Kun elämä muuttuu
20
Kun elämä muuttuu kertaheitolla ja joutuu monen uuden asian eteen. Pelkään miten omat lapset selviää, miten itse selviää. Ei, en pelkää koronaa, pelkään aina lapsieni puolesta, aina. Meillä on niin tiivis suhde lasten kanssa ja nyt joutuu miettimään tarkkaan mitä tehdä ja miten. Niin kuin tiedätte, nuorimmainen on riskiryhmäläinen, niin on myös mieheni sekä esikoiseni. Keksimmäinen kaveri taas ei ole, mutta hänen tilannetta on hankala seurata kun on intissä.
Kun elämä muuttuu
Itse kuulun siihen porukkaan, joiden on jatkettava töitään, digitaalinen työ on otettava tavalla tai toisella haltuun ja keksittävä uusia keinoja kohdata nuoria, mutta se ole ainoa tapa meillä tänä aikana kun monet paikat on suljettu. Siksi mietinkin, miten suojaan minun pientä tirppaa, ettei sairastu, vaikka hän on kotona, niin minä ja mieheni olemme töissä. Pieni ei ole ainoa murhe, myös esikoinen, joka on riskiryhmässä stressaa kovasti miten suojaa itsensä, kun työskentelee riskiryhmän parissa. Jos minulla olisi mahti, niin sulkisin kaikki kolme lastani nyt bunkkeriin kolmestaan.
Kuukausi sitten elämä oli ihan toisenlaista, oli normaalia ja vihdoin pitkästä aikaa olimme nelistään yhdessä ja saimme viettää ihanaa lauantaita syöden ja nauttien elämästä. Esikoisen kanssa suunniteltiin meidän tulevaa matkaa, miten ja milloin se tehdään. varattiin ja maksettiin. Oltiin autuaan tietämättömiä siitä, mihin tämä elämä vierii. Nyt mietitään siirretäänkö matkaa, vai perutaanko kokonaan…
Poika itketti ravintolapäällikköä
Kuvissa me nautitaan ihanaa päivällistä Maya ravintolassa ja poika halusi hiukan tietää minun ruoka-annoksen miekkalan valmistukesesta. He jäivät sitten päällikön kanssa juttelemaan pojan suunnitelmista laivakokin hommista ja siitä, miten hakee YK joukkoihin…Ravintolapäällikkö vain sitten sanoi, että tervetuloa töihin kun intti on loppu tai jos ei suunnitelmat mene niin kuin suunnittelee. Ravintolapäällikkö sanoi miehelleni, että meinasi tulla hänelle kyyneleet silmiin, kun pojalla on noin hyvät suunnitelmat. Mutta nyt katsotaan, lähteekö laiva satamasta ja poika sen mukana. Natoharjoituksiin kyllä mutta muihin juttuihin? Mene ja tiedä.
Suosittelen tätä ravintolaa kaikille. En vain sen takia, että pojalle tarjottiin töitä, vaan ihan sen vuoksi, että siellä on aina hyvä tunnelma, hyvä ruoka ja sisustus toimii erittäin hyvin. Ja jos ei miekkakalaa ole koskaan syönyt, niin suosittelen sitä.
Miten korona muutti meidän elämää?
- Yksi lapsista on kotikoulussa
- keskimmäisen kanssa jännitetään pääseekö kulkemaan Helsingin ja Turun väliä (junia vähennetty) Ja pääseekö lomille tai saako luvan palata kasarmille takaisin.
- Esikoinen tekee pitkiä päiviä, kun heillä on työntekijöitä sairaana.
- Uuden opettelua minulla, uusien työkalujen hallintaa ja uuden oppimista.
- Ei päästä ulos syömään
- Ei matkustella
- Yhteinen aika vähentynyt
Toivottavasti tilanne ei kestä kovin kauaa, vaan päästään pian normaaliin järjestykseen. Jotain hyvääkin tosin tästä seurasi, minut vakinaistetaan työssäni!
Torstai on toivoa täynnä!
Tämän ei pitänyt kestää
Tämän ei pitänyt kestää, tähän liittoon ei kukaan uskonut, vain minä ja hän uskottiin, että me selviämme ja selvitämme kaikki onglemat ja saadaan vedettyä laiva karikosta. Näin olemme myös tehneet. Minun sairastuminen oli se pahin koetinkivi koko suhteessa, tässä suhteessa, joka oli vasta alkanut. Me emme seurustelleet, me ei harkittu mitään, me menimme naimisiin heti, päätös avioliitosta tuli ekoilla treffeillä. mitäpä sitä odottamaan. Minulla oli silloin ikää 33 vuotta ja mieheni oli 23 vuotias. Hän oli lapseton ja minulla kaksi lasta. Ei, meidän liittoon ei uskottu.
Olen ennenkin kirjoittanut paljon meidän parisuhteesta ja muutaman kerran myös hääpäivästämme. Tosin varsinaista hääpäivää emme ole aikaisemmin viettäneet, paitsi nyt. Se tuntui tällä kertaa jotenkin oikealle oikeasti viettää tätä päivää. Aikaisemmin olemme unohtaneet sen tai kun olemme yhdessä jossakin, niin muistamme, että hei, meillä oli kaksi viikkoa sitten hääpäivä tai, että viikon päästä meillä on hääpäivä. Noh, pidetään tätä nyt meidän hääpävänä sitten.
Nyt kuitenkin, meillä molemmilla oli mahdollisuus oikeasti viettää yhdessä tätä meidän omaa päivää. Tämä on siksikin tärkeää, sillä molemmat meistä on töissä ja työaikamme on erilaiset ja näemme nykyään harvoin. On siis erittäin hyvä irtautua kaikesta ja keskittyä vain toisiimme ja seikkailla omassa kotikaupungissa.
Tämän ei pitänyt kestää
Meidän avioliitto on nyt tullut 14 vuoden ikään ja on siis teini nyt. Toki tässä vuosien saatossa on välillä tullut uskon puute ja miettinyt, että ei hempskutti, olen naimisissa. Mutta tässä sitä porskutellaan. Raivoisasti rakastetaan ja ollaan onnellisia. Tätä halusimme nyt juhlistaa ja koska koirille ja pojalle ei löytynyt hoitajaa pidemmäksi aikaa, niin käytimme hyödyksi sitten sen, että meillä on yksi yö aikaa ja sen jälkeen palata arkeen. Varasimme huoneen Clarion hotellista, pöydän Kappelista, varasimme liput teatteriin ja kaikki muu oli sitten ihan meistä kiinni. Käytiin kävelyllä ja uimassa hyvin mielenkiintoisessa altaassa. Sieltä näki koko Helsingin valot ja näki myös miten korkealla olemme.
Vaikka olimme vain kotikaupungissa, niin tämä teki silti hyvää ja koska teimme jotakin sellaista mitä emme yleensä tee, fiilis oli kuin olisimme olleet jossakin muualla kuin Helsingissä. Meidän parisuhteen pitää balansissa se, että teemme kahdestaan asioita, teemme koko perhe asisoita yhdessä ja sitten teemme yksin asioita. Annamme tilaa toisillemme ja luotamme toisiimme.
Onko ikäeromme ollut taakka?
- Ei, se on enemmänkin ollut helpotus monessa suhteessa. Varsinkin juuri näin päin, että mieheni on minua paljon nuorempi. Pitää voida antaa toiselle tilaa ja olla paikalla kun toinen tarvitsee. Ne ovat tärkeitä asioita. Myös hemmottelu on tärkeää ja se, että välillä menee itse oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja tekee sellaista mitä toinen haluaa tehdä, vaikka itse ei niin asiasta välitä. Kaikki ei kuitenkaan kuulu olla tuota, vaan hyvässä suhteessa kaiken kanssa. Ei ole enää minä, vaan on me ja yhdessä tehdään.
Parisuhde ja raha
Useasti lukee siitä, miten raha sanelee parisuhdetta, toinen puolisoista tienaa hyvin mutta käyttää rahat itseensä ja toinen on lasten kanssa, eikä kykene ostamaan välillä edes ruokaa lapsilleen. Itseäni hävettäisi, jos me olisimme eri tasolla parisuhteen sisällä. Siksi meillä on raha-asiat hoidetaan sen mukaan kumpi milloinkin tienaa enemmän, se maksaa myös silloin enemmän ja koska haluamme, että koko perheellä on hyvä elintaso ja hyvinvointi (olemme ylpeitä siitä), niin hankinnat tehdään yhdessä. Häpeäsin silmät päästäni, jos mieheni ei voisi nauttia elämästään samoin kuin minä tai toisin päin. Rahasta on muutoinkin turha riidellä. Raha on muutoinkin meillä sellainen materiaali, jota me teemme ihan sen vuoksi, että voimme hyödyntää sitä erilaisiin nautintoihin, kuten tähän hääpäiväämme.
- Kun olen saanut kuvat ladattua ja suunniteltua miten teen seuraavan postauksen, niin saatte kuulla meidän hääpäivästä ja suosituksia. Tietenkin myös mekosta tulee tietoa enemmän, sillä siitä on kyselty paljon.
- Kaikki vaatteeni sateenvarjoa, kenkiä, yöpukua ja mekkoani lukuunottamatta on kierrätysmuotia
*****
Ihanaa sunnuntaita kaikille!