Talvella ei ole mikään niin ihanaa kuin pukea päälleen lämmin villapaita ja villasukat. Kääriytyä pehmeisiin neuleisiin päästä varpaisiin. Lämmittää ihanaa kaakaota ja katsella lumisadetta ikkunan takana. Toki nyt on ollut ihania ulkoilu kelejäkin ja villaneuleet lämmittää kivasti silloinkin. Tällaisilla keleillä en pysty itse ollenkaan liikkumaan ilman villasukkia. Vaikka en montaa paria neulo vuodessa, niin niitä tulee käytettyä paljon. Tosin, kuten viime postauksessa näitte niin nyt on aika villasukkakausi käynnissä. Sukkaa pukkaa minkä ehtii ja saa miettiä, että mistä aikaa hommaan.

Neuloosi on aika voimakas ”tauti”, joka saattaa iskeä ihan kehen tahansa. Oma neuloosini on useasti hyvin hallittu, enkä yleensä kärsi siitä vaan neulon joka vuosi muutaman asian. Nyt kun ompelujumi on ollut pitkäkestoinen on neuloosi räjähtänyt käsiin ja se taas ei tiedä mitään hyvää. Eniten on nyt tullut tehtyä nopeita ja helppoja juttuja kuten sukkia, pipoja ja hanskoja. Yksi mekko on kesken pahastikkin. Kivointa tässä hommassa on se, että pääsee hyvin tyhjentämään lankavarastoja vaikka ostinkin muutaman langan ihan tiettyjä juttuja varten, kun langat olivat niin ihanan herkullisia. Viiden vuoden jälkeen ei haittaa vaikka ne muutamat nyt tulikin hankittua.

Neuloosia on pahentanut monen moiset ihanat kirjat, joita kirjakaupat myyvät ja tietenkin nuo vanhat neulekirjat, joita löytyy Kierrätyskeskuksesta. Niin ihania, niin inspiroivia ja kaikki on pakko kokeilla, mitä kirjojen sivuilta löytyy. Niin täydellisen ihania, mutta mistä aika? Mistä taika? Onneksi töissä voi neuloa. Ihaninta on, että voit samalla kun keskityt nuoreen voit kilkuttaa puikkoja. Siinä taika, jota levittää nuorille. Se on ihanaa.

Tuossa jokin aika sitten kopsahti Novitan lehtikin postista jälleen ja sieltä löytyi iso määrä kaikkea super ihanaa ja nyt pitää taikoa lisää aikaa, että voi toteuttaa monia ihania neuleita sieltä. Taikoa pitää myös tilaa kaapista, vaikka juuri kaapit tyhjennettiin. Siitä huolimatta ei ole tarpeeksi tilaa vieläkään vaan pitää saada tyhjentää lisää, että saa uusia söpöjä ihanuuksia lämmittämään.
Minähän sanoin, että neuloosi on vaarallinen ”tauti”. Ihan yhtä vaarallinen kuin ompelumania. Mutta ne molemmat kestää kun ne ovat eri aikaan mutta kun ne iskevät samaan aikaan niin silloin tekeisi mieleni taikoa lisää aikaa, jotta kaiken sen pääkopassa olevan suunnitelman saa toteutettua. Yksi päivä pitäisi olla viikon mittainen.

Onko toivoa tässä keskeneräisyyksien massassa? Saanko koskaan valmiiksi suunnitelmiani kun tämä neuloosi on muisto vain? Iskeekö ompelumania ennen kuin edes pääsen kunnolla iskemään neuloosin sisään? Pistääkö aivot stopin kun välilehdet tyyttää tyhjää pään sopukoissa? Liian monta kysymystä ja liian vähän vastauksia. Otetaan siis päivä kerrallaan ja annetaan neuloosin rauhassa käskeä kätösiä tikuttamaan, se loppuu kun sen aika on ja toinen ”tauti” ottaa tilan.