Pakkaspäivän suloinen asu
0
Pakkaspäivän asu on lämmin ja hengittävä. Tärkeintä tässä asussa on se, että ulkona ei tuule. Näin paksun neuleen läpi ei pääse kylmä viima kutittamaan ihoa. Paksu neule pitää hyvin kylmän loitolla, mutta viimasta se ei tykkää. En myöskään minä. Ensimmäiset pakkaset kun tulee, kääriydyn aina paksuun neuleeseen ja kelsiliiviin. Tämä asu tuo talven lähemmäksi.
Pakkaspäivän suloinen asu
En pidä kylmästä ja siksi talvi on minulle kauhistus, vaikka vuoristossa nautinkin hengailusta. Koko päivän lumiriennoista. Mutta Suomessa taas mieluiten nukkuisin koko talven, kuin karhu. En tykkää pukea valtavia määriä vaatteita ja hytistä siitä huolimatta horkassa pihalla. Mitkään valtakunnan alusvaatteet eivät pelasta meikäläistä kylmältä talvella. Koettu ja testattu kaikenlaista. Ehkä se johtuu ihan muista asioista sitten kuin kylmästä.
Paksun neuleen alle sujautan aina lämmintä, kunnon aluspaitaa, laamapaitaa ja kerrastoa. Ne ovat minulle ihan ehdottomia. Laamapaidan päälle sujautan vielä toisen lämpimän paidan, joka hiukan plokkaa pikkuviimaa. Tämän kerroksen päälle tulee paksu villapaita ja villapaidan päälle laitan kelsiliivin. Alaosaksi valikoituu myös kerroksia, kuten pitkät kalsongit ja joko farkut tai leggarit. Mikä milloinkin miellyttää. Käteen lämpöiset rukkaset ja jalkaan lämpöiset kengät ja olen valmis ulos.
Nautin itse tehdyistä vaatteista eniten
Niin kuin varmasti monet ovat huomanneet, niin vaatteet eivät ole minulle vain vaatteita, vaan ne ovat osa persoonaa, osa minua. Sen vuoksi valikoin tarkkaan mitä vaatteita kaappiin tulee. Jos jokin vaate ei kuvasta millään tavoin minua ja korosta mitenkään persoonaani, niin vaate ei ole minua varten, vaan on parempi, jos vaate saa paremman ja arvotavan kodin muualta. Mutta sama ei päde itse tehtyihin vaatteisiin. Niillä on sielu. Kyllä, kädentaitaja antaa aina jotakin itsestään kun tekee vaatteen. Tästä syystä nappaan helposti kahdesta vaihtoehdosta aina sen itse tehdyn kun teen ostoja kirpparilta.
Minun asuni osat löydät
- Neule: Moda 6/2012
- Kelsiliivi: Burda 9/2009
- Rukkaset: Suuri käsityölehti 11-12/15
Tämä asu on tosiaan sellainen, jonka näkisin päälläni Zakopanessa, kun kauniina pakkaspäivänä kuljetaan pääkatua pitkin ristiin rastiin. Poiketaan välillä syömässä ja ihmetellään kauppojen ikkunoita. Luovitaan turistien joukossa, jotka juoksevat sinne tänne. Tuleekin tästä ajatuksesta kova matkakuume…
Riemukasta lauantaita kaikille!
Seuraa minua:
Tekoturkin tuunaus
Tekoturkin tuunaus oli pidemmän aikaa kytenyt mielessäni, oikeastaan jo siitä asti kun sen satuin ostamaan Kampin kirpparilta. Turkki oli itsessään jo itse tehty ja hivenen ehkä hankala käyttää. Turkissa on liian vähän nappeja, eikä siinä ole kaulusta, jota itse kyllä haluaisin kovasti. Kaulusta en tosin vielä takkiin lisännyt vieläkään. Mutta joka kerta kun takin laittaa päälleen, se tarvitsee suuren ja lämpimän kaulaliinan.
Tekoturkin tarina
Muutama vuosi sitten testasin Älä osta mitään – haastetta, jonka ajatuksena itselleni oli se, etten ostaa vuoteen mitään. Toki tietenkin sellaista jota tarvitsen, kuten ruokaa ja peseytymiseen ja puhtauteen liittyvää. Homma ei mennyt suunnitelman mukaan ja lopulta haaste jäi kesken. Heti ilmeni tarpeita, joita ei voinut olla ostamatta ja tietenkin sen jälkeen homma ei pysynyt kasassa. Tämä takki on tuon haasteen peruja, muistuttaa minua yrityksestä, joka epäonnistui surkeasti. En siis aina kaikessa onnistu vaikka miten yritän.
Mutta jo silloin huomasin, että takki kaipaa jotakin, jota en silloin oikein osannut sanoa. Vaikka takki on odottanut tuunausta jo muutaman vuoden, on se ollut kovassa käytössä siitä huolimatta. Takki oli päälläni myös muutama vuosi sitten, kun mieheni kanssa lähdettiin Tallinaan kovassa myrskyssä ja olin ensimmäisen kerran elämässäni merisairas, oikeasti. Olin sitä sitten muutaman päivän matkan jälkeenkin.
Tekoturkin tuunaus
Koska olen kokenut niin paljon tämän takin kanssa, niin on itsestään selvää, ettei tätä niin vain laiteta pois elämästä. Ei vaikka turkki ei ihan minun mieleen ollutkaan. Tässä muutama kuukausi sitten kaivelin varastoja ja löysin muoviset housut, joissa on ehkä jonkin sortin eläinkuosia, vaikkakin yksivärisenä. Sellaista hassua kohokuviota ja ajattelin, että koska turkki on muovia, niin laitetaan siihen lisää muovia. Pöksyt olen ottanut joskus epähuomiossa Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Mutta onneksi nyt ne tuli hyvin käyttöön.
Koska kaulus tuottaa meikäläiselle edelleen hiukan päänvaivaa, päätin keskittyä takissa muihin asioihin, kuten tekemään taskut sekä vyön. Nyt olen ajatellut muokata takkia enemmän ja tehdä siihen kauluksen, toki valitettavasti erilaisesta turkiksesta sekä tietenkin vyölenkit takkiin. Näin vyö pysyy menossa mukana paremmin mitä nyt.
Tämän tyyppinen muokkaus on suhteellisen helppo toteuttaa, eikä hommaan tarvita muuta kuin mittanauha. Taskut voidaan toki rakentaa toisenlaisiksikin jos halutaan. Itse halusin nyt aika perusmalliset taskut, sillä muovihousujen materiaali on jo sen verran outo, että parempi näin.
Mitäs sanotte muokkauksesta? Miten itse tekisit?
Ihanaa viikonloppua kaikille!
Seuraa minua: