikaa sekä kotona rentoutuen että reissussa uusia maisemia ihaillen. Matka toi mukanaan uusia makuja, tarinoita ja inspiraatiota, kun taas kotipäivät antoivat mahdollisuuden pysähtyä, kuunnella itseä ja nauttia ihan pienistäkin asioista.
Kesä oli lämmin ja valoisa, ja sen tunnelma jää mieleen kuin kaunis postikortti. Jokainen auringonlasku, jokainen tuulenhenkäys ja jokainen naurunhetki teki lomasta sellaisen, ettei sitä unohda.
Lomamatka, pieni irtiotto arjesta
Matkalle lähteminen oli kesän kohokohta. Kun laukut oli pakattu ja junan tai lentokoneen ikkunoista näkyi uusia maisemia, tunsi, että arki jäi kauas taakse. Päivät täyttyivät tutkimusretkistä, uusista kaupungeista ja ihanista kahviloista. Jokainen hetki oli omanlaisensa seikkailu, ei kiirettä, ei aikatauluja, vain vapaus mennä ja tehdä.
Reissusta jäi mukaan paljon valokuvia, mutta ennen kaikkea tunteita: se tunne, kun istut ulkoterassilla ja aurinko lämmittää poskia, tai kun löydät pienen putiikin, josta tarttuu mukaan jotain ainutlaatuista.
Kotipäivät, levon ja inspiraation lähde
Vaikka reissu oli ihana, kotona vietetyt päivät olivat vähintään yhtä arvokkaita. Aamut alkoivat hitaasti, kahvikuppi kädessä ja kirja vieressä. Pihatöitä, pieniä käsityöprojekteja ja keittiössä syntyneitä uusia reseptejä, juuri niitä asioita, joita ei arjen keskellä aina ehdi tehdä.
Hiljaiset illat ja kesäiset tuoksut antoivat tilaa ajatuksille. Syntyi uusia ideoita, suunnitelmia tuleville projekteille ja ennen kaikkea tunne siitä, että olen latautunut.
Paluu arkeen, pehmeä lasku
Nyt, kun töissä on mennyt ensimmäinen viikko, huomaan, että loma teki tehtävänsä. Olen energinen, mutta myös rauhallinen. Arki tuntuu hyvältä, eikä se enää pelota tai paina. Kun on saanut olla kunnolla lomalla, on helpompi ottaa vastaan syksyn haasteet.
Vaikka kesälomalle sanotaan hyvästit, sen lämpö kulkee mukana. Pienet hetket, kuten valokuvien selaaminen, lomalla ostetun huivin kietominen kaulaan tai jonkin lomareseptin kokkaaminen, palauttavat hetkeksi siihen kesän rauhaan.
Syksy tuo uutta tilalle
Hyvästien ei tarvitse olla haikeita. Syksy tuo mukanaan oman kauneutensa: kirpeät aamut, värikkäät lehdet ja kynttilöiden valon. On mukava huomata, että loma ei ole vain irtiotto, vaan myös voimanlähde tuleviin kuukausiin.
Tämä kesä opetti minulle, että tasapaino tekemisen ja lepäämisen välillä tekee ihmeitä. Kun osaa pysähtyä ja kuunnella itseään, löytää iloa niin lomamatkoista kuin hiljaisista kotipäivistäkin.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
villasukat jalassa ja sielu täynnä tarinoita
Takaisin kotona, villasukat jalassa ja sielu täynnä tarinoita. Kotiinpaluu ei ole vain fyysinen matka, se on siirtymä sielussa. Matkalla olin kuin simpukka, joka oli vähän auki, vähän eksyksissä, mutta nyt, nyt sulkeudun rauhaan. Ja kaikki alkoi siitä hetkestä, kun aurinko laski.
villasukat jalassa ja sielu täynnä tarinoita
Koti. Se tuoksuu omalta, vaikka on ollut hetken poissa. Siellä kengät löytävät tiensä eteisen kulmaan, villasukat solahtavat jalkaan kuin vanhat ystävät ja kahvinkeitin tervehtii kotoisalla hyrinällään. Palasin juuri matkalta, reissulta, joka jätti jalanjälkiä sydämeen, mutta teki samalla tilaa sille kaikkein tärkeimmälle: kodin syleilylle. Voi että, miten hyvältä tuntui avata tuttu ovi. Hetken jo mietin, oliko aika pysähtynyt täällä. Kuin kukaan ei olisi liikkunutkaan. Mutta sitten huomasin: pieni hämähäkinseitti ikkunan nurkassa, postipino pöydällä ja laventeli parvekkeella riutuneena.
Koti oli odottanut minua, vähän sameasilmäisenä, vähän loukkaantuneena, mutta kuitenkin uskollisesti. Istuin sängylle ja huokaisin. Tiedätkö sen huokauksen, joka lähtee varpaista ja nousee solisluihin asti? Se on kotiinpaluun huokaus. Ei siksi, että matka olisi ollut huono. Vaan siksi, että koti, se on turvasatama, jonka huomaa vasta, kun on ollut siitä hetken irti.
Asu kuin matkan metafora
Tässä hetkessä, kotona, en voisi olla tyytyväisempi valitsemaani asuun. Matkalta palatessa ei kaipaa mitään kiristävää tai kimaltelevaa. Haluan pehmeitä linjoja ja muistoja, jotka tuntuvat iholla.
- Ylläni on Luhdan vanha takki, jonka löysin Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Kyllä, kuulit oikein, ilmaisosasto. Siellä se roikkui kuin unohdettu aarre, ja nyt se on uskollinen reissukumppanini sateessa, tuulessa ja lentokenttien kylmyydessä. Se takki on nähnyt enemmän kuin moni ihminen, ja silti se jaksaa suojata.
- Mekkoni on UFFilta, vähän kulahtanut, mutta juuri sopivan leikkisä. Sellainen, jonka helma hulmahtaa kevyesti, kun askeleet käyvät raskaiksi. Se muistuttaa minua siitä, että kauneus ei ole uutta, vaan tarinallista.
- Ja kengät? Ne ovat Crocsit. Kyllä, ne kamalat ja ihanat, ergonomiset ja esteettisesti kyseenalaiset kumikengät, joita voi rakastaa vain täysillä tai ei ollenkaan. Ne olivat pelastukseni, kun matkalaukun vetoketju hajosi, juna oli myöhässä ja kantapäät huusivat hoosiannaa. Kotona ne odottivat eteisen nurkassa kuin vanhat rakastajat, vähän kuluneet, mutta yhä täydelliset.
Koti on tunne, ei rakennus
Matkalla kohtaa monia ihmisiä, maisemia, hetkiä. Mutta koti on tunne, joka kulkee mukana. Se on se hiljainen kaipuu tuttuihin nurkkiin, kahvikupin lämpöön ja siihen tapaan, miten valo lankeaa juuri oikeassa kulmassa keittiönpöydälle aamulla. Paluumatkalla satoi. Sellainen hiljainen, tasainen sade, joka ei huuda, mutta kertoo, että nyt on aika pysähtyä. Se kasteli takin hartiat ja sai silmät kostumaan, osin säästä, osin liikutuksesta. Kotiin paluu on kuin sulkisi luvun kirjasta. Se ei tarkoita, että tarina päättyy, mutta se kääntää sivua. Koti kertoo: olet taas täällä. Saat hengittää, saat levätä. Ja ehkä pian jo haaveilla seuraavasta matkasta.
Yksi askel kerrallaan takaisin omaan rytmiin. Kotiovella pysähdyin. Mietin, keitä kaikkia olin matkalla kohdannut. Mitä olin jättänyt taakseni, mitä tuonut mukanani. Tiedätkö sen tunteen, kun käsi painaa ovenkahvaa ja ilmassa on hetken hiljaisuus? Siinä kohtaa kaikki muuttuu. Olet vielä matkustaja, mutta kun avaat oven, sinusta tulee taas sinä. Koti ei kysy, missä olet ollut. Se kysyy, kuinka voit. Se antaa sinun pudottaa laukun eteiseen ja istua alas. Se tarjoaa hiljaisuuden, joka ei ole tyhjää, vaan täyttä läsnäoloa. Se antaa luvan olla. Koti on se paikka, jossa kyyneleet saa päästää ilman selityksiä, ja jossa nauru kantaa keittiön kautta olohuoneeseen.
Kotiinpaluu on rituaali. Se alkaa auringonlaskusta ja päättyy villasukkiin. Se ei tapahdu yhdellä ovenavauksella, vaan pieninä hetkinä: kun laitat veden kiehumaan, kun haet postit, kun levität mekon tuolille ja ajattelet “tässä minä taas olen”. Ja ehkä juuri siksi kotiinpaluu on niin pyhä. Se ei vaadi juhlia, mutta se ansaitsee ne.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua: