Kyllä, siitä on 12 vuotta kun sanoimme toisillemme tahdon. Minun suunnitelmiin ei moinen hömpötys kuulunut vaan minun piti elää yksin lasten kanssa koko loppu elämäni. Mutta toisin kävi. Minä 33 vuotias äiti ja 23 vuotias mies kohdattiin ja haluttiin toisemme. Ei siinä sitten ajateltu sen enempää kun tiedettiin, että tuo on nyt se ja näillä mennään.
Ei avioliitto aina ole ruusuilla tanssimista, varsinkaan tällaisilla yksinäisillä susilla, jotka vaatii paljon omaa tilaa ja omia hömpötyksiä. Mutta tällaisetkin ihmiset saavat homman pelaamaan kun hyväksyy toisen oikut ja oman tilan tarpeet. Päivääkään en silti pois antaisi vaikka ikinä ei pitänyt näin käydä. Nyt voin myöskin sanoa suoraan mikä on meidän liiton salaisuus ja se on oma tila, luottamus ja yhteinen tekeminen. Tietenkin myös rakkaus mutta se yksin ei kannata liittoa vaan tarvitaan paljon muutakin, jotta liitto kestää pidempään kuin muutaman vuoden. Tietenkään meidän liitto ei ole kestänyt vielä pitkään ja meillä on pitkä matka vielä kuljettavana, mutta tiedän, että nuo asiat ovat se miksi meillä on yhteistä taivalta näinkin pitkä matka takana.
Viime vuoden puolella esittelin mekon, joka oli päälläni kun meidät vihittiin. On muuten yksi suosituimpia postauksia tällä hetkellä. Mikään pakko ei siis ole pukeutua tavalliseen morsiusmekkoon, vaan voi pukeutua sellaiseen mitä voi käyttää myöhemminkin ihan sellaisenaan, ilman minkäänlaisia muutoksia.

Asullakin on väliä kun vietetään yhteistä aikaa nauttien toistemme seurasta. Päälläni oli itse ommeltu villakangastakki, takki on ikivanha ja ollut joskus esillä blogissa, en vain nyt sattunut löytämään kyseistä takkia mistään ja en näin ollen voi sanoa mistä lehdestä olen kaavat ottanut. Villakangashame taas on yksi helpoimpia tuunauksia mitä voi tehdä. Nimittäin maksihame on vain lyhennetty minimittaiseksi. Yksinkertaista. On muuten ykse ensimmäisistä tuunauksista, joita olen tehnyt mutta en ole koskaan kuvannut hametta. En ennen tuunausta enkä jälkeen, ennen kuin nyt vasta.

Tuossa jokin aika sitten esittelin täällä päiväpeiton, jonka tein Härdellin vanhoista t-paidoista. Paidoista jäi osia ja palasia yli, kuten hihoja. Myös leikattuja tilkkuja jäi yli. Näistä tein kankaan yhdistelemällä osia toisiinsa. Pyjamapöksyistä tuli hauskat ja poika tykästyi niinhin täysin. Ei muita pylamapöksyjä eneää käyttäisikään.
Päällitikkasin jämät toisiinsa ja kun housut pesee, saumanvarat rullautuu hauskasti tikkauksen päälle. Housut ovat isotöiset, koska palasia on paljon ja kaikki pitäisi saada ommeltua housuiksi. Itse housut on helppo toteuttaa. Käytin Suuri käsityölehden 2/2016 kaavaa housuissa. kaavassa iso määrä kokoja ja olenkin miettinyt tekeväni itselleni samanlaiset. Noita t-paitoja kun löytyy.

Olen tässä miettinyt, että pitäisikö näitä housuja pitää myös lumppis-projektin aikaansaannoksena, sillä heitin kaikki tuunausjätteet lumppis-laatikkoon. Vai pitäisikö näitä pitää ihan erillisenä juttuna juuri sen vuoksi, että materiaali tuli niin paljon myöhemmin laatikkoon mitä se materiaali, jonka sinne keräsin erikseen. Ehkä tämä on erillinen juttu.
Olen nyt päättänyt, että lumppis-projektissa teen paljon enemmän muuta kuin vaatteita. Tässä huushollissa kun näitä vaatteita on valtavasti ja vanhoista pitäisi päästä ensin eroon. Olen tällä hetkellä todella innostunut ompelemaan koirille vaatteita ja sillä tiellä jatkan. Koitan myös pian saada ensimmäisen siivousaine reseptin julki mahdollisimman pian.