Meidän uusi vuosi meni plörinäksi
22
Meidän uusi vuosi ei mennyt niin kuin suunniteltiin. Siihen ilmestyi pieni jännitysmomentti, luonnon voima iski vasten kasvoja ja joutui hivenen miettimään, että miten tästä nyt mennään eteen päin. Joskus ei asiat onnistu ja suunnitelmat toteudu, vaikka miten suunnittelisi valmiiksi. Me ei nimittäin voida mitään luontoäidille ja sen voimakkaille tuntemuksille. Marina del Rey oli alue, johon meidän piti tutustua jo aikaisemmin, mutta aikaa ei siihen hommaan sitten jäänyt ollenkaan.
Meidän uusi vuosi meni plörinäksi
Suunnitelmissa oli, että vietämme uuden vuoden Marina del Reyssa, jossa syömme ja ja katselemme ilotulituksen, ensimmäisen ilotulituksen. Toinen katsellaan sitten meidän hotellin kattoterassilta. Jo aamusta kun lähdimme kiertämään Hollywoodia, satoi vettä, ei mitään kovaa, mutta satoi. Sateinen päivä oli siis tulossa ja sen mukaan mekin sitten mentiin. Mutta emme vielä osanneet kuvitella, että mitä tuo sadepäivä tuo iltaa kohden.
Hyvissä ajoin palasimme hotelliin ja valmistauduimme iltaa varten. Olin ostanut viime vuonna Uffin tasarahapäiviltä ihanan juhlavan puhvihihaisen paidan, jonka hihoissa oli myös kultakirjailuja ja nyt syksyllä ostin kulta-mustan tyllihameen, jonka korjasin itselleni sopivaksi. Hame oli koossa 34 eikä se tietenkään minulle sellaisenaan enää mahdu, joten leikkasin hameen vyötäröä reilusti ja näin sain hameesta myös pituudelta minulle sopivamman hameen. Hameen ostin Tapiolan Fidasta, josta löysin myös kengät kultaisine koristeineen. Lämmikkeeksi laitoin farkkutakin, jonka olen aikaa sitten tehnyt vanhoista farkuista. Valitettavasti asukuvia ette siis saa ja kohta ymmärrätte, että miksi.
Marina del Rey ja El Torito
Oltiin varattu pöytä jo Suomesta käsin tälle päivälle El Toritosta, meksikolaista ruokaa saatiin siis syödä uutena vuotena. Vesisade ei loppunut koko päivänä mutta se ei haitannut meitä ollenkaan. Suunniteltiin, että syödään hitaasti ja kulutetaan aikaa siemaillen ja nauttien. Sitten siirrymme rauhassa Marina del Rayn perhetapahtumaan ja katsellaan ilotulituksia vaikka vähän sataa. Tällä ajatuksella tilattiin ruoka pöytään ja söimme rauhassa nauttien erittäin hyvästä ruuasta ja juomasta.
Linkit:
Jossakin kohtaa iltaa huomasin, että vesisade oli yltynyt ja tuuli yltyi myös ja mietimme siinä istuessa, että mitä teemme. Henkilökunta sanoi, että saamme olla ravintolassa ihan niin pitkään kuin haluamme ja ilotulituksenkin saa katsoa heiltä sisätiloissa. Ravintola alkoi täyttyä lapsiperheistä ja ilma alkoi pahenemaan. Päätimme sitten, että maksamme laskun ja lähdemme hotelliin takaisin. Kello oli noin 19.30 paikallista aikaa. Ilotulitukset olisi olleet 21.00 paikallista aikaa.
Ei muuta kuin varovasti autolle ja autossakin tunsi tuulen voiman. Vesisade paheni matkan aikana. Jätimme auton parkkihalliin ja valmistauduimme juoksuun hotelliin tuiskussa ja erittäin voimakkaassa vesisateessa. Onneksi olin ottanut lenkkarit mukaani ihan varoiksi, jos joudun juoksemaan tai seisomaan vesisateessa. Hotellin ja parkkihallin välissä oli yksi talo, joten se väli juostiin lujaa ja kovaa mutta olimme kaikki kolme siitä huolimatta läpimärkiä. Koko kävelytie lainehti vedestä kun juoksimme. Kylmä vesi loiskui kainaloihin asti.
Tällainen oli meidän uusi vuosi
Hotelliin päästyämme kuoriuduimme märistä vaatteista ja laitoimme ne kuivumaan, jokainen meni vuorotellen lämpimään suihkuun ja piilouduimme peittojen alle. Noin kello 22.00 myrsky riepotteli taloa niin, että joka nurkassa ulisi ja kun katsoi ulos ikkunasta näki miten palmut notkui tuulen voimasta. Aloimme miettimään, että miten päästäisiin kotiin jos tämä myräkkä jatkuu vielä aamulla, jolloin olisi tarkoitus lentää Suomeen. Mutta aamulla aurinko paistoi ja oli hyvä sää lähteä. Vasta Suomessa saimme kuulla, että se todellinen myrsky alkoi sitten meidän lähdön jälkeen…Näin ne luonnonvoimat saattaa muuttaa suunnitelmia, mutta onneksi pääsimme Suomeen ehjin nahoin ja pienin vaurioin.
Pumpulin pehmeää sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: Kaikki meidän Kalifornia matkan postaukset!
Vaellus Griffith Observatorioon
Vaellus Griffith Observatorioon tehtiin Get your Guiden kautta, sillä se oli helpoin ja turvallisin ratkaisu. Get your Guide on meille tuttu ja käytämme sitä välillä tiettyihin retkiin, jos haluamme tehdä joitain asioita lasten kanssa turvallisesti. Silloin ei tarvitse miettiä mitään, vaan antaa mennä vain. Hyvä puoli on myös se, että Get your Guiden retket voi maksaa etukäteen, joten ei tarvitse huolehtia rahojen riittämisestä sitten paikan päällä.
Vaellus Griffith Observatorioon
Meillä oli hyvin rempseä ja iloinen opas, joka kertoi kyllä mielettömiä juttuja niin siitä, miten kaupunki on saanut Griffithin puiston sekä Observatorion. Nimestä sen viittauksen saa, mutta kuka oli Griffith? Griffith Jenkins Griffith (4.1.1850-6.7.1919) oli walesilaissyntyinen amerikkalainen teollisuusmies, joka keräsi valtavan omaisuuden kaivoksellaan ja 1880-luvulla hän lahjoitti 12,20 km 2 maa-aluetta Los Angelesin kaupungille, joka nimettiin Griffithin puistoksi. Hän myös testamenttasi rahaa, että niillä voidaan rakennuttaa alueelle Observatorio sekä kreikkalainen teatteri. Tätä perintöä mustamaalaa kuitenkin väkivaltainen tilanne, jossa Griffith ampui vaimoaan. Hän joutui siitä joksikin aikaa vankilaan.
Opas kertoi myös mitä kaikkea alueella on kuvattu ja kertoi nippelitietoja myös Hollywood merkistä. Tosiaan siinä merkissä on joskus palanut valot. 70 -luvulla merkki oli jo niin huonossa kunnossa, että sen pelastamiseksi Hugh Hefner aloitti julkisen kampanjan laiminlyödyn maamerkin korjaamiseksi. Hän saikin Hollywoodin kerman lahjoittamaan ison summan rahaa ja näin merkki pelastettiin. Toisen kerran Hugh Hefner tuli pelastamaan merkkiä 2010 kun kiinteistörakentajat halusivat ostaa kyltin ympäriltä maata ja rakennuttaa luksusasuntoja. Ensin luonnonsuojelu ryhmä aloitti varainkeruun kiinteistöalueen ostoon, se ei riittänyt ja Hugh Hefner riensi apuun. Nyt uhanalainen maa on suojeltu.
sumu vaivasi vaeltajaa
Ilma oli todella sumuinen kun aamulla ajelimme kohti Griffithin puistoa ja tapaamispaikkaamme. Auto saatiin hienosti parkkiin ja jäimme odottamaan opastamme sekä muita osallistujia. Meitä olikin aika sekalainen seurakunta ja voitteko uskoa, että emme olleet ainoat suomalaiset reissulla. Vaellukselle osallistui eräs toinenkin suomalainen ja opas oli aivan haltioissaan, että vau…Mikä todennäköisyys, että hänellä on kaksi eri porukan suomalaista samalla reissulla. Täytyy sanoa, että tämä opas oli huikea ja vielä huikeampi oli meidän vaellusreissu.
Oikeasti…Hyvin kapeita teitä pitkin kiivettiin kohti huippua ja koska alue oli sankan sumun alla, niin se antoi oman jännitysmomenttinsa. Aina mietin kielekkeellä, että onkohan koskaan kukaan tippunut tuonne alas. Hui. Sumu oli niin sankkaa, että kastuimme läpimäriksi, tai minä olin alun perin niin toope, etten muistanut ottaa tuulitakkia mukaan ollenkaan, joten olin todellakin läpimärkä. Tämän kaiken lisäksi me tulimme paikkaan, jossa saimme valita joko kiivetä lähes kohtisuoraan kohti huippua tai sitten kiertää loivempaa reittiä. Poikani sitten päätti, että hänpä kiipeää suoraan ylös ja mieheni siihen, että ei hän voi poikaa yksin päästää, että menee mukana. Noh, enhän minä voi miestäni päästää, sillä menee olkapäät sijoiltaan ja jos poikani pystyy siihen, niin pystyn minäkin…
Konttaamalla melkein nousin sinne nyppylälle, meinasin kuolla puolessa välissä ja olo oli kauhea, en meinannut saada henkeä. Sisuunnuin kun näin, että vähän matkan päässä on putket, heittäydyin putkille ja revin itseni niitä apuna käyttäen eteen päin kohti huippua. Mies yritti loppumetreillä auttaa, mutta sanoin tiukasti ei ja pääsin kuin pääsinkin nousemaan huipulle. Johan oli koetus, mutta tulipahan tehtyä.
Mitä tapahtui Observatoriossa?
Noh, kuulkaas yhtään mitään. Meikäläinen oli niin märkä ja kylmissään, että melekin itkien sanoin miehelleni, että mennään hotellille. Haluan lämpimään suihkuun. Meillä oli suunnitteilla, että hankimme liput planetarioon mutta oikeastaan kaikki mitä siellä piti tehdä jäi, kun päätimme mennä odottamaan linja-autoa. Sillä pääsimme alas ja hyppäsimme omaan autoon ja huristimme kovassa tohinassa hotellille. Suihkuun, hiukan pakkelia naamalle ja vaatteet niskaan ja ulos syömään. Se oli sen päivän päätös…Käytiin tosin ostoksilla samalla. Ostoskadulla kun oltiin.
Mukavaa päivää kaikille!
Seuraa minua: