Serenadella Riikaan
12
Nyt kun Ruotsiin ei pääse, niin vaihtoehtona on seilata Serenadella Riikaan. Kun tästä mainostettiin SIljalla, niin tietenkin nappasimme heti kiinni mainoksesta, sillä meidän kaksi matkaa oli jouduttu perumaan ja mieli halajaa minulla aina uusiin seikkailuihin. Riika ei ole täysin tuntematon kohde minulle, olen siellä käynyt tyttäreni kanssa vuonna 2012, kun tyttö sai 18 vuotis lahjaksi matkan Riikaan. Silloin lensimme, tällä kertaa lähdettiin meidän lempi laivalla Serenadella.
Meillä oli suuria vaikeuksia saada juuri sitä hyttiä, mikä haluttiin, joten tyydyimme sitten lopulta vaihtoehtoon, joka ei yleensä ole vaihtoehto, ei se haittaa, jos joku siellä hytissä makaa, niin se olen minä kun tulen niin herkästi kipeäksi. Tällä kertaa ongelmia tuotti yö, jolloin laiva keinui kuin olisi ollut Linnanmäellä. Mutta sitä ennen matka taittui todella mukavasti, syöden, shoppaillen ja iltaohjelmia katsellen.
Serenadella Riikaan
Meidän risteilyt koostuu tietyistä asioista, haluamme konaisuuden ja siitä harvoin tingitään. Syömisen, shoppailun ja ohjelmien nauttimisten lisäksi, me menemme aina paluumatkalla poreilemaan altaille. Tämä ei ollut siis poikkeus. Itse tosin en enää tulomatkalla ollut kovin hyvä vointinen, vaan linnottauduin hyttiin, sen verran alkoi edellisyön keinuminen vaatia veroa. Oli pakko vain nukkua ruokailun jälkeen, ettei joudu tutustumaan vessanpyttyyn lähemmin. Näin meidän miesväki lähti poreilemaan ja muuten nautiskelemaan olostaan. Tunnelma oli hilpeä kun Härdelli ja mieheni saapuivat takaisin hyttiin käymään.
Lapset haluavat aina Buffetin ja se meillä oli tällä kertaa tulo matkalla, meno matkalla nautimme Bon Vivantin herkuista. Sen jälkeen hyppäsimme tanssin ihmeelliseen maailmaan ja ilta päätettiin pienellä shoppailukierroksella. Iso osa laivaa oli käytössä, lasten maailma oli suljettu sekä yökerho. Muutoin kaikki meni oikein mukavasti. Laivassa oli hienosti varoitustarrat yms. Valitettavasti niitä huonosti toteltiin, mutta laiva oli tehnyt sen mitä pitääkin. Jos ihmiset ovat itse tonttuja, niin se ei ole laivan syy.
Minun puolestani Riika voisi jäädä yhdeksi seilauksen kohteeksi, ei vain Ruotsi ja Viro, vaan myös Riika. Tosin meikäläinen innostuisi kovasti myös sellaisesta Itämeriristeilypaketista, jossa olisi enemmän satamia, joissa käydään ja vähintään viikon kestäisi. Sellaisia kun järjestetään vaikka Välimerellä…Sellainen matkailu olisi niin minun juttu.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS:
Hääpäivän voimavaate
Hääpäivä, 14 hääpäivä! Hääpäivän voimavaate on silloin tarpeellinen ja sen minä tein, ihan vahingossa. Minun oli tarkoitus tehdä toisenlainen mekko tai ottaa jo aikasemmin tehty mekko, mutta toisin kävi. Kohtalo puuttui peliin. Kävin hakemassa kuminauhaa EK:sta ja jotenkin löysin itseni penkomasta palalooria ja siellä se kangas huusi minua. Se huusi niin kovin, että minun oli pakko napata se mukaan, vaikka uuden ostaminen on minulle aina pienoinen kynnyskysymys. Mutta koska meillä oli nurkan takana hääpäivä ja olimme tarkkaan suunnitelleet mitä teemme ja minne menemme, niin kangas tuntui oikealle siihen. Ja niin se olikin ja kangas tiesi kyllä sen. Tiesin heti mitä tästä ihanasta kankaasta tulee.
Halusimme viettää siis ihan kahdestaan yksi päivä ja yö kahdestaan, seikkailla Helsingin yössä ja hemmotella toisiamme oikein kunnolla. Eilisessä postauskessa jo kerroin hiukan meidän hääpäivästä, minne menimme ja mitä teimme. Tässä kerronkin sitten paljon enemmän. Kerron mitä lupasinkin. Fiilis oli kuin olisimme juuri menneet naimisiin. Vatsassa oli perhosia ja pieni jännitys oli ilmassa, miten kaikki menee…
Hääpäivän voimavaate
Olin jo viikkoa aikaisemmin valmistanut itselleni uuden mekon reissuun, odotin kuumeisesti, että saan sen päälleni pian. Hiukan tosin jännitti laittaa mekkoa päälle ilman, että olin sovittanut sitä. Muutenkaan oloni ei ollut ihan ykkönen kun heräsin aamulla, mutta kun vihdoin olin saanut valittua mekon ympärille kaikki muut vaatteet ja sujautin mekon päälleni, niin se iski kuin salama, se fiilis kun laittaa voima vaatteen päälleen. Tunsin oloni kauniiksi ja seksikkääksi, voittamattomaksi, upeaksi naiseksi, jota se tärkeä mies rakastaa. Se tunne nousi varpaista aina päälakeen asti ja kutitti koko kehoa lämpimästi koko päivän ja illan. Tällä asulla oli ihana lähteä viettämään meidän tärkeää päivää yhdessä.
Koska halusin asun korostavan minua ja aatteitani, niin yhdistin tämän itse tehdyn mekon kirppisvaatteisiin. Näin loihdin ihanasti itselleni kivan kierrätysmuodin mukaisen asun, vaikka muutama uutena ostettu asia päältä myös löytyi. Jotenkin tämä asu kuvasti niin hyvin minua ja se näkyi myös ulos päin oikein hyvin.
Hotelli Clarion
Hotelli Clarion sijaitsee Jätkäsaaressa, se on ollut toiminnassa vuodesta 2016 ja mieheni on aina halunnut päästä tuohon hotelliin. Tämän tyyppiset hotellit eivät ole kuitenkaan meidän listalla koskaan ykkösiä, sillä etsimme enemmän tunnelmallisia vaihtoehtoja. Mutta Clarion oli tähän tarkoitukseen paras, halusimme elämyksen ja sitä saimme. Tämä oli elämys, jota ei kovin nopeasti tulla unohtamaan. Huone oli 13 kerroksessa ja merinäköalalla. Hintaan kuului myös sauna ja allas, jonka hyödynsimme myös, tietenkin. Olihan allas korkealla ja sieltä näki pimenevän kaupungin valot sekä katsella alas. Miten korkealla olimmekaan. Hiukan jännitti katsella veden läpi ihan alas asti. Lattiakin kun oli osaltaan lasia. Meillä oli tarkoitus myös istahtaa Rooftop baarissa, joka on allastilaa vastapäätä, mutta valitettavasti, se oli niin täynnä ettei sinne sitten tullut mentyä kuin kääntymään. Hotelli on kaikin puolin yleellinen ja upea kokemus, jota suosittelen. Varsinkin näin hääpäiväksi.
*****
Lähdimme kotoa aikaisin ja veimme laukut hotelliin odottamaan. Vielä emme pääseet huoneeseen, joten lähdimme Helsingin keskustaan päin. Hyppäsimme sporaan ja kiisimme kohti keskustaa. Jos ei ole HSL:n matkakorttia, niin suosittelen vuorkausilippua, mekin kuljimme niin monta kertaa julkisilla päivän aikana, että rahaa olisi muutoin mennyt enemmän. Jäimme kuitenkin sporasta pois hyvän matkaa ennen keskustaa, sillä halusin kuvata hiukan ympäristöä ja siinä hommassa alkoi tulla jo vähän nälkäkin.
Patisserie Teemu Aura
Matka keskeytyi kun tulimme Yrjönkadun kohdalle ja ihana leipomon tuoksu leijaili ilmassa. Seurasin sitä tuoksua kuin hai laivaa. Tuoksu johdatti meidät ihanaan pikku kahvilaan, jossa oli aamiainen tarjolla. Sen me halusimme ottaa ja mikä ihana aamiainen se olikaan. Kaikki ihanat kahvikupit ja lautaset syöksivät meidät jonnekkin kauas menneeseen. Tuoksut ja maut hurmasivat meidät ja saimme mahtavaa palvelua. Oli kuin yhtä kahvilan kanssa. Ainut harmi oli se, että monessa ihanassa herkullisessa leivonnaisessa oli liivatetta, joten herkut jäivät syömättä. Vegaanivaihtoehtoja oli kyllä kaksi mutta ne eivät sitten muuten innostaneet. Se taas oli ihan oma ongelma. Kun vatsat oli täytetty, oli aika jatkaa matkaa kohti Kansallisteatteria.
Sapiens
En ole ennen ollut Kansallisteatterissa ja tämä oli kyllä mahtava kokemus myös ihan senkin vuoksi, että tämä oli eka kerta…Neityys meni. Mutta, että vielä kävimme katsomassa Sapienssin niin tämä ohjelma meni täydellisesti nappiin. Näytelmä pohjautuu Yuval Noah Hararin bestselleriin, kertojan äänenä oli ihana ja tuttu Jarmo Heikkinen, joka on tuttu ääni Avara luonto sarjasta. Ja voi pojat mikä meno ja meininki lavalla oli. Näytelmä oli loistava, huh, vieläkin tulee väristyksiä kun ajattelen näytelmää. Siinä oli näkemystä, totuutta sekä uskallusta. Suosittelen lämpimästi.
Yuval Noah Harari on israelilainen historiantutkija ja kirjailija. Sapiens: Ihmisen lyhyt historia on maailman laajuisesti menestynyt teos, josta aikanaan kohistiin paljon. Teos on todella nerokas ja mielestäni osuu todella syvälle ihmisen luonteeseen ja voi vaikka oikeasti pitää paikkansakin, niin hyvin se osuu ja uppoaa.
*****
Näytelmän jälkeen oli aika palata hotellille oikomaan Hääpäivän voimavaate ja hetken huilimaan, ennen lähtöä illalliselle, jonka olimme varanneet Kappelista. Mieheni ei ole ollut ennen Kappelissa ja minulle tämä oli toinen kerta. Mieheni innostui paikasta todella paljon ja se kruunasi hänen päivänsä täydellisesti.
Kappeli
Kappelilla on mielenkiintoinen historia. Se on avannut ovensa 1867 ja oli vuosisadan vaihteessa suosittu varsinkin taiteilijoiden ja kirjailijoiden kantapaikka. Nykyään rakennuksen omistaa Helsingin kaupunki ja ravintolaa pitää HOK-Elanto. Koska lähdimme keskustaan kävellen, niin olimme hyvissä ajoin paikalla ja päätimme istahtaa viinille baarin puolelle. Viini nostaa kivasti ruokahalua lisää ja samalla tutkimme ruokalistaa ja teimme päätöksen mitä syömme. Näin saimme tilattua heti ruoan sekä viinin pöytään.
Mitä voisinkaan sanoa Kappelin ruoasta? Se vain oli mielettömän hyvää. Se vei kielen mennessään ja kaikesta vain nautti täysillä. Antoi todella mielen viedä sellaiselle makumatkalle, että vieläkin herahtaa vesi kielelle ja saa kuumia aaltoja pitkin selkää…Nämä kuumat aallot eivät ole sama asia kuin vaihdevuosien aallokot. Tämän jälkeen olikin hyvä puuteroida nenänpäänsä ja oikoa rypistynyt Hääpäivän voimavaate ja lähteä takaisin hotellille.
Ihanaa alkanutta viikkoa teille kaikille!