Vähän nyt kun katsoo ikkunasta ulos, tulee fiilis, että nyt se kesä on sitten ohi. Kylmä viima kutittaa ikkunoita ja ulos ei tee mieli mennä. On kylmä koko ajan, vaikka sisällä onkin ihan lämpöistä. Tulee hiukan surullinen olo siitä. Itse en millään haluaisi luopua kuumuudesta ja astua kylmään arkeen. Viisainta on ehkä kuitenkin muistella näitä upeita helteitä, joita saatiin pitkän jakson verran. Tämä kesä oli todellinen kesä moneen vuoteen.

Lumppis-projektikin lähti jollakin tavoin käyntiin ja olen jotain pientä saanut ommeltua, muutakin kuin barbin vaatteita. Koska muutossa jouduin purkamaan lumppulaatikon atomeiksi, niin kaikkia laatikon sisältöjä ei ole löytynyt vielä. Mutta sekin vähä mitä on löytynyt, koitan saada pian tehtyä. Uskon kuitenkin, että tämä lumppis-projekti jatkuu vielä ensi vuonna.
Tämän mekon materiaalit oli liian pieni hame ja farkun jämät, joita jäi vielä tuosta pihan lavasohvan teosta. Välillä tuntuu sille, että nämä farkut eivät lopu koskaan…Leikkasin hameen ylimmän osan pois ja yläosan ompelin saman kaavan mukaan kuin tämän lakanasta tehdyn mekon. Näin sain vielä sopivan mekon käyttöön. Lopputulos on aika hauska.

Ehkä nyt tämän jälkeen on aika keskittyä koulun alkuun ja miettiä mitä se Härdelli tarvitsee uuteen kouluun. Syksy siis saapuu vaikka kuinka yrittäisi taistella vastaan. Yöt on jo aika vilpoisia ja pakko on laittaa paksu peitto tuonne lakanan väliin, että tarkenee nukkua. Mutta tämä kesä on sellainen, jota jaksaa muistella ja pitkään.