Näin stailaan kesämekon viileisiin päiviin
0
Näin stailaan kesämekon viileisiin päiviin, joskus kaikkein ihanimmat vaatteet ovat juuri niitä, joista ei haluaisi luopua vuodenaikojen vaihtuessa. Tämä leopardikuosinen mekko löytyi Ruoholahden Fidasta, ja jo sovituskopissa tiesin, että siitä tulisi yksi vaatekaappini lempivaatteista. Vaikka mekko on selvästi kesäinen, halusin löytää tavan käyttää sitä myös viileämmällä säällä. Lopputuloksena syntyi kerroksellinen asu, jossa yhdistyvät romanttinen mekko, itse neulottu liivi, mustat leggarit ja rouheat maiharit.
Näin stailaan kesämekon viileisiin päiviin
Rakastan vaatteita, joita voi käyttää monella eri tavalla ympäri vuoden. Minusta pukeutuminen on kiinnostavinta juuri silloin, kun sama vaate muuttuu täysin erilaiseksi pienillä yksityiskohdilla. Tämä mekko on hyvä esimerkki siitä.
Sellaisenaan leopardikuosinen mekko on kevyt ja pehmeä kesämekko, mutta halusin rakentaa siitä enemmän syksyisen ja hieman boheemin kokonaisuuden. Avasin mekon napit vyötärölle asti ja puin alle mustat leggarit. Se muutti mekon ilmettä heti paljon rennommaksi ja kerroksellisemmaksi. Kun mekko ei ole täysin kiinni, siitä tulee melkein pitkä tunika tai kevyt takkimainen vaate.
Päälle laitoin itse neulotun mustan liivin, joka toi asuun lämpöä ja pehmeyttä. Juuri liivi tekee tästä kokonaisuudesta mielestäni kiinnostavan. Se rauhoittaa näyttävää leopardikuosia ja tekee asusta enemmän oman näköiseni. Pidän vaatteissa kontrasteista, siitä, että jokin osa asusta on romanttinen ja jokin toinen vähän rouheampi.
Jalassa olevat maiharit viimeistelevät koko tyylin. Jos olisin yhdistänyt mekon esimerkiksi siroihin nilkkureihin tai ballerinoihin, tunnelma olisi ollut täysin erilainen. Maiharit tuovat mukaan vähän grunge-henkisyyttä ja tekevät asusta arkisemman ja helpomman käyttää myös sateisina tai viileinä päivinä.
Kirppislöydöt inspiroivat pukeutumaan luovemmin
Ehkä juuri siksi rakastan kirppislöytöjä niin paljon. Kun löytää vaatteen käytettynä, sitä alkaa usein katsoa eri tavalla kuin uutena ostettua vaatetta. Mietin usein jo sovituskopissa, miten vaatetta voisi käyttää eri vuodenaikoina ja millaisia yhdistelmiä siitä voisi rakentaa.
Tämä mekko löytyi Ruoholahden Fidasta, ja juuri tällaiset löydöt ovat minulle kaikkein inspiroivimpia. On ihanaa löytää vaate, jolla tuntuu olevan jo oma tarinansa. Samalla käytettyjen vaatteiden yhdistely tuntuu paljon luovemmalta kuin valmiiden mallinukkeasujen ostaminen kaupasta.
Moni ajattelee leopardikuosin olevan vaikea yhdisteltävä, mutta itse näen sen melkein neutraalina kuosina. Musta toimii sen kanssa aina hyvin, ja siksi halusin pitää muun asun melko yksinkertaisena. Mustat leggarit, musta liivi ja maiharit tasapainottavat kokonaisuutta niin, ettei asu tunnu liian levottomalta.
Pieni stailausniksi, joka muuttaa koko mekon
Minusta yksi parhaista pukeutumisnikseistä on se, ettei vaatetta käytä vain yhdellä tavalla. Pienikin muutos voi tehdä todella suuren eron. Tässä asussa juuri napituksen avaaminen muutti koko mekon tunnelman. Kun mekko jäi hieman auki, siitä tuli enemmän kerrospukeutumiseen sopiva vaate. Samalla leggarit näkyvät paremmin ja kokonaisuudesta tuli rennompi.
Usein ihmiset ajattelevat, että kesämekko kuuluu vain lämpimiin päiviin, mutta itse käytän kesämekkoja ympäri vuoden. Talvella niiden kanssa voi käyttää paksuja sukkahousuja, neuleita ja saappaita. Syksyllä taas maiharit, villaliivit ja isot neuletakit tekevät niistä aivan uudenlaisia.
Pidän erityisesti siitä, että kerrospukeutuminen tekee asusta persoonallisemman. Silloin kokonaisuus näyttää enemmän omalta tyyliltä eikä vain siltä, että olisi pukeutunut suoraan kaupan mallinuken mukaan.
Miksi rakastan kerrospukeutumista
Kerrospukeutumisessa on jotain todella luovaa ja inspiroivaa. Sama mekko voi näyttää täysin erilaiselta riippuen siitä, mitä sen kanssa yhdistää. Juuri siksi rakastan itse tehtyjä neuleita, vanhoja mekkoja ja kirppislöytöjä. Niitä voi yhdistellä loputtomasti.
Ehkä kaikkein tärkeintä pukeutumisessa onkin se tunne, jonka vaatteet tuovat. Minulle vaatteet eivät ole vain käytännöllisiä asioita, vaan tapa ilmaista tunnelmaa, inspiraatiota ja luovuutta. Tämänkin asun kohdalla pidän siitä, että siinä yhdistyvät pehmeys, lämpö ja pieni rouheus.
Kesämekon ei tarvitse jäädä kaappiin vain siksi, että sää muuttuu viileämmäksi. Joskus juuri ne kaikkein kiinnostavimmat asut syntyvät silloin, kun vaatteita uskaltaa käyttää vähän eri tavalla kuin alun perin ajatteli.
Käyttäisitkö sinä kesämekkoa näin?
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
Slipoveriin ohje ja muita samalla ohjeella tehtyjä slipovereja:
Miksi ostaisin pikamuotia kun voin tehdä mekkoni itse
Moni sanoo rakastavansa muotia. Silti samaan aikaan vaatekaupat pursuavat halpoja vaatteita, joita käytetään muutaman kerran ennen kuin ne unohtuvat kaapin pohjalle. Mitä enemmän olen ommellut itse, sitä vaikeammalta pikamuodin maailma on alkanut tuntua. Juuri siksi ajatus Miksi ostaisin pikamuotia kun voin tehdä mekkoni itse on pyörinyt mielessäni koko kevään. Tänä kesänä vaatekaappini ei rakennu trendien ympärille vaan tunteen, luovuuden ja kierrätettyjen materiaalien ympärille.
Miksi ostaisin pikamuotia kun voin tehdä mekkoni itse
Tulevasta kesästä tulee minun mekkokesäni.
Ei siksi, että muotilehdet niin määräävät. Ei siksi, että jokin trendi käskee pukeutumaan romanttisiin helmoihin tai kukkakuoseihin. Vaan siksi, että ompelin itselleni vaatteita, joihin liittyy oikeasti tunne.
Kaksikymmentä mekkoa.
Kun katson niitä nyt yhdessä, en näe vain vaatteita. Näen vanhoja kankaita, kirpputorilöytöjä, leikkuujätteitä, liian pieniä vaatteita ja materiaaleja, jotka olisivat helposti voineet päätyä roskiin. Näen myös tunteja ompelukoneen ääressä, epäonnistuneita saumoja, ilta-auringossa tehtyjä päätöksiä ja hetkiä, jolloin jokin kangas muuttui päässäni mekoksi ennen kuin ensimmäistäkään saumaa oli ommeltu.
Ja rehellisesti sanottuna juuri se on syy, miksi pikamuoti tuntuu nykyään niin ontolta.
Pikamuoti opetti meidät unohtamaan vaatteiden arvon
Kun tekee vaatteita itse, alkaa nähdä vaatteen aivan eri tavalla. Silloin ymmärtää, ettei mekko synny tyhjästä. Jokainen frilla, laskos ja helma vaatii aikaa. Jokainen yksityiskohta on jonkun tekemä.
Silti meille on opetettu, että vaatteen pitäisi maksaa vähemmän kuin lounas. Se on aika absurdi ajatus.
En väitä, että kaikkien pitäisi ommella omat vaatteensa. Ei tarvitse. Mutta uskon, että moni voisi voida paremmin ostamalla vähemmän ja rakastamalla vaatteitaan enemmän. Pikamuoti ruokkii jatkuvaa tyytymättömyyttä. Aina pitäisi ostaa uusi väri, uusi malli, uusi trendi. Hetken päästä sama vaate näyttää jo vanhalta.
Minä taas haluan vaatteita, jotka tuntuvat omilta vielä vuosien päästäkin.
Ehkä juuri siksi rakastan kierrätysmateriaaleja niin paljon. Niissä on jotain elävää. Vanha puuvillakangas laskeutuu eri tavalla kuin moni uusi materiaali. Vanhoissa kankaissa on pehmeyttä ja luonnetta, jota ei voi feikata. Joskus jokin pieni pala leikkuujätettä on saanut minut suunnittelemaan kokonaisen mekon sen ympärille. Ja ehkä kaikkein parasta on se, ettei kukaan muu kävele vastaan samassa mekossa. Siinä on jotain vapauttavaa.
Ompelu muutti koko suhteeni pukeutumiseen
Muodin pitäisi olla leikkiä, persoonallisuutta ja iloa. Liian usein siitä tulee kuitenkin suorittamista ja kuluttamista. Some täyttyy “tarvitsen tämän” -sisällöstä. Todellisuudessa emme tarvitse jatkuvasti lisää vaatteita. Tarvitsemme enemmän yhteyttä siihen, mikä tuntuu omalta.
Minulle ompelu on muuttanut koko suhteen pukeutumiseen. En enää katso vaatetta ensimmäisenä hintalapun kautta. Katson materiaalia. Katson yksityiskohtia. Mietin, voisiko siitä tehdä jotain muuta. Voisiko vanha pöytäliina muuttua kesämekoksi? Voisiko liian suuri miesten paita saada uuden elämän röyhelöhelmana? Usein vastaus on kyllä.
Nämä mekot eivät ole täydellisiä, eikä niiden tarvitsekaan olla. Juuri pienet epätäydellisyydet tekevät niistä omia. Ne kertovat, että joku on oikeasti tehnyt ne käsillään eikä massatuottanut tuhansien kappaleiden eränä. Ja ehkä juuri siksi ne tuntuvat niin erilaisilta päällä. Kun puen itse tekemäni mekon, en tunne olevani vain kuluttaja. Tunnen olevani luova ihminen. Ihminen, joka pystyy tekemään jotain vanhasta uutta. Joku, joka ei tarvitse jatkuvasti lisää voidakseen näyttää kauniilta.
Siinä on jotain yllättävän voimauttavaa.
Ehkä tulevan kesän suurin trendi ei olekaan jokin tietty väri tai helman pituus. Ehkä suurin trendi voisi olla se, että uskaltaisimme pukeutua enemmän omannäköisesti. Vähemmän algoritmeille. Vähemmän pikamuodille. Enemmän itsellemme.
Minun kesäni näyttää tältä. Kukallisilta kankailta. Tilkkuilta. Röyhelöiltä. Kierrätetyiltä materiaaleilta. Itse ommelluilta mekoilta. Ja rehellisesti sanottuna en ole pitkään aikaan rakastanut vaatekaappiani näin paljon.
Ihanaa sunnuntaita!
Seuraa minua:
Lisää ihania mekkoja: