Tässä postauksessa esitellään meikäläisen virkattuja hassutuksia, töitä jotka eivät menneet ihan niin kuin stömsössä, vaan lopputulos on jotakin aivan vallan muuta. Aina ei voi onnistua, mutta aina voi yrittää uudelleen. Tämä ei minua lannista, ei sitten millään.

*****

Minulla on yksi kirjasarja, jota kerään ja niitä onkin alkanut ilmestyä kivasti kirppareille myyntiin. Kyseessä on Molla Millsin virkkurin kirjat. Olen niitä löytänyt jo kolme, ihan präniköitä kirjoja, ihan kuin niitä ei olisi koskaan edes avattu. Mutta tämä on meikälle ihan täydellinen juttu kaikin puolin. Opettelen nyt tosissani virkkamaan ja jossakin kohtaa sitten pääsisin tkemään reunapitsejä ihan itse. Olen nimittäin saanut äidiltäni siihen hommaan sopivia vintagelankoja, sekä isoäitini vanhat virkkuukoukut. Olisi niin mahtavaa saada juuri oikean kokoisia pitsejä vaatteisiin. Siksi tähän hommaan olen lähtenyt.

Täytyy tosin myöntää, ettei kaikki minun yritykset ole ihan onnistuneita, kuten eivät ole tämän postauksen tuotoksetkaan, siitä huolimatta käyttöön nämä tulee ja näillä mennään. Aina ei voi onnistua eikä aina halua purkaa tai heittää työtä roskiin. On myös ihana nähdä, että epäonnistuminen ei haittaa tahtia, vaan nostaa halun tehdä paremmin, yrittää paremmin, onnistua. Ainakin minulla on näin, haluan ylittää itseni tavalla tai toisella. Nyt kun osaa muutaman silmukan, niin on opeteltava lukemaan ohjeitakin, joka on minulle erityisen hankalaa. En vain ymmärrä.

Virkattuja hassutuksia

Tykkään Molla Millsin kirjoista ihan siitä syystä, että siellä on helppoja ja vaikeita töitä, joten voi tutustua lopultaan ihan noihin kaikkiin töihin alusta loppuun. Ei tarvitse ostaa montaa eri sortin kirjaa siis. Tykkään myös siitä, että kirjat ovat ihanan värikkäitä, eikä kaikki pastellisia, mikä on tämän hetken juttu käsityömaailmassa. Kaikki kirjat on pastellia ja eivät erotu näin kovin hyvin toisistaan.

Korvikset:

• Yhdestä kirjasta virrkailin korvakorut, jotka virkkasin langasta, jonka olen aikaa sitten ostanut Kierrätyskeskuksen Näprä -osastolta. Niin tykkään nappailla lankoja mukaani kun käyn Kierrätyskeskuksessa ja niitähän on nyt sen verran, että kohta voin neuloa villapaidan erilaisista langoista. Mutta ei mennä siihen nyt. Ohje oli kyllä helppo mutta jouduin moneen kertaan aloittamaan uudelleen kun en vain tajunnut miten homma tehdään. Lopputuloskaan ei ole sellainen mikä on kirjan kuvassa. Minun työstä tuli ihan littana lättänä pannukakku.

Hattu:

• Hatun langan löysin omista jämälankalaatikoista. Lanka on nähtävästi Novitan Tenessee -lankaa tai Alabamaa, en muista tarkkaan millaisia lankoja ne oli. Ysäri luvun herkkuja kuitenkin. Lanka on jäänyt ranta-asuni työstä, jonka tein nuorena tyttönä aikanaan. Hatun ohjeen nappasin Garn studiolta, mutta hattu ei ole mitenkään samanlainen mitä on kuvassa. Enkä ihan ymmärtänyt ohjeitakaan. Mutta eipä tuokaan nyt niin haittaa minua. Ohjeen hattuun löydät täältä.

Asuni

Tämä asu on ihanan kesäinen ja romanttinen. Mekon olen löytänyt muutama vuosi sitten Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta, myös farkkutakki on samasta paikasta. Mekon alle tein ihanan alusmekon, josta olen täällä jo kertonut. Päällimekkoon on tulossa vielä reunapitsiä helmaan, sekä hihansuihin ja pääntiehen. Mutta se on ensi kesän hommia se. Jalkaan sujautin tämän kesän parhaat sandaalit Dr. Martensit.

• Mekko: Kierrätyskeskus ilmaisosasto
• Alusmekko: itsetehty
• Farkkutakki: Kierrätyskeskus, ilmaisosasto
• Kengät: Dr. Martensit

Meidän ihana rämä piknik -kori on ostettu aikanaan myös Kierrätyskeksuksesta. Olen poistanut siitä kankaisen sisällön, joka oli aika kamalassa kunnossa. En ole saanut uutta aikaseksi tehdä ja korikin on alkanut vedellä viimeisiään. Piknik -peiton olen tehnyt kangasnäytepaloista, jotka löysin niin ikään Kierrätyskeskuksesta aikanaan. Jos saman tapaisia kangasnäytteitä löydän vielä jostain, niin teen myös istuin alustat meille kaikille.

Alusmekon suloinen viettelys

Mukavaa päivää kaikille!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi

Meiltä löytyy kaikenlaisia lasten vanhoja leluja ja koruja. Iso osa sellaisia, joita ei voi antaa kenellekkään enää, joten ne pitää useimmiten hyödyntää jollakin tavoin itse. Lasten rannekoruista aikuselle korut tekee helposti ja suhteellisen nopeasti. Ompelua ei tarvita, vain pikkuisen näppäryyttä. Tämä on erittäin helppo tapa saada itselleen kivat merihenkiset käsikorut.

Minä tosiaan pidän tällaisista nopeista ja helpoista tuunauksista myöskin, kiva nähdä miten tavara muuttuu hivenen toiseksi kun kiinnittää jotakin siihen, aina ei tarvita isoja muutoksia kun vanha asia on jo ihan toinen, joskus voidaan muuttaa myös kokonaan käyttötarkoitusta, jos ei halua tavaraa samaan käyttöön enää.

Lasten rannekoruista aikuselle korut

Jos masta takaa ei ole tällaisia koruja, niin näitä löytää todella helposti kirppareilta. Kierrätyskeskuksen Näprässä olen nähnyt saman tyyppisiä ja Kontin rojulaatikoista voi kilokaupalla ostaa myös. Itse hankin tällä tavoin esimerkiksi rikkinäisiä koruja. Eivätkä tällaiset korut muutoinkaan maksa paljoa kirppareilla. Myös erilaisia naruja löytyy varsinkin Kierrätyskeskuksesta. Uusina ei tarvitse siis mitään hankkia, jos ei tahdo.

Tarvikkeet:

• 2x muovinen rannekoru
• satiininauhaa
• puuvillanarua
• kuumaliimapistooli
• liimapatruunoita

Tee näin:

• Kiepauta satiininauhaa ensin rannekorujen ympärille. Laita sinne tänne hiukan liimaa, jotta pysyy hyvin paikallaan.
• Liimaa puuvillanaurua tarkasti rannekorun ympärille, satiininauhan päälle, katso, ettei satiininauha näy narun väleistä.

Tein aikaanaan paljonkin koruja, mutta nyt kun en töissä oikein halua käyttää koruja, niin kaikki kivat jutut ovat jääneet laatikoihin piiloon. Jonkin verran olen niitä ottanut nyt muuhun käyttöön, eli alkanut purkaa koruja ja ommella niitä vaatteisiin. Se on yksi hauska tapa käyttää koruja, jos ei muutoin onnistu käyttää.

Boheemin tyylin lisäksi rakastan merellistä tyyliä. Se on ajaton ja samoja vaatteita voi käyttää vuosi kymmenniä, sillä tämä tyyli ei vanhene, vaikka värit välillä hiukan muuttuvat. Itselläni tässä tyylissä väreinä on useimmiten sininen, punainen, valkoinen, keltainen ja vihreä. Tähän sopii hienosti myös lohenpunainen. Mutta tätä väriä en ole juuri enää käyttänyt, kasariluvulla se oli yksi lempiväreistäni ja lohenpunaista löytyi paljon kaapista. Kyseinen väri sopii minulle ihmeen hyvin, vaikka olen ihan valkoinen. Ehkä minä vielä innostun kyseisestä väristä.

Merihenkisessä tyylissä on hyvä raikastaa tuota sinivalkoista yhdistelmää ja yleensä kaikki pukee punaista niiden kanssa, itse taas tykkään laittaa juuri keltaista tai vihreää. Asu muuttuu niin näyttäväksi ja raikkaaksi. Väreillä kannattaa vähän leikkiä, jotta kokonaisuus on hyvä. Liian sävysävy ei aina toimi, vaan asu näyttää toki kauniille, mutta aika tunkkaiselle tai mitäänsanomattomalle. Ei siis kannata pelätä värejä ollenkaan.

Jotkut pelkää, että asusta tulee liian levoton, mutta yleensä se ei pidä paikkansa, vaan se on juurikin toisin päin. Värit sitoo kokonaisuuden yhteen ja raikastaa kivasti asun yleisilmettä. Toki värejä pitää opetella käyttämään, ja siihen oppii kokeilemalla.

Aurinkoista tiistaita kaikille!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi

LUE MYÖS:

Vanhojen korvisten uusi muoto