Vuosaaren huipulla tuulee mutta sinne on joka vuosi pakko päästä, pakko nähdä miten alue alkaa laahentua ja toinen osa muodostua. Vuosaaren huippu on meidän yksi lempparipaikoista ja tänä vuonna oli esiteltävä kyseinen paikka pojan tyttöystävälle. Suosittelen kiipeämään tänne silloin kun aurinko ei paahda täydeltä taivaalta ja ei ole kovin kuuma. Ylhäällä tuulee kovasti, joten kovin tuulinen sää ei myöskään miellytä meikäläistä.

Olen kirjoittanut tästä paikasta niin paljon, että nyt en enää kerro paikasta enempää. Silti suosittelen ihan kaikille tätä ihanaa paikkaa, tulkaa tänne retkelle kun tulette Helsinkiin. Tämä on yksi sellainen retkeilyalue, jossa kannattaa käydä. Ota eväät mukaan, muista kuitenkin, että täällä ei ole roskista, joten roskat mukaan!

Huipulla tuulee

Meidän perhe kiipeää joka vuosi katsemaan maisemia ja katselemaan mitä viereisen kaatopaikan tilalle on nousemassa. Nyt maisemointi on kovassa tahdissa, joten ehkä jo ensi vuonna kaatopaikan kohdalla on jotakin jännittävää. Maa-aineksen puhdistamiseen on mennyt monta vuotta ja nyt itseäni jännittää, että millaiseksi tuo alue muodostuu. Mahdottomasti seikkailua ainakin tulee olemaan. Todella jännittävää.

Tutkittiin aluetta vähän enemmän tällä kertaa, sillä pojan tyttöystävä oli kovin kiinnostunut alueesta ja sen synnystä. Alueella oli valtavasti ihamisiä, joka häiritsi ainakin minua, yleensä siellä ei näin paljon väkeä ole ollut. Saa olla aika rauhassa. Ehkä tämä korona aika on saanut ihmiset sitten liikkeelle isommilla joukoilla. On tietenkin mukavaa, että ihmiset alkavat löytämään liikkumisen ja seikkailun ilon mutta täytyy myösntää, että oli vähän harmillinen fiilis, kun huipulla oli 30-40 ihmistä kuvaamassa näkymiä, eikä itse sitten viihtynyt siellä sen enmpää. Otettiin vain vesi huikat ja hetki levättiin ja lähdettiin kiertämään aluetta lisää.

Kannattaa muuten käydä katsomassa noita vanhoja postauksia myöskin. Muutamassa on myös hauskat tuunausvinkit mukana.

Muut aiheen postaukset:

• Kaikuja täyttömeällä
• Täyttömäkin vol.2
• Vuosaaren huippu
• Perheen kanssa

Se on vähän niin, että sydämen kyllyydestä suu puhuu, vai miten se menikään? Tämä paikka on yksi niistä monista Helsingin helmistä, joissa vieraillaan joka kesä ja tämä on paikka, johon ei millään tavoin kyllästy, sillä tosiaan tuon toisen osan rakentaminen kiinnostaa ja alueen monimuotoisuuden näkeminen vetää aina aika hiljaiseksi.

Leggarit tilkuista

Olen aikanaan ommellut secondskinistä ja trikoosta itselleni leggarit ja niiden jämistä oli helppo ommella sitten tilkkuleggarit. Näitä tällaisia on tullut tehtyä enemmänkin tässä ajan saatossa. Leggarit muuttuvat niin kivasti eri näköiseksi kun yhdistelee eri kuoseja ja paloja toisiinsa. Näitä leggareita tykkään käyttää juuri retkeillessä, olin sitten liikkeellä kävellen tai pyörällä. Nämä sopii siihen hommaan todella hyvin.

Tilkkuleggarit on helppo tehdä, voit suoraan kaavaan alkaa suunnitella ja piirtämään osia, jotka leikkaat pois. Näin saat juuri sellaiset leikkaukset kuin itse haluat. Kannattaa myös kokeilla ja yhdistää eri materiaaleja ja kuoseja toisiinsa, tulee aika mageita juttuja niin.

Ihanaa päivää kaikille!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi

Meidän viikko eristyksissä oli hyvinkin mielenkiintoinen kokemus. Sen lisäksi, että opettelin digitaalista nuorisotyötä, opettelin kaikenlaista muutakin. Me teimme Härdellin kanssa muutamia aiva ihania reissuja eri maissa, varsinkin Puolassa ja kokeilimme erilaisia reseptejä. Ompelin Härdellille pienen nallukan, jonka oli tarkoitus valmistua tässä, mutta hän ei ole aloittanut projektiaan vielä. Johtuu pitkälti siitä, että äitiliini on palannut sovimen äärelle ja nallukka projekti jää viikonloppuun. Silloin aloittelemme sen.

Viikko oli todella ahdistava monin tavoin ja sai etsimällä etsiä erilaisia keinoja, miten selviytyä. Härdelli on jo ihan mökkihöperönä, onneksi hiukan pääsee ulkoilemaan kun hakee äitiä töistä, vie Nuppua pissalle ja leikkii takapihalla. Muuten ei juuri minnekkään pääse. Toivonkin, että tässä piakkoin pääsee kääntämään maata meidän maapläntillä.

Mitä ihmettä me sitten teimme?

• Käytiin koulua
• Matkustettiin Puolassa
• Käytiin erilaisissa museoissa ympäri maailmaa
• Katsottiin Härdellin valitsema elokuva yhdessä
• Testattiin oikein herkullisia makupaloja
• Tehtiin ruokaa yhdessä muutoin vain
• Pieni ompelukin saatiin aikaiseksi
• Rapputreeniä ja kuntopiiriä

Uskoisin, että me voitamme tämän ja pian päästään ihan normaaliin päivärytmiinkin. Mutta nyt kerron miten me pääsimme sänkymatkailemaan maailmalla.

Kukkakaalikeitto

Tarvikkeet:

• Yksi iso kukkakaali
• 2-3 perunaa (riippuu koosta)
• 2dl kermaa
• keitinvettä
• suolaa
• muita mausteita oman maun mukaan

Tee näin:

• Pese ja pienennä kukkakaali, kuori ja pese perunat, pilko perunat pieneksi ja keitä kasvikset suolavedessä pehmeäksi.
• Siivilöi keitinvesi talteen myöhempää käyttöä varten
• Soseuta kasvikset sauvasekoittimella muusiksi, lisää kermaa pikku hiljaa kattilaan, jatka soseuttamista ja kaada keitinvettä joukkoon pikku hiljaa.
• Kun keitto on mieluisan keittomaista, mausta se ja aseta tarjolle.

Herkullisiin lakupaloihin löytyy resepti Koti ja Keittiö 2/20

Lettukestit sopii aina mihin hetkeen tahansa!

Meidän viikko eristyksissä

Meillä siis Härdelli on kolmatta viikkoa kotona kotikoulussa ja meidät aikuiset suljettiin saman katon alle runsaaksi viikoksi. Tällaisille introverteille se on oikeasti aika liikaa. Olla siis sosiaalinen toistemme kanssa. Lopulta mieheni nukkui olohuoneessa, kun meikäläinen oli jo ihan tuskassa, että haluun olla yksin. Tarvitsen omaa tilaa, ja sain sitä, ainakin hiukan. Koulunkäynti lähti kunnolla vauhtiin ja luokkatoverit saivat myös hyvin pitää jutusteluvälitunteja Hangoutsissa. Se on piristänyt poikaa todella paljon. On myös pelannut kamujen kanssa jonkin verran. Eikä nyt ihan laiskanlaiseksi olla ryhdytty, vaan koulunkin liikuntatunnit ovat olleet mukavaa vaihtelua pojalle. Härdelli oli hyvin iloinen siitä, että äiti ja isi on kotona ja voidaan tehdä paljon asioita yhdessä.

• Google maps on muuten super ihana keksintö. Valitset vain maan minne menet ja sukellat street näkymään ja ei kuin tutustumaan maahan. Tietenkin me ensin matkasimme Krakovaan ja Zakopaneen, katseltiin myös meidän joulukuvia ja muisteltiin matkaa. Härdelli kovasti toivoo pääsevänsä takaisin Puolaan.
• Kokeiltiin virtuaalimuseoita, niin Suomessa kuin ulkomailla. Mielenkiintoinen kokemus kyllä ja oli hienoa nähdä ei paikkoja, vaikka ei voi tuntea tuoksuja, koskea pintoja, tuntea ympäristöä. Se oli erikoinen kokemus, sillä yleensä museot herättelee kaikkia soluja, mutta virtuaalisesti se koskee vain silmiin. palvelu ehkä vielä pikkuisen kömpelö, mutta hauska silti.
• Ihan parasta oli se, että kävimme Jurassic Worldissa tutustumassa dinosauruksiin, valitettavasti dinot pääsivät lopuksi kaikki vapaiksi. Härdellille oli erittäin tärkeää, että saa valita jonkin häntä kiinnostavan elokuvan ja tietenkin elokuva sisälsi dinoja. Minä ja Härdelli sukellettiin elokuvaan niin syvälle, että lopulta mieheni katseli elokuvaa meidän kautta. Olemme pojan kanssa kovia eläytymään.
• Herkuteltiin oikein kunnolla myöskin. Oli hyvää aamupalaa, jonka Härdelli teki isänsä kanssa ja oli herkkuiltapalaa juustoineen ja teekuppeineen. Ruoka oli ihan parasta kukkakaalikeittoa ja pöytään laitettiin uusin pöytäliina, jonka ompelin pikapikaa kankaan palasesta.

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi

Mökkihöperyyden huipentuma