Tilkuista syntynyt paita – mekosta paidaksi helposti
0
On hassua, miten yksi vaate voi aloittaa ketjun. Tällä kertaa kaikki alkoi tästä paidasta ja vasta sen jälkeen syntyi jotain vanhasta farkkupaidasta. Tämä tilkuista syntynyt paita – mekosta paidaksi helposti on siis oikeasti koko tarinan alku. Se ihan ensimmäinen työ, jonka tein ja kohta oli monta erilaista yläosaa valmiina.
Tilkuista syntynyt paita – mekosta paidaksi helposti
Kaikki lähti liikkeelle kankaan jämistä. Niitä oli kertynyt pieni kasa. Sellaisia paloja, joita ei raaski heittää pois, mutta joista ei myöskään tunnu syntyvän mitään valmista. Ne jäävät helposti odottamaan sitä “oikeaa ideaa”. Tällä kertaa en jäänyt odottamaan. Päätin kokeilla.
Näin muunsin mekkokaavan paidaksi
En lähtenyt etsimään täydellistä paitakaavaa. Sen sijaan tartuin Fibre Mood 21 -lehden Dina-mekon kaavaan. Se oli jo valmiiksi tuttu ja hyväksi todettu. Mutta en halunnut mekkoa. Halusin paidan. Lyhensin helman ja pidin muuten kaavan lähes ennallaan. Muutos oli pieni, mutta vaikutus suuri. Yhtäkkiä sama kaava näyttikin täysin erilaiselta, rennommalta, arkisemmalta, juuri sellaiselta mitä olin kaivannut.
Tämä on yksi ompelun vapauttavimmista oivalluksista: kaava ei ole sääntö. Se on mahdollisuus. Kun sen uskaltaa nähdä niin, tekeminen muuttuu heti luovemmaksi. Mekosta voi tulla paita, ja joskus juuri se tekee vaatteesta paljon käyttökelpoisemman.
Korvakorut on itse virkatut
Miksi jämäkankaista ompelu kannattaa
Kankaan valinta teki tästä paidasta erityisen. Koska käytin jämäpaloja, lopputulos ei ole täysin hallittu. Raidat eivät mene täydellisesti, ja kuvio elää hieman eri tavalla. Mutta juuri se tekee tästä kiinnostavan. Pieni epätäydellisyys tuo vaatteeseen eloa. Se tekee siitä persoonallisen, sellaisen, jota ei tule vastaan kenelläkään muulla. Yhdistin paidan UFFista löytyneisiin housuihin. Tässä yhdistelmässä on jotain hyvin tasapainoista: itse tehty ja kierrätetty kohtaavat. Se tuntuu omalta.
Tästä alkoi koko vaatesarja
Tämä paita ei jäänyt yksittäiseksi projektiksi. Kun olin saanut sen valmiiksi, kangasta jäi vielä yli. Ja siitä syntyi ajatus seuraavaan vaatteeseen, siihen, jossa lähtökohtana oli vanha farkkupaita.
Jos et ole vielä nähnyt sitä, se löytyy täältä:
On itse asiassa aika hauskaa, miten järjestys meni: ensin syntyi tämä paita jämistä, ja vasta sen jälkeen lähdin jatkamaan ideaa eteenpäin farkkupaidan kanssa. Ikään kuin yksi projekti olisi avannut oven seuraavaan. Ja ehkä juuri niin luovuus toimii. Yksi ajatus johtaa toiseen.
Vaate, joka päätyy oikeasti käyttöön
Tämä paita on yksi niistä vaatteista, jotka eivät jää kaappiin. Se on helppo, mukava ja toimii monessa tilanteessa. Juuri sellainen, jonka vetää päälle ajattelematta liikaa. Ja ehkä siksi siitä tuli lempivaate.
Samalla se muistuttaa minua yhdestä tärkeästä asiasta: kaikkea ei tarvitse suunnitella täydellisesti etukäteen. Riittää, että aloittaa. Riittää, että katsoo materiaalia uudella tavalla. Koska joskus ne pienimmät palat eivät olekaan vain jämää. Ne ovat alku jollekin uudelle.
Ihanaa viikonloppua!
Seuraa minua:
Täältä löydät ensimmäisen postauksen, jossa esittelin jämäkankaista tehtyjä vaatteita: