En halunnut luopua näistä farkuista
0
Joskus kaikkein ihanimmat vaatteet ovat juuri niitä, joiden kanssa joutuu näkemään vähän vaivaa. Nämä farkut olivat aluksi aivan liian pienet, mutta en halunnut luopua niistä. Jokin niissä tuntui heti omalta. Ja niin siinä kävi, että en halunnut luopua näistä farkuista, vaan lähdin muokkaamaan niiden ulkonäköä ihan uuteen suuntaan ja nyt farkut ovat juuri oikeanlaiset. Ja näin niistä tuli ehkä yksi lempivaatteistani. Farkut ovat alunperin ostettu kirpparilta, niin kuin aina.
En halunnut luopua näistä farkuista
Löysin nämä farkut omasta kaapistani ja tiesin heti, että haluan tuunata. Tiedätte varmasti sen tunteen, kun vaate vain puhuttelee jollain oudolla tavalla. Vaikka koko ei olisi oikea, vaikka järki sanoisi jotain muuta, silti huomaa jo mielessään käyttävänsä sitä. Todellisuus oli kuitenkin vähän hankalampi, jos farkut ovat aivan liian pienet.
Ei sellaisella tavalla, että “ehkä nämä tästä vähän venyvät”, vaan oikeasti liian pienet. Silti en pystynyt siirtämään niitä poistopussiin. Minulla on muutenkin tapana nähdä vaatteissa jotain muuta kuin se, mitä ne juuri sillä hetkellä ovat. Näen helposti mahdollisuuden.
Ensimmäinen projekti oli siis suurentaminen. Purin sivusaumat ja lisäsin näin molempiin sivuihin kaitaleet, ja farkut alkoivat oikeasti tuntua mukavilta päällä. Jo siinä vaiheessa niihin tuli ihan erilainen suhde kuin tavallisiin kaupasta ostettuihin housuihin. Kun vaatteen eteen tekee itse jotain, siihen kiintyy aivan eri tavalla.
Neulepaita on ostettu UFFista.
Mutta en halunnut jättää niitä siihen
Pitkät lahkeet eivät tuntuneet oikeilta, joten leikkasin farkut lyhyemmiksi. Heti koko ilme muuttui kevyemmäksi ja enemmän minun näköisekseni. Tykkään muutenkin vähän sellaisesta huolettomasta tyylistä, jossa kaiken ei tarvitse näyttää liian viimeistellyltä. Ja sitten tuli se yksityiskohta, joka teki näistä oikeasti omat farkkuni. Ompelin frillan molempiin lahkeisiin.
Rakastan pieniä yksityiskohtia, jotka tekevät vaatteesta persoonallisen. Sellaisia, joita ei löydy jokaisesta ketjuliikkeestä. Kun frillat paikoillaan, farkut näyttivät juuri siltä kuin olin ne mielessäni nähnytkin. Ehkä juuri siksi pidän tuunaamisesta niin paljon. Vaatteesta tulee enemmän kuin pelkkä vaate. Siitä tulee osa omaa tarinaa.
Aina voi tuunata vaatteen sopimaan omaan makuun
Nykyään tuntuu, että kaiken pitäisi olla heti täydellistä. Oikea koko, oikea trendi, oikea tyyli. Jos jokin ei istu täydellisesti, se jätetään ostamatta tai heitetään pois. Mutta minun lempivaatteeni eivät yleensä ole niitä helpoimpia tapauksia. Ne ovat niitä, joiden kanssa joutuu vähän neuvottelemaan.
Sellaisia, joita pitää korjata, leikata, suurentaa tai rakentaa uudelleen. Ja ehkä juuri siksi niissä on enemmän tunnetta kuin monessa uudessa vaatteessa. Rakastan myös sitä ajatusta, että vaatteessa näkyy ihminen. Käsityö. Oma mielikuvitus. Ei vain valmis trendi, jonka joku muu on päättänyt puolestani.
Kirpputoreissa on muutenkin jotain ihanaa. Vaatteilla on jo valmiiksi eletty elämä, ja sitten ne saavat uuden. Joskus mietin, kuinka monta tarinaa yksi vaatekappale kantaa mukanaan ennen kuin se päätyy juuri oikealle ihmiselle. Näiden farkkujen kohdalla tuntui vähän siltä.
Nyt kun katson tätä kuvaa metsässä, tuntuu vaikealta uskoa, että olin jo melkein luovuttamassa niiden suhteen. Valkoinen jäkälä, kesävalo, letit ja nämä farkut muodostavat yhdessä juuri sellaisen tunnelman, jota rakastan. Vähän boheemin, vähän satumaisen ja hyvin oman näköisen. Ehkä oma tyyli syntyykin juuri siitä, ettei luovu liian helposti. Että uskaltaa nähdä vaatteessa jotain enemmän kuin sen ensimmäisen version. Joskus kaikkein ihanimmat vaatteet eivät löydykään valmiina. Ne tehdään itse.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
Lisää farkkujen tuunauksia:
Yöpukeutumisen taika – näin löydät sisäisen prinsessasi
Yöpukeutumisen taika – näin löydät sisäisen prinsessasi. Yö on salainen näyttämö, jossa arki muuttuu pehmeäksi unelmaksi ja jokainen meistä saa luvan liukua pois rooleistaan. Tässä postauksessa sukellan siihen, miksi pukeutuminen yöllä ei ole turhaa hömppää, vaan suorastaan välttämätöntä prinsessamaisen olon löytämiseksi ja miten se oikeasti tuntuu kehossa ja mielessä.
Yöpukeutumisen taika – näin löydät sisäisen prinsessasi
On olemassa hetki, juuri ennen kuin maailma hiljenee, jolloin päivän roolit liukuvat pois kuin liian tiukka takki. Se hetki, kun vedät yllesi jotain muuta kuin “vain yövaatteet”. Se hetki, kun et pukeudu nukkumaan, vaan pukeudut tunteeseen.
Minulle yöpukeutuminen ei ole koskaan ollut pelkkä käytännön asia. Se on pieni rituaali. Pieni, mutta täysin mullistava. Kun puen ylleni kevyen, hulmuavan yöasun ja pehmeän nutun, tapahtuu jotain outoa: selkä suoristuu, liikkeet hidastuvat ja olo muuttuu… no, sanotaan nyt suoraan – prinsessamaiseksi.
Ja ei, tämä ei ole mikään liioittelu. Tämä on kokemus.
Yövaatteet eivät ole vain nukkumista varten
Meille on jostain syystä opetettu, että yövaatteet ovat käytännöllisiä. Mukavia, kyllä, mutta vähän yhdentekeviä. Sellaisia, jotka vedetään päälle puolihuolimattomasti ennen kuin kaadutaan sänkyyn.
Mutta mitä jos yövaatteet olisivatkin päivän tärkein asu?
Kun puen ylleni kerroksia, jotka tuntuvat kauniilta, kevyiltä ja hieman liioitelluilta, koko ilta muuttuu. En enää vain “ole kotona”. Olen omassa maailmassani. Liikun hitaammin, istun kauniimmin, jopa teen iltateetä eri tavalla, kuin kohtauksessa, jossa kaikki on vähän pehmeämpää, vähän lämpimämpää, vähän enemmän. Se ei ole performanssia muille. Se on lahja itselle. Ja juuri siinä piilee koko jutun ydin.
Prinsessamaisuus on tunne, ei titteli
Prinsessamaisuus ei oikeasti liity kruunuihin tai linnoihin. Se on tunne, joka syntyy siitä, että annat itsellesi luvan olla hieman enemmän.
- Hieman pehmeämpi.
- Hieman kauniimpi.
- Hieman liioitellumpi.
Kun ympärillä ei ole ketään katsomassa, tapahtuu jotain vapauttavaa. Ei tarvitse olla käytännöllinen, tehokas tai “järkevä”. Voi sitoa rusetin hieman liian suureksi. Voi antaa helman hulmuta, vaikka kukaan ei näe. Voi pukea päälle jotain, joka tuntuu enemmän sadulta kuin arjelta.
Ja tiedätkö mitä? Juuri silloin se tuntuu eniten oikealta. Se on vähän kuin palaisi lapsuuteen, mutta aikuisen luvalla. Ei tarvitse selittää kenellekään, miksi tämä on tärkeää. Sen vain tuntee.
Iltahetki, joka muuttaa koko päivän
Yöpukeutumisessa on yksi yllättävä vaikutus, josta puhutaan liian vähän: se muuttaa myös sitä, miten päivä päättyy. Kun tiedän, että minua odottaa ihana, lähes seremoniallinen pukeutumishetki, ilta ei ole enää vain “päivän loppu”. Se on alku jollekin toiselle. Pehmeämmälle vaiheelle, jossa mikään ei enää vaadi mitään.
Se on hetki, jolloin voi katsoa itseään peilistä ja ajatella: “Tämä riittää. Tämä on kaunista.”
Ja kun istun alas, ehkä sohvan kulmaan, lämpimät tossut jalassa, nuttuni rusetit hieman vinossa ja hiukset huolettomasti kiinni, koko maailma tuntuu… lempeämmältä. Ei siksi, että mikään ulkoinen olisi muuttunut. Vaan siksi, että minä muutuin.
Yöpukeutuminen ei ole siis vain vaatteita. Se on tapa siirtyä tilasta toiseen. Se on pieni, salainen portti maailmaan, jossa arki ei määrittele kaikkea. Ja ehkä juuri siksi rakastan sitä niin paljon. Koska yöllä, juuri ennen kuin sammutan valot, en ole vain minä. Olen vähän enemmän. Hieman kevyempi. Ja kyllä – ihan rehellisesti – vähän prinsessa.
Rentoa viikonloppua!
Seuraa minua:
Yöpuvusta ja nutusta voi lukea enemmän alla olevista artikkeleista: