Nyt ei lähde sanaakaan irti
2
Nyt ei lähde, ei vaikka miten puristaisi ajatuksia ulos. Päässä on tulppa. Inspiraatiovimman jälkeen tulee aina tiputuslasku ja sitten ihmettelen taas, että mitähän nyt sitten tekisi tai sanoisi tai… Tai noh, kaikenlaista olisi kyllä esiteltävää. Mutta tosiaan tuo tulppa nyt estää kirjoittelun. Tämmöinen tilanne on kyllä aika perseestä.
Nyt ei lähde sanaakaan irti
Ehkä tuo kelikin tuolla ikkunan takana aiheuttaa sen, että kaikki maailman asiat ärsyttää, eikä sitä ärsytystäkään saa millään saneltua mihinkään. Minua ärsyttää valtavasti myös se, että vaikka pään tilanne on rauhallinen ja kohtauksia ei enää tule, niin kohtaukseni ovat olleet niin rajuja, että nyt poden jäykkyyttä niskassa ja hartioissa. Tähän ei taida olla tällä hetkellä muuta konstia kuin hieronta. Inhoan sitä hommaa todella paljon.
Tuo vesisade ja vilpoinen ilma ottaa päähän myöskin. Miksi oi miksi siellä pitää sataa kuin saavista kaatamalla? Loma menee vähän niin kuin ohi kun joutuu olemaan vain kotosalla. Toki tekemistä on tässä kotonakin kun ompelee, mutta mieluiten menisin pitkin pitäjää pää kolmantena jalkana. Meillä on niin lyhyt kesä, ettei tällaiselle ilmalle ole aikaa!
Onko tilanne nyt sellainen, ettei mitään valoa näy tunnelin päässä?
En minä oikeasti ole näin ärsyyntynyt näin pienistä asioista. On hyvä, että maa saa vettä ja meidän perunat ja kesäkurpitsat kasvaa kasvimaalla. Ja on hienoa, että minulle suodaan niitä ompelupäiviäkin, eikä kaikki materiaali jää pinoihin pitkin asuntoa. Ja blogitaukokin tekisi hyvää, niin se kirjoittamisen ilo tulee takaisin. Siksipä ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki lomailla myös bloginkin.
Blogi jää pikkuiselle lomalle
Lomailuun on monta syytä, yksi on tosiaan se, että en tiedä mitä kirjottaisin ja mistä. Haluaisin kirjoittaa välillä muustakin kuin käsitöistä ja kirpputoreista. Olen jättänyt niin vähälle nyt kaikenlaiset seikkailut mitä tehdään miehen ja lasten kanssa, tosin mies ei pyöräretkille tällä hetkellä kykene osallistumaan kätensä vuoksi. Mutta pian sekin saadaan pois kantositeestä. Sitä odotellessa.
Mutta koska pää kuhisee ja tulppa on tiiviisti kiinni päässäni, niin luova tauko on parasta lääkettä tähän soppaan. Tätä taukoa on kehitelty tässä jo pidemmän aikaa ja useasti siitä olen täällä myös mäkättänyt. Toivon kuitenkin, ettei postaus ollut niin negatiivinen, että muille iski negatiivinen ajatus päähän. Se ei ollut tarkoitus. Nähdään kuitenkin pian ja toivottavasti paremmissa merkeissä.
P.S. Instaa kyllä päivittelen, joten nähdään siellä!
Neule: UFF
Housut: Tyttären vanhat
Vyölaukku: Itse tehty
Sandaalit: Dr Martensit
Aurinkolasit: RayBan
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Seuraa minua:
Vaateshoppailu on kivaa omassa vaatekaapissa
Vaateshoppailu on super kivaa, mutta vielä parempaa se on, kun shoppailee omassa vaatekaapissa eikä lähde kaupoille. Eilen meidän oli lähdettävä miehen kanssa ottamaan passikuvia seuraavaa matkaa varten. Tällä kertaa kun on oltava passi, ei riitä henkilöllisyystodistus. Passikuvamatkan suuntana oli Kamppi ja sinne lähdettiin tällä kertaa julkisilla.
Vaateshoppailu on kivaa omassa vaatekaapissa
Kun valmistauduin lähtemään, alkoi tuskan hiki valua pitkin ohimoita. Mikään vaate ei tuntunut hyvältä ja RCVS:n lääkityksen aiheuttamat syömiset ovat tehneet tehtävänsä. Myös se, etten ole saanut tehdä yhtään mitään koko tänä aikana kun olen syönyt lääkkeitä. Joten kolttu toisensa jälkeen lensi poistettavien kassiin. Itku meinasi päästä kun näin miten ihania vaatteita menee varastoon eikä päälle. Aloin hermostua jo miehelleni kun mikään ei toiminut vaikka mitä yritin.
Mies lopulta tokaisi, että nyt Melissa sinä lähdet shoppailumatkalle omaan vaatekaappiisi ja katsot asioita toisella tavalla. Tietenkin kimpaannuin miehelleni tuollaisesta, mutta tulisielu rauhottui aika nopeasti kun muistin, että ompelin viime kesäksi söpön topin farkkukankaasta, kaavana käytin Burda 6/2020 -lehden kaavaa. Topista tuli aivan ihana, mutta en sitä ehtinyt päälleni laittamaan viime vuonna. Joten kaivoin kyseisen topin esiin.
Sen jälkeen ahdistus hiipi hiljaa jälleen luokseni. Mieheni tosin ajoi sen nopeasti pois sanomalla, että nyt valitset valkoisen alaosan, liehuvat housut. Kokeilin yksiä, mutta ne eivät nyt tähän sopineet, joten kiukun sanelemana avasin yhden vaatekaapin oven ja siellä se roikkui ylväänä. Nimittäin valkoinen hame. Sen nappasin ja pujotin päälleni ja päätös asusta oli siinä.
Pukeutuminen ei ole aina minulle helppoa
Minulle tulee ajoittain suuria hankaluuksia pukeutua, vaikka olen sinut itseni kanssa, niin minun pieni demoni sisällä alkaa välillä kiusaamaan minua oikein kunnolla. Tätä onneksi tapahtuu harvoin, mutta tapahtuu kuitenkin. Useasti teen niin, että laitan pari kolme eri asua odottamaan aamua iltasella, eri tunnetiloihin, mutta joskus nekään ei auta. Näin kävi nytkin kun huomasin miten paljon paino on noussut sairastumisen myötä jälleen. Olenhan kuitenkin edelleen tottunut siihen, että varteni painaa sen 38kg ei 30 kg enemmän. Joskus tilanne vain paisuu ja paisuu.
Onneksi kuitenkin löytyi asu, jossa viihdyin oikein hyvin ja kirpparilta löytyneet puukengät kruunasi asun. Hattu kuuluu nykyisin minun kesäpukeutumiseen ja tälläkään kerralla en sitä hattua jättänyt kotiin. Halusin myös hatun olevan samaa linjaa muun asun kanssa, joten valitsin hatuistani sen kaikkein yksinkertaisimman mitä minulla on. Ja sehän toimi hyvin. Laukuksi otin tilkuista itse tehdyn Zero waste -jumppakassin. Kyseisen kassin olen tehnyt vuosia sitten. Kuvia jumppakassista löydät tästä linkistä.
ASU:
- Toppi, itse tehty, Burda 6/2020 lehti
- Hame: KappAhl, en muista mistä ostettu
- Kengät: Vila Clothes, Kierrätyskeskus
- Hattu: Prisma
- Jumppakassi, itse tehty zero waste -ajatuksella
Tämä asu lähtee myös minun mukaani sinne matkalle, jonka takia lähdettiin Kamppiin passikuvalle. Passikuvat ovat kyllä sellainen juttu, etten ikinä tunnista niistä itseäni. Passikuvissa näyttää aina sen 20 vuotta vanhemmalle mitä oikeasti edes on. En koskaan edes katso kuvaa, kun kuvaaja kysyy onko kuva ok. Vastaan vain, ettei se naama siitä mihinkään muutu, vaikka ottaisi sata kuvaa.
Aurinkoista päivää kaikille!
Seuraa minua: