Kun tulee soitto kotiin lapselta ja luuriin kaikuu sanat koronaepäily, koko elämä mullistuu sillä hetkellä. Ensimmäisenä tulee tarve päästä hoitamaan omaa lastaan. Vaatii, että lapsi pitää eristää ihan heti ja vähintään Keskussairaala pitää siirtää lapsen luo, ei toisin päin. Tulee paniikki, toivoton olo. Tämä ei ole nyt minun käsissä mitenkään. Et voi seurata läpi yön miten lapsi voi, kun hän ei ole kotona.

Noiden tunteiden jälkeen iskee totuus, lapsi oli juuri täällä meillä monta päivää, muutama päivä sitten. Täällä asuu kaksi riskiryhmäläistä, meidän aikuisten pitää mennä töihin aamulla, mitä nyt tehdään. Itse en saa esimiestä kiinni enää niin myöhään illalla, mieheni onneksi sai ja on karanteenissa nyt. Seuraavaksi on juteltava koronaneuvontaan päin, josta saa sitten toivottavasti joitakin ohjeita.

Kun tulee soitto kotiin

Minulla ei ole paniikkia, on vain kylmän rauhallinen olo, mutta huoli on suuri. Molempiin poikiin. Toisen vuoksi, kun en itse pääse hoitamaan häntä ja hän ei ole minun valvonnassa ja toisesta taas, ettei saisi oireita, kun voi mennä hyvin pahaksi olo astman vuoksi. Nyt ajattelen vain siis poikiani, en mitään muuta. Osaltani haluan toki tehdä sen mikä kuuluukin, eli pysyä poissa ihmisten ilmoilta. Toki varmistus asiaan helpottaisi tilannetta todella paljon. Toivon, että se tulee tämän päivän aikana.

Epätietoisuus on aina kaikkein pahin asia tässä hommassa. Testataanko meidät, kuinka pitkään menee testauksessa ja mitäs sitten? Valtavasti kysymyksiä, joihin on vaikea saada vastausta ja huoli on valtava, uniMatti päätti jättää tulematta ja ajatukset pyörii vain siinä omassa pojassa, joka on yksin siellä kaukana jossakin, ilman äitiä, joka hoitaa ja auttaa. Siellä poika on, kylmässä maailmassa, ilman äitiä.

Mitä on tässä vuorokauden pojan tilaa seurannut, ei ole tämä tauti leikin asia, ei todellankaan! Nyt mennään päivä kerrallaan ja katsotaan mitä tässä tapahtuu, onko kyse koronasta vai jostakin ihan muusta. Toivottavasti asiaan saadaan pian selkeyttä ja saadaan jokin tolkku tähän hommaan. Minusta olisi tärkeää se, että olisi asiaan tarkat ohjeistukset, eikä olisi vain ehkä ja voi olla ja en osaa sanoa….Tähän olisi hyvä saada jokin kunnon ohjeistus!

Kun elämä muuttuu kertaheitolla ja joutuu monen uuden asian eteen. Pelkään miten omat lapset selviää, miten itse selviää. Ei, en pelkää koronaa, pelkään aina lapsieni puolesta, aina. Meillä on niin tiivis suhde lasten kanssa ja nyt joutuu miettimään tarkkaan mitä tehdä ja miten. Niin kuin tiedätte, nuorimmainen on riskiryhmäläinen, niin on myös mieheni sekä esikoiseni. Keksimmäinen kaveri taas ei ole, mutta hänen tilannetta on hankala seurata kun on intissä.

Kun elämä muuttuu

Itse kuulun siihen porukkaan, joiden on jatkettava töitään, digitaalinen työ on otettava tavalla tai toisella haltuun ja keksittävä uusia keinoja kohdata nuoria, mutta se ole ainoa tapa meillä tänä aikana kun monet paikat on suljettu. Siksi mietinkin, miten suojaan minun pientä tirppaa, ettei sairastu, vaikka hän on kotona, niin minä ja mieheni olemme töissä. Pieni ei ole ainoa murhe, myös esikoinen, joka on riskiryhmässä stressaa kovasti miten suojaa itsensä, kun työskentelee riskiryhmän parissa. Jos minulla olisi mahti, niin sulkisin kaikki kolme lastani nyt bunkkeriin kolmestaan.

Kuukausi sitten elämä oli ihan toisenlaista, oli normaalia ja vihdoin pitkästä aikaa olimme nelistään yhdessä ja saimme viettää ihanaa lauantaita syöden ja nauttien elämästä. Esikoisen kanssa suunniteltiin meidän tulevaa matkaa, miten ja milloin se tehdään. varattiin ja maksettiin. Oltiin autuaan tietämättömiä siitä, mihin tämä elämä vierii. Nyt mietitään siirretäänkö matkaa, vai perutaanko kokonaan…

Poika itketti ravintolapäällikköä

Kuvissa me nautitaan ihanaa päivällistä Maya ravintolassa ja poika halusi hiukan tietää minun ruoka-annoksen miekkalan valmistukesesta. He jäivät sitten päällikön kanssa juttelemaan pojan suunnitelmista laivakokin hommista ja siitä, miten hakee YK joukkoihin…Ravintolapäällikkö vain sitten sanoi, että tervetuloa töihin kun intti on loppu tai jos ei suunnitelmat mene niin kuin suunnittelee. Ravintolapäällikkö sanoi miehelleni, että meinasi tulla hänelle kyyneleet silmiin, kun pojalla on noin hyvät suunnitelmat. Mutta nyt katsotaan, lähteekö laiva satamasta ja poika sen mukana. Natoharjoituksiin kyllä mutta muihin juttuihin? Mene ja tiedä.

Suosittelen tätä ravintolaa kaikille. En vain sen takia, että pojalle tarjottiin töitä, vaan ihan sen vuoksi, että siellä on aina hyvä tunnelma, hyvä ruoka ja sisustus toimii erittäin hyvin. Ja jos ei miekkakalaa ole koskaan syönyt, niin suosittelen sitä.

Miten korona muutti meidän elämää? 

• Yksi lapsista on kotikoulussa
• keskimmäisen kanssa jännitetään pääseekö kulkemaan Helsingin ja Turun väliä (junia vähennetty) Ja pääseekö lomille tai saako luvan palata kasarmille takaisin.
• Esikoinen tekee pitkiä päiviä, kun heillä on työntekijöitä sairaana.
• Uuden opettelua minulla, uusien työkalujen hallintaa ja uuden oppimista.
• Ei päästä ulos syömään
• Ei matkustella
• Yhteinen aika vähentynyt

Toivottavasti tilanne ei kestä kovin kauaa, vaan päästään pian normaaliin järjestykseen. Jotain hyvääkin tosin tästä seurasi, minut vakinaistetaan työssäni!

Torstai on toivoa täynnä!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi