Tämän ei pitänyt kestää, tähän liittoon ei kukaan uskonut, vain minä ja hän uskottiin, että me selviämme ja selvitämme kaikki onglemat ja saadaan vedettyä laiva karikosta. Näin olemme myös tehneet. Minun sairastuminen oli se pahin koetinkivi koko suhteessa, tässä suhteessa, joka oli vasta alkanut. Me emme seurustelleet, me ei harkittu mitään, me menimme naimisiin heti, päätös avioliitosta tuli ekoilla treffeillä. mitäpä sitä odottamaan. Minulla oli silloin ikää 33 vuotta ja mieheni oli 23 vuotias. Hän oli lapseton ja minulla kaksi lasta. Ei, meidän liittoon ei uskottu.

Olen ennenkin kirjoittanut paljon meidän parisuhteesta ja muutaman kerran myös hääpäivästämme. Tosin varsinaista hääpäivää emme ole aikaisemmin viettäneet, paitsi nyt. Se tuntui tällä kertaa jotenkin oikealle oikeasti viettää tätä päivää. Aikaisemmin olemme unohtaneet sen tai kun olemme yhdessä jossakin, niin muistamme, että hei, meillä oli kaksi viikkoa sitten hääpäivä tai, että viikon päästä meillä on hääpäivä. Noh, pidetään tätä nyt meidän hääpävänä sitten.

Nyt kuitenkin, meillä molemmilla oli mahdollisuus oikeasti viettää yhdessä tätä meidän omaa päivää. Tämä on siksikin tärkeää, sillä molemmat meistä on töissä ja työaikamme on erilaiset ja näemme nykyään harvoin. On siis erittäin hyvä irtautua kaikesta ja keskittyä vain toisiimme ja seikkailla omassa kotikaupungissa.

Tämän ei pitänyt kestää

Meidän avioliitto on nyt tullut 14 vuoden ikään ja on siis teini nyt. Toki tässä vuosien saatossa on välillä tullut uskon puute ja miettinyt, että ei hempskutti, olen naimisissa. Mutta tässä sitä porskutellaan. Raivoisasti rakastetaan ja ollaan onnellisia. Tätä halusimme nyt juhlistaa ja koska koirille ja pojalle ei löytynyt hoitajaa pidemmäksi aikaa, niin käytimme hyödyksi sitten sen, että meillä on yksi yö aikaa ja sen jälkeen palata arkeen. Varasimme huoneen Clarion hotellista, pöydän Kappelista, varasimme liput teatteriin ja kaikki muu oli sitten ihan meistä kiinni. Käytiin kävelyllä ja uimassa hyvin mielenkiintoisessa altaassa. Sieltä näki koko Helsingin valot ja näki myös miten korkealla olemme.

Vaikka olimme vain kotikaupungissa, niin tämä teki silti hyvää ja koska teimme jotakin sellaista mitä emme yleensä tee, fiilis oli kuin olisimme olleet jossakin muualla kuin Helsingissä. Meidän parisuhteen pitää balansissa se, että teemme kahdestaan asioita, teemme koko perhe asisoita yhdessä ja sitten teemme yksin asioita. Annamme tilaa toisillemme ja luotamme toisiimme.

Onko ikäeromme ollut taakka?

• Ei, se on enemmänkin ollut helpotus monessa suhteessa. Varsinkin juuri näin päin, että mieheni on minua paljon nuorempi. Pitää voida antaa toiselle tilaa ja olla paikalla kun toinen tarvitsee. Ne ovat tärkeitä asioita. Myös hemmottelu on tärkeää ja se, että välillä menee itse oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja tekee sellaista mitä toinen haluaa tehdä, vaikka itse ei niin asiasta välitä. Kaikki ei kuitenkaan kuulu olla tuota, vaan hyvässä suhteessa kaiken kanssa. Ei ole enää minä, vaan on me ja yhdessä tehdään.

Parisuhde ja raha

Useasti lukee siitä, miten raha sanelee parisuhdetta, toinen puolisoista tienaa hyvin mutta käyttää rahat itseensä ja toinen on lasten kanssa, eikä kykene ostamaan välillä edes ruokaa lapsilleen. Itseäni hävettäisi, jos me olisimme eri tasolla parisuhteen sisällä. Siksi meillä on raha-asiat hoidetaan sen mukaan kumpi milloinkin tienaa enemmän, se maksaa myös silloin enemmän ja koska haluamme, että koko perheellä on hyvä elintaso ja hyvinvointi (olemme ylpeitä siitä), niin hankinnat tehdään yhdessä. Häpeäsin silmät päästäni, jos mieheni ei voisi nauttia elämästään samoin kuin minä tai toisin päin. Rahasta on muutoinkin turha riidellä. Raha on muutoinkin meillä sellainen materiaali, jota me teemme ihan sen vuoksi, että voimme hyödyntää sitä erilaisiin nautintoihin, kuten tähän hääpäiväämme.

• Kun olen saanut kuvat ladattua ja suunniteltua miten teen seuraavan postauksen, niin saatte kuulla meidän hääpäivästä ja suosituksia. Tietenkin myös mekosta tulee tietoa enemmän, sillä siitä on kyselty paljon.
• Kaikki vaatteeni sateenvarjoa, kenkiä, yöpukua ja mekkoani lukuunottamatta on kierrätysmuotia

*****

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi

Elämää astmaperheessä on välillä rankkaa katsella. Meillä ei ole montaa vuotta takana siitä kun vihdoin nuorimmainen sai astmadiagnoosin, taisteltiin siitä monta vuotta. Lääkärit olivat sitä mieltä, ettei astmaa ole vaikka toinen käy spiirolla lähes viikottain ja kun ottaa askeleen niin oksentaa limaa ja joutuu toipumaan viikon vuodepotilaana. Vihdoin vastaan tuli lääkäri, joka löi pelin poikki ja pikkuhiljaa on päästy elämään suhteellisen normaalia elämää, selliasta mitä se voi olla tällaisen perheen kanssa, jossa jokaisella on omat sairaudet ja vaivat.

Tuo aika kun taistelimme, toi mukanaan paljon muita ongelmia, joita vastaan pääsimme taistelemaan sitten kun lääkitys alkoi toimia, ollaan nyt kolmisen vuotta saatu olla sopivasti tyytyväisiä mutta nyt pitkästä aikaa nuorimmainen sitten sai tämän minun flunssan, tai sitten minä sain hänen flunssan…Kuka tietää miten päin asia meni? Joka tapauksessa me molemmat kaaduimme sänkyyn mutta nuorimmalla pitkittyi ja pitkittyi. Lääkärikin alkoi epäillä, että nyt on tulehdusarvot korkeat, eipäs ollutkaan. Olimme saaneet niin hyvin hoidettua homman. Kaksi viikkoa poika makasi sängyssä ja meidän toinen ongelma on palanut keskuuteen, pelko! Pojan pelko siitä, ettei keuhkot kestä. Onneksi nyt on flunssa antanut periksi ja poika pääsi vihdoin kouluun maanantaina.

Toipilaana

Pojan hartain toive oli päästä Linsin iik weekeille ja pettymyksiä oli tulossa monen monta kun joduimme yhden suunnitellun reissun sinne peruuttamaan. Mutta sunnuntaina sitten päätimme lähteä, sovittiin, ettei mennä laitteisiin eikä mennä illalla, jolloin siellä on siis enemmän kaikkea aiheeseen liittyvää. Pidettiin siis ihan vain perhepäivä kierrellen Lintsillä ja käytiin vähän herkuttelemassa viimeiset herkkuset ennen paluuta normaaliin elämään. Tämä oli pojalle sopiva idea ja ei kun nautiskelemaan olosta. Hyödynsimme kyllä pari ilmaisjuttua mikä tosiaan oli riittävä pojalle, sillä hän väsähti aika nopeasti.

Tällaista on viettää elämää astmaperheessä…aina pitää varautua siihen, ettei homma mene niin kuin suunnittelee. Ei hän vieläkään ihan täysin kunnossa ole mutta siinä kunnossa, että voi käydä taas koulua ja alkaa liikkua ja mennä treeneihin.

Asiaa varjostaa nyt myös voimakkaat päänsäryt, joiden aikana poika myös oksentaa. Näitä on päivittäin. Asiaa on alettu tutkia ja ainakin näkö on nyt poissuljettu. Mutta oireet mitkä lääkäri löysi vievät meidät jatkotutkimuksiin, ensin varmasti tulee migreenitutkimus. Meillä kun on kaikilla muilla migreeni paitsi miehelläni. Vanhemmalla pojalla vielä aikanaan ollut estolääkitys, kun oireet olivat vaikeat. Saapi nähdä mihin tämä tie taas johtaa.

Asuni

Asuani kuvattiin todella vähän tällä reissulla. Kylmäkin oli, joten mun naama oli kurtussa koko ajan, en tykkää kylmästä yhtään. Olisi pitänyt olla fiksumpi ja koittaa laittaa lämpimämpää päälle. härdelli Bärdellin asuvalinta oli ainoa, joka sopi tuohon päivään parhaiten. Pakattiin poika nimittäin todella lämpimästi. Silti hänkin alkoi valitella viimasta ja silloin oli hyvä hetki lähteä kotiin.

Asuni on sekametelisoppa: Paita on ostettu Fidasta, takki on ostettu uutena joskus 2013 kun muutimme Helsinkiin takaisin, kengät on vanhempi poikani ostanut minulle. Housut on ilmaisosastolta ja tuunattu, eli lahkeet ovat lyhennetty, olisi voinut lyhentää kyllä enemmänkin, mutta ne ovat mitkä ovat. Ja kaulassa keikkuu leikkuujätteestä tehty kaulaliina, tähän on myös kiinnitetty kaikenlaista muuta jämää mitä on löytynyt. Reppu on myös löytynyt kirpparilta, meidän Oulunkylän Kierrätyskeskuksesta.

Housut

Leikkaa haluttu määrä lahkeesta pois, muista jättää noin 3-4 cm käännösvara. Silitä käännösvara nurjalle ja ompele piilotikillä tai sitten käsin. Yksi helpoimpia muokkauksia, joita voi vaatteeseen tehdä.

Kaulaliina

Tarvitset vanhan kaulaliinan, lyhyen. falnellipaidan osia, pitsiä yms. Yhdistä kaikki toisiinsa ja liitä renkaaksi. Taitoa tarvitsen sen verran, että osaat ommella kappaleet toisiinsa. Muuta osaamista ei tarvita.

Mukavaa päivää kaikille!

-Melissa-