On vielä kesää jäljellä
2
On vielä kesää jäljellä, ainakin mitä sää meille kertoo. Hellettä lupailee, on elokuu ja helleaalto kutittaa meitä. Tosin, meillä yksi sankari on kovassa flunssassa. Ei koronassa, ei ainakaan vielä. Mutta ei anneta sellaisen flunssan häiritä sen enempää, vaan nautitaan helteestä (vaikka poika ei nauti kun kuume kiusaa). Mutta mehujää maistuu kipeänäkin.
Vielä on kesää jäljellä
Nyt kun on näin ihanat kelit, on silloin se hetki kun hyppää vihdoin pyörän selkään, kyllä, mieheni päätti tuossa viikko sitten uhmata fysioterapeuttia ja halusi lähteä minun kanssa pyöräreissulle. Ja kun kauas ei kotoa uskallettu lähteä, minä jalkavaivaisena ja mies olkapäävaivaisena, niin pyörät suunnattiin kohti meidän takapihaa ja siitä hiukan edemmäs lempipaikkaamme. Nimittäin Ruutinkoskelle. Tosin siitä sitten hiukan jatkettiin matkaa kohti Niskalan koskea. Voin kyllä sanoa, että oli aika reissu. Pellolla kun polkee, aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja mihinkään ei pääse varjoon. Siinä on kyllä kroppa koetuksella.
Tarkoitus oli mennä Pitkäkoskelle asti, mutta loppui puhti kesken, ihan vain siitä syystä, ettei sitä aurinkoa päästy karkuun. Hypättiin siis lopulta pellolta Keskuspuistoon ja huristeltiin menemään kohti Niskala Arboretumia ja siitä sitten kotiin päin. Heti oli viileämpi ajaa kun oltiin puiden suojassa. Koska pyöräily on ollut todella vähäistä nyt parina vuonna ensin meikäläisen jalkaongelman takia ja nyt miehen olkapääleikkauksen vuoksi, niin se kuntokaan ei ole mikään paras mahdollinen. Mutta ihanaa oli taas ajaa ja seikkailla.
Mikä Ruutinkoskessa viehättää?
Minusta Ruutinkoski on on yksi ihanimpia paikkoja Helsingissä. Kävely Vantaanjokea pitkin piristää kummasti kun kuuntelee kosken pauhunaa, tai tällä kertaa kyllä pientä solinaa. Vesi oli hyvin matalalla. Mutta yleensä pauhunan kuulee kauas, niin kovin joki kuohuaa. Se on upea ääni. Linnut saalsitaa ruokaa ja kalat uivat ihan pinnassa. On todella mielenkiintoista katsella mitä ympärillä tapahtuu. Istua vain kivellä ja ihmetellä luonnon upeutta.
Oltiin miehen kanssa ihan kahdestaan, poika oli omissa riennoissaan, niin tietenkin lähdimme viettämään yhteistä aikaa pyörän päälle. Vaikka tämä kierros on tehty tuhat ja sata kertaa, niin siltikin nautin joka kerta tänne tulemisesta. Ei kiire minnekkään, katsellaan sylikkäin miten joki virtaa ja linnut lentelee ympärillä. Kalat tulee rantaan ihmettelemään meitä ja vähän matkan päässä pojat kalastaa. Kaikkialla on elämää. Vetää keuhkot täyteen happea ja sulkee silmät. Tämä on elämää. Vielä siis ehtii nauttia kesästä ja tehdä lähialueille retkiä hyvässä seurassa (omassakin seurassa).
Tämä postaus on osaa yhteisöprojektiamme “On vielä kesää jäljellä”. Tervetuloa lukemaan muitakin näkemyksiä asiasta:
- Linkki 1: VIA PER ASPERA AD ASTRA
- Linkki 2: Aito ajatus
- Linkki 3: Jowisfreelife
Rentoa päivää kaikille!
Seuraa minua:
Nuuksion tuntemattomampi Klassarinkierros
Nuuksion tuntee varmasti kaikki Pääkaupunkiseudulla asuvat, mutta kuinka moni on kiertänyt Klassarinkierroksen? Minulle tuli hiukan yllätyksenä, että kaikki eivät tuota ympyräreittiä tunne. Reitti on nimittäin aika kiva, ollaan tosiaan metsässä ja aikamoinen fiilis, kun aluetta kiertää niin vähän ihmisiä.
Nuuksion tuntemattomampi Klassarinkierros
Lomalla on aikoja kun ei tehdä mitään ja sitten on aikoja kun mennään pää kolmantena jalkana. Tämä reissu oli sellainen jälleen kerran, että päivää ennen reissua päätettiin, että nyt mennään. Keitettiin tomaattilinssikeittoa mukaan ja kaiveltiin kaapeista kaikkea jämää mitä siellä sattui olemaan. Tämä on nimittäin ihan parasta kun kaivelee vain kaappeja ottaa mukaan mitä sattuu olemaan. Oli kyllä mielenkiintoiset eväät mukana meillä. Keli oli lämmin ja varauduttiin pieneen kesäsateeseen. Emme kuitenkaan arvanneet, että pääsimme ukkosenjohdattimiksi.
Meille ei kuitenkaan käynyt mitään, eikä ukkonenkaan päässyt lähelle, tai kyllä se ihan korvan juuressa jyrisi, mutta meni ohi, kulki vierellä mutta ei sitten kuitenkaan. Alussa saatiin vähän vettäkin niskaan, mutta ei kastuttu yhtään, oltiin niin metsässä. Puut piti huolta siitä, ettei kastuttu. Mutta sellainen jännitysmomentti oli mukana. Oli kuitenkin aika upeeta katsella taivasta kun vieressä on aivan mustat pislvet mutta meidän yläpuolella taa aurinko paistaa. Tunnelmia meidän retkestä videon muodossa löytyy tästä linkistä!
Millainen on Klassarinkierros
Klassarin kierros on noin 4km mittainen ympyräreitti, jonka matkalla voi ihastella lampea, kävellä metsässä rauhassa sekä kiivetä kalliolle katselemaan miten upea luonto meillä on. Reitti on hiukan hankala, koska korkeuseroja on sekä polut ovat hyvin kapeita niin kompastelua kyllä tapahtuu, kun puun juuret nousee maasta. Reitti on jonkin verran hidaskin, koska itse ainakin jäin mutustelemaan mustikoita aina välillä. Parasta tuolla on se, että ihmisiä liikkuu alueella hyvin vähän.
Minusta parasta antia noiden mustikoiden lisäksi oli Saarilampi sekä Klassarinkallio. Auton saa parkkiin helposti Valklammentie 1. Klassarinkierros on siis Vihdissä. Sinne on sen verran pitkä ajomatka, ettei tuonne kyllä ihan joka viikonloppu lähdetä, mutta jos haluaa tosiaan kulkea ihan rauhassa, niin tämä on juuri sinulle. Mitään varsinaisia tulipaikkoja ei ole kuin Saarilammella. Mutta kallioilla voi pysähtyä syömään eväitä, kunhan muistaa ottaa omat roskat mukaan. Luonto ei niitä tarvitse. Alueella on hyvät opasteet ja infotaulut. Ainoastaan Klassarinkalliolla jouduimme hetken etsimään oikeaa reittiä, mutta muutoin oli hyvin selkeät reittiohjeet. Saarilammella on myös telttailu mahdollisuus jos haluaa yöpyä ja tutkia Nuuksiota enemmänkin. Hyttysiä inisi aika vähän juuri sillä hetkellä, mutta Härdellistä joku itikka nappasi palasen mennessään. Itikka ei näyttänyt kyllä paarmaltakaan. Kaiken puolin upea reissu, suosittelen tutustumaan myös tähän reittiin.
Kivaa päivää kaikille!
Seuraa minua: