Paljon onnea minä
2
Paljon onnea minä. Viikolla tuli jälleen yksi vuosi lisää ikään ja täytyy sanoa, että tuntuu todella oudolle olla 52 -vuotias, kun pää tuntuu olevan vielä kuin nuorella naisella. En varmaan ikinä totu siihen, että olen vanhempi kropaltani mitä olen mieleltäni. Kroppa tuntuu hajoavan jokaisella askeleella, mutta ajatuksissani tuntuu kuin leijailisin ilmassa kuin keijukainen.
Paljon onnea minä
Vietin synttäreitäni aika tavallisesti. Ensin olin töissä, sitten UFFin tasarahapäivillä ja sen jälkeen tallusteltiin syömään ja kotiin tutumaan. Vähän luksusta arkeen. Tasarahapäiviltä en kauheasti mitään hankkinut, vain jotakin pientä, jota tarvitsen meidän juhliin. Eli siis blingbling oli etsinnässä ja hyvä sellainen löytyikin. Kun sopivat tamineet löytyy, niin on helppo juhlia. Tietenkin tallustelin töistä suoraan mieheni kanssa treffeille. Nähtiin Kampissa, josta tallusteltiin hitaasti UFFiin Fredalle. UFFissa nyt ei käytännössä kauaa oltu, kun tiesin mitä etsin ja nappasin mukaani sen mitä etsin.
Shoppailun jälkeen laitoimme tassua toisen eteen ja kävelimme kohti Merimakasiinia, jossa oli tarkoitus nauttia päivällistä ja tosiaan, kyllä nautin ja täysillä. Mies tilasi itselleen tomaattisen kalakeiton ja minä puolestani katkarapuleivän. Vatsat tuli täyteen ja ai että oli hyvää. rankan työrupeaman jälkeen on aina ihanaa nauttia näin olostaan. Vähän pitää siis juhlia, vaikka suuresti ei juhlisikaan.
Miltä tuntuu vanheta?
Tässä on singahdeltu sinne ja tänne jo monta kymmentä vuotta ja useasti on kyselty miltä tuntuu vanheta ja miltä tuntuu hengailla somessa kaikkien nuorien ja kauniiden keskellä. Siihen vastaan, että en heidän kanssa rupea kilpailemaan. Minä olen minä ja elän miten haluan. He ovat he ja elävät niin kuin he haluaa. En vertaile itseäni heihin, minä olen joskus itse ollut nuori ja elin onneksi ilman somea siihen aikaan. Ehkä siksi minulla on niin paksu nahka, etten pienistä hätkähdä. Koska minua on vain yksi, olen ainutlaatuinen, joten senkään vuoksi minun ei tarvitse yhdenkään muun kanssa kilpailla.
En muutoinkaan ihan tuota vertailua tai kilpailua ymmärrä. Eikä minun tarvitse, puuhastelen omiani ja omassa pienessä kuplassani. Olen iloinen jokaisesta ihmisestä, jotka tulee minun kuplaani, moikkaa ja tykkää. Se riittää minulle. Jokainen ryppy ja jokainen harmaa hiustupsu on osa elämää, joka on eletty täysillä. Olen rakentanut elämäni sellaiseksi kuin haluan sitä elää ja silloin ei kiinnosta haluta jonkun muun elämää. Näin tämän itse näen. Mitä mieltä te olette tästä?
Mahtavaa viikonloppua!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Paljon onnea ihana! 🤍💐🥂
Kiitos muru <3