Läjäprojekti jatkuu ja tällä kertaa tehdään pikeepaidan jämästä babydoll ja tästä tulikin aika massiivinen, ihan vahingossa. Harvoin teen mitään mustavalkoista saati koko mustaa, mutta tämäkin päivä tuli eteen. Lähdetään liikkeelle…

Pikeepaidan jämästä babydoll

Minulla on useasti suunnattoman suuria vaikeuksia saada kirjoitettua mitään tänne. Aiheista ei ole pulaa mutta olen niin tajuttoman huono kirjoittamaan, että useimmiten jää juttu muutamaan riviin. Välillä kun tuntuu, että kuvat riittää kertomaan tunteista. Tämä kesä on ollut muutoinkin aika vuoristorataa ja tuntuu kuin kesä loppuisi ihan kesken, tarvitsisin enemmän aikaa työelämään palaamiseen. Eikä pidä käsittää väärin, että en haluaisi töihin vaan tarkoitan sitä, että kesä vaan tuntuu nyt jotenkin todella lyhyelle.

En ole saanut läjä projektia valmiiksi, vaikka niin suunnittelin…Teen tätä projektia vielä ensi jouluna näemmä. Ompelu on todella maistunut puulta, vaikka välillä onkin innostunut tekemään yhtä jos toista.
Olen silti onnellinen siitä, että minulla on mahdollisuus tehdä niitä asioita, joita haluan tehdä. Tästä syystä nautin jokaisesta päivästä kuin se olisi viimeinen, sillä huomisesta ei koskaan tiedä. Haluan taltioida ihan kaiken, jotta voin palata muistelemaan jos elämä muuttuu niin paljon, että jäljellä ei ole muuta kuin muistot ja nuo valokuvat. Ammennan voimaa kaikesta siitä mitä teen ja mitä nään, koko maailma on avoinna ja ympärillä on vain mahdollisuuksia.

Tunnekuohuista tekemiseen

Eilen päätin ottaa kaikesta tunnekuohuista huolimatta niskasta kiinni ja sukelsin läjääni. Päällimmäisenä oli pikeepaita tuunauksesta yli jäänyttä materiaalia, kaapista nappasin puuvillakankaan palasen, jonka olen joskus äidiltäni saanut. Niistä sain tehtyä söpön babydoll paidan. Kangasta jäin nippa nappa sen verran yli, että Barbie vaate projektiin saa söpöä materiaalia. Kyllä, minulla alkaa sellainenkin projekti. Barbin vaatteet jaetaan meidän iltapäiväkerhoon, sekä muihin hyväntekeväisyysjärjestöihin, joissa jaetaan tavaroita heille, jotka tarvitsee.

Myöhemmin illalla, lähdettiin miehen kanssa kahden pikku pyörälenkille, tietenkin pitää kaikki mahdollinen käyttää hyödyksi ja kuvata uusin tuotos. Kohta huomaan, että kaikki muut tuotokset on jäänyt kuvaamatta…Lenkki oli lyhyt ja käytiin kaikkein mieluisimmissa paikoissa ajelemassa. On niin vaikea päästää kesästä irti.

 

 

Ihan pakko laittaa vielä hiukan Merikarviaa tähän postaukseen. Mikä ihana mökkielämä takana. Olen aivan loppu, mutta mitäpä siitä. Elämä jatkuu ja tämä on muisto vain. Ehkä joskus taas sitten tai sitten ei. Jää nähtäväksi. Enkä tarkoita Merikarviaa.

Vielä hiukan Merikarviaa

Merikarvia on todella kaunis paikka ja siellä viihtyy vähän pidemmänkin aikaa tai oikeastaan mieluummin viettää pidempään kuin tuon viikonlopun, sillä matka on mahdottoman pitkä. Ja tietenkin on pakko mainostaa ihanaa savustuspaikkaa, josta saa niin hyvää palvelua ja lämmintä kunnollista savukalaa, eli kannattaa käydä satamassa piipahtamassa ja napata savukalaa mukaansa jos Merikarvialla käy.

En olisi koskaan uskonut, että ihastun näin pieneen kylään. Mutta niin vain on ja onneksi täällä on voinut olla ja nauttia elämästä. Näiden kuvien jälkeen on mahtavaa aloitella taas meidän omaa kaupunkielämää, kuvata kirppislöytöjä ja tuunauksia. Nauttia lopusta kesälomassta täysillä.

Nyt voit sinä kertoa minulle, oletko koskaan ollut Merikarvialla? Minä en ole koskaan ennen ollut, ennen kuin tapasin mieheni. Hänen äitinsä on tutustuttanut minut Merikarvian maailmaan. Vaikka olen kaupunkityttö, niin mielelläni annan pienen siivun ajastani myös mökkielämälle ja pienille kylille.

Paita on oikeasti mekko, jonka olen helmasta solminut, niin sain siitä näin paidan. Shortsit on esitelty aikanaan täällä. Tuunatut ja paljon pidetyt. Niin mekko kuin shortsitkin on ilmaisosastolta.

 

Mökkeily kesällä missä vain helpottaa stressiä

Kesä on minulle sitä, että voidaan matkustella ympäri ämpäri, pukeutua vähiin vaatteisiin, uida ja grillata. Kyllä, grilliruoka kuuluu isona osana minun kesääni ja se maistuu kaikkein parhaimmalta ulkona, mökin pihalla. En osaa oikein nauttia mistään muusta niin paljon kuin siitä, että voi grillata ulkona. Ystävien ja perheen kanssa.

Sen jälkeen kun vatsa on täynnä, voi hyvillä mielin ottaa päikkärit vaikka nurmikolla, antaa pöörriäisten suristella korvan juurella, antaa leppäkerttujen kutitella iholla ja auringon silitellä ihoa hellästi. Niin se vain on, minä olen kesän lapsi, vaikka olen marraskuussa syntynyt. Pimein ja kamalin aika vuodesta. Mutta marraskuu tarvitsi myös jotain loistavaa ja siksi minä synnyin.