Miksi käytän edelleen leggingsejä, joita joku kutsui kamaliksi?
2
Moni puhuu kestävästä muodista, mutta harva oikeasti käyttää samaa vaatetta vuodesta toiseen. Sosiaalinen media on täynnä uusia ostoksia, sesonkivärejä ja “päivän asuja”, jotka näyttävät vaihtuvan nopeammin kuin vuodenajat. Siksi kirjoitan tänään aiheesta Miksi käytän edelleen leggingsejä, joita joku kutsui kamaliksi?
Minun vaatekaapissani on kuitenkin vaatteita, jotka ovat kulkeneet mukana vuosia, joskus jopa vuosikymmenen. Osa on kirppareilta, osa itse tehtyjä, osa matkamuistoja. Yksi niistä on kukalliset leggarit, jotka ompelin vuonna 2015.
Kun julkaisin niistä ensimmäisen kuvan, joku kommentoi suoraan: ne ovat kamalat. Silti käytän niitä edelleen.
Miksi käytän edelleen leggingsejä, joita joku kutsui kamaliksi?
Leggarit vuodelta 2015
Nämä kukalliset leggarit syntyivät vuonna 2015. Ompelin ne itse, koska halusin mukavat ja vähän erilaiset housut arkeen. Kangas oli rohkea: suuret kukat, tummalla pohjalla. Ei ehkä minimalistinen, ei hillitty, mutta juuri siksi pidin siitä.
Yksi kommentti, joka jäi mieleen
Kun julkaisin niistä kuvan silloin vuosia sitten, kommenttikenttään ilmestyi viesti, joka jäi mieleen: joku kertoi suoraan, että leggarit ovat kamalat.
Internetissä tällainen kommentti ei tietenkään ole harvinainen. Silti on kiinnostavaa, miten helposti yksi mielipide voi jäädä elämään omaan muistiin. Se oli vain yksi kommentti monien joukossa, mutta silti muistan sen edelleen.
Käytän niitä silti
Hauskinta on ehkä se, ettei kommentti kuitenkaan vaikuttanut siihen, käytänkö leggingsejä vai en. Ne ovat edelleen kaapissani. Ja edelleen käytössä.
Tämä kertoo ehkä jotain siitä, miten oma suhde vaatteisiin muuttuu vuosien myötä. Kun on nuorempi, vaatteet ovat usein enemmän osa sitä, miltä haluaa muiden silmissä näyttää. Kun ikää tulee lisää, niistä tulee enemmän osa omaa arkea ja omaa mukavuutta. En ole koskaan oikeastaan pukeutunut muiden mielipiteiden mukaan. Silti on kiinnostavaa huomata, että ympärillä oleva keskustelu muodista on muuttunut paljon.
Trendit muuttuvat
Vuonna 2015 kukalliset leggarit saattoivat joidenkin mielestä näyttää liialta. Nyt sosiaalinen media on täynnä värejä, kuoseja ja rohkeita yhdistelmiä. Se, mikä ennen oli “liikaa”, on nykyään monille juuri se hauskin osa pukeutumista. Mutta minulle tärkeintä ei ole koskaan ollut se, onko jokin trendikästä. Tärkeintä on se, että vaate toimii arjessa.
Itse tehty vaate ei ole kertakäyttöinen
Nämä leggarit ovat juuri sellaiset. Ne ovat mukavat, joustavat ja kestävät. Kun ompelee itse, oppii myös arvostamaan vaatetta eri tavalla. Sen tekemiseen on mennyt aikaa ja ajatusta. Silloin siitä ei tule kertakäyttöinen.
Huppari Los Angelesista, käytössä, ei muistona
Samassa kuvassa leggingsten kanssa on toinenkin vaate, jolla on oma tarinansa: huppari, jonka ostin vuonna 2022 Los Angelesin lentokentältä. Se oli niitä hetkiä, joita matkustamisessa joskus syntyy. Pitkä matka takana, Suomeen paluu edessä, ja lentokentän kaupassa huppari, joka tuntui juuri sopivalta muistoksi matkasta. Nyt vuosia myöhemmin se huppari alkaa jo näyttää elämän merkkejä. Kangas on kulunut, ja käytön jäljet näkyvät. Silti käytän sitä edelleen.
Mitä kestävä muoti oikeasti on
Tämä on ehkä asia, joka nykyisessä muotikeskustelussa unohtuu helposti. Vaatteen arvo ei synny siitä, miltä se näyttää uutena, vaan siitä, kuinka pitkään sitä käytetään. Kestävä muoti ei ole vain ekologisia materiaaleja tai vastuullisia tuotantoketjuja. Se on myös sitä, että sama vaate kulkee mukana vuodesta toiseen.
Minun vaatekaapissani tämä tarkoittaa usein sitä, että rinnakkain ovat itse tehdyt vaatteet, kirpparilöydöt ja joskus myös matkamuistot. Ne muodostavat kokonaisuuden, joka ei noudata trendikalenteria, mutta kertoo jotain elämästä.
Tämä hetki
Kun katson näitä leggingsejä nyt, näen muutakin kuin vain housut. Näen ajan, jolloin ompelin niitä kotona vuonna 2015. Näen sen kommentin, joka väitti niiden olevan kamalat. Näen vuosien varrella kuluneet kävelyt, arkipäivät ja keväiset hetket laiturilla.
Ja ehkä juuri siksi käytän niitä edelleen. Koska lopulta vaate ei ole vain kangasta. Se on osa tarinaa, joka jatkuu yllättävän pitkään.
Rentoa sunnuntaita!
Seuraa minua:
Lisää otteita Vaatekaappipäiväkirjan sivuilta:
Miten tehdä uusi vaate vanhasta farkkupaidasta
Voiko vanhasta miesten farkkupaidasta syntyä oikeasti käyttökelpoinen ja vieläpä hyvännäköinen vaate? Tässä postauksessa vastaan kysymykseen miten tehdä uusi vaate vanhasta farkkupaidasta ja kerron, miksi tämä projekti on samaan aikaan kaoottinen, koukuttava ja yllättävän onnistunut.
Miten tehdä uusi vaate vanhasta farkkupaidasta
On olemassa kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka säilyttävät vanhat vaatteet “jos vielä joskus”, ja niitä, jotka oikeasti tekevät niille jotain. Tällä kertaa päätin kuulua siihen jälkimmäiseen ryhmään. Se vaati yhden miesten farkkupaidan uhraamisen, kasan leikkuujätettä ja ripauksen rohkeutta, joka tuli vasta siinä vaiheessa kun sakset olivat jo kädessä. Tämä paita ei syntynyt suunnitelmasta. Se syntyi siitä hetkestä, kun ajattelin että katsotaan mitä tapahtuu.
Kun farkkupaita muuttuu joksikin muuksi
Lähtötilanne oli yksinkertainen: perus farkkupaita, joka ei enää tuntunut omalta. Hyvä materiaali, mutta väärä fiilis. Ratkaisu oli vielä yksinkertaisempi: pilkoin sen osiin.
Mukana oli myös kasa tilkkuja, niitä pieniä kangaspaloja, jotka jäävät yli ja joita ei muka voi käyttää mihinkään. Tässä kohtaa ne pääsivät päärooliin. Ja siinä vaiheessa, kun yhdistin farkun ja ruudulliset palat, tiesin että tästä ei tule ainakaan tylsä.
Tilkkutyö – kaaoksesta kokonaisuudeksi
Tilkkutyö näyttää alkuvaiheessa aina siltä, että mitään järkevää ei ole syntymässä. Palat eivät sovi yhteen. Värit riitelevät keskenään. Mittasuhteet elävät omaa elämäänsä. Mutta sitten tapahtuu jotain yllättävää. Kokonaisuus alkaa hahmottua. Epäloogisista paloista tulee yhtäkkiä harkitun näköinen yhdistelmä. Ja farkun rauhallinen pinta sitoo kaiken yhteen. Lopputulos on paita, jossa on peplum-helma ja enemmän asennetta kuin alkuperäisessä vaatteessa koskaan oli.
Täydellisyyden unohtaminen tekee tästä paremman
Tässä paidassa ei ole mitään tehdasmaista. Helma ei ole täysin symmetrinen. Yksityiskohdat eivät ole millilleen. Kaikki ei ole viimeistelty täydelliseksi. Ja juuri siksi se toimii. Koska tämä ei yritä näyttää siltä, että se olisi tullut kaupasta. Tämä näyttää siltä, että joku on tehnyt sen itse. Ja se on koko jutun pointti.
Miksi tämä projekti kannattaa
Kun miettii hakua “miten tehdä uusi vaate vanhasta farkkupaidasta”, ensimmäinen ajatus on usein ohjeet. Tässä projektissa tärkeintä ei kuitenkaan ollut ohje. Tärkeintä oli tekeminen. Tekeminen ilman varmuutta lopputuloksesta. Tekeminen ilman täydellistä suunnitelmaa. Tekeminen siksi, että haluaa kokeilla. Ja lopputulos yllätti. Tämä ei jäänyt kaappiin odottamaan “sopivaa hetkeä”. Tämä päätyi käyttöön.
Realistinen totuus ennen kuin aloitat
On reilua sanoa ääneen muutama asia:
- Tämä ei ole nopea projekti.
- Tämä ei ole täysin hallittavissa.
- Ja tämä ei ole täydellinen ensimmäisellä yrittämällä.
Jossain vaiheessa mietin itsekin, miksi en vain ostanut uutta paitaa. Mutta se tunne, kun vedät itse tehdyn vaatteen päälle, korvaa aika monta epäilyksen hetkeä.
Tämä paita on ensimmäinen kunnollinen esittely projektista, josta kerroin jo aiemmin täällä:
Jos tästä herää ajatus kokeilla itse, se kannattaa ottaa tosissaan. Sillä tällaisissa projekteissa ei yleensä käy niin, että tekee vain yhden. Useimmiten käy niin, että katsoo seuraavaa vanhaa vaatetta uudella tavalla.
Ihanaa viikonloppua!
Seuraa minua: