Nautinto alkaa kattauksesta ja se on yksi syy miksi haluan kattaa pöydän aina kun syödään. Farkku sopii kaiken kanssa ja siksi servettipidikkeet farkkujen jämistä toimii todella upeasti, leikkuujätettä ei kannata koskaan heittää pois, vaan siitä voi aina tehdä jotakin. Myös niistä ihan pienistä ompelujätekasoista. Tokikaan kaikesta ei tarvitse tehdä mitään, mutta kiva se on hyödyntää tällaisia palasia johonkin ja on mahtava myös nähdä mitä kaikkea sellaisesta jämästä saa aikaiseksi.

Tämän kerran kattaus idea lähti verhosta, verhosta joka on oman lapsuuteni maisemista pakattu meille. Tämän jälkeen otin esiin Kierrätyskeskuksesta löytyneet lautaset, sekä kannun. Lasit ovat isoäidin perintöä ja aterimet ovat minun ensimmäiseen asuntoon ostetut. Siitäkin on muutosta on monta kymmentä vuotta aikaa. Kauniit valkoiset servetit on ostettu Fidasta ja niille oli tehtävä suloisen rosoiset servetinpidikkeet.

Olen sitä mieltä, että ruoka maistuu paljon paremmalta kun sen laittaa esiin tarjolle. On ihana ihastella ensin upeaa luomustaan ja vasta sitten upottaa haarukka siihen ja maistaa miten hyvää se on. Ravita niin mieli ja ruumis. En tiedä mutta minusta on ihanaa kun ruoka on esillä ja syödään kiireettömästi nauttien. Suljetaan kiireinen maailma ympäriltä ja pysähdytään. Arjen luxusta, täydellistä herkkua. Ja varsinkin nyt, kun monet joutuu olemaan sisätiloissa, kuten me. On oikeasti ihanaa rikkoa neljä seinää ja piristää itseään kattamalla pöytä kauniiksi ja nauttimalla yhdessä herkuista. Vai mitä?

Servettipidikkeet farkkujen jämistä

Askarteluhommissa tyyli on vapaa. Olen esimerkiksi säästänyt haarasauman päälitikkaukset ja niitä sain hyödynnettyä tässä hommassa Myös lahkeiden taitokset voidaan käyttää näihin. Mitä kuluneempi ja risaisempi niin sitä parempi. Ruusukkeet tehdään kuumaliimalla ja lopuksi kynnellä hiukan rapsutellaan pintaa risaiseksi. Tulee kiva Shabby Chic- tyylinen ulkonäkö.

Tarvikkeet:

• farkun jämiä, kuten sisäsaumaa tai lahkeen päärmettä, sekä erilaisia kapeita suiroja
• kuumaliimaa+kuumaliimapstooli
• sakset
• helmiä tai nappeja

Tee näin:

• katso video alta

Olen oikeasti sitä mieltä, että kattaus on osa hyvinvointia, sillä kun katsot omaa kädenjälkeäsi, tulet niin hyvälle mielelle ja kun ruoka näyttää hyvälle tarjoiluastioissa ja voit kuvitella olevasi ravintolassa, niin sun fiilis kyllä siitä oikeasti nousee ja lujaa. Minulle sen lisäksi on hirmu tärkeää, että myös ruoka on tehty itse, kuten nyt meidän hamppariannokset. On itse tehty hampparisämpylä, on itse tehty pihvi ja itse tehdyt ranskalaiset. Kaikki itse tehtyä, ei vielä itse kasvatettua, mutta sekin on kohta edessä, kun päästään tuohon meidän pikku maapläntille kaivelemaan.

Elämme sellaisia aikoja nyt, että itsensä viihdyttäminen on todella tärkeää ja kädentaidot pitää mielen virkeänä. Se huoltaa aivoja tehokkaasti ja pitää aivotoiminnan virkeänä. Sillä taas ei juuri ole merkitystä miten sen kädentaidon toteuttaa, kunhan piristää niitä aivojaan vähäsen. Tässä hommassa kun ei ole niin väliä tulee siitä ihan täydellinen, kun se, joka ei ole ihan juuri sellainen kuin pitää, on juuri se omanlainen ja kaunis.

Kun tulee soitto kotiin lapselta ja luuriin kaikuu sanat koronaepäily, koko elämä mullistuu sillä hetkellä. Ensimmäisenä tulee tarve päästä hoitamaan omaa lastaan. Vaatii, että lapsi pitää eristää ihan heti ja vähintään Keskussairaala pitää siirtää lapsen luo, ei toisin päin. Tulee paniikki, toivoton olo. Tämä ei ole nyt minun käsissä mitenkään. Et voi seurata läpi yön miten lapsi voi, kun hän ei ole kotona.

Noiden tunteiden jälkeen iskee totuus, lapsi oli juuri täällä meillä monta päivää, muutama päivä sitten. Täällä asuu kaksi riskiryhmäläistä, meidän aikuisten pitää mennä töihin aamulla, mitä nyt tehdään. Itse en saa esimiestä kiinni enää niin myöhään illalla, mieheni onneksi sai ja on karanteenissa nyt. Seuraavaksi on juteltava koronaneuvontaan päin, josta saa sitten toivottavasti joitakin ohjeita.

Kun tulee soitto kotiin

Minulla ei ole paniikkia, on vain kylmän rauhallinen olo, mutta huoli on suuri. Molempiin poikiin. Toisen vuoksi, kun en itse pääse hoitamaan häntä ja hän ei ole minun valvonnassa ja toisesta taas, ettei saisi oireita, kun voi mennä hyvin pahaksi olo astman vuoksi. Nyt ajattelen vain siis poikiani, en mitään muuta. Osaltani haluan toki tehdä sen mikä kuuluukin, eli pysyä poissa ihmisten ilmoilta. Toki varmistus asiaan helpottaisi tilannetta todella paljon. Toivon, että se tulee tämän päivän aikana.

Epätietoisuus on aina kaikkein pahin asia tässä hommassa. Testataanko meidät, kuinka pitkään menee testauksessa ja mitäs sitten? Valtavasti kysymyksiä, joihin on vaikea saada vastausta ja huoli on valtava, uniMatti päätti jättää tulematta ja ajatukset pyörii vain siinä omassa pojassa, joka on yksin siellä kaukana jossakin, ilman äitiä, joka hoitaa ja auttaa. Siellä poika on, kylmässä maailmassa, ilman äitiä.

Mitä on tässä vuorokauden pojan tilaa seurannut, ei ole tämä tauti leikin asia, ei todellankaan! Nyt mennään päivä kerrallaan ja katsotaan mitä tässä tapahtuu, onko kyse koronasta vai jostakin ihan muusta. Toivottavasti asiaan saadaan pian selkeyttä ja saadaan jokin tolkku tähän hommaan. Minusta olisi tärkeää se, että olisi asiaan tarkat ohjeistukset, eikä olisi vain ehkä ja voi olla ja en osaa sanoa….Tähän olisi hyvä saada jokin kunnon ohjeistus!