Miksi ostan kirppareilta myös rikkinäisiä vaatteita? Mitkä ovat niiden kriteerit, että lähteävät mukaan? Otanko ihan mitä vain vai olenko tarkka siitä mitä otan? Yritän lyhyesti kertoa teille, miksi teen tällaista, sillä yleensä olisi parasta hankkia vain ehjää mutta minulle asia ei ole aina ihan niin pävänselvää. Varsinkin ilmaisosastolta tulee otettua mukaan tavaraa, jossa on jotakin virhettä mutta siitä olen tarkka, etten ota mukaan mitään täydellistä roskaa.

Kriteerit rikkinäisille

Tekstiilin värit ovat kunnossa sekä ehjä. Vaate sellainen, jota haluan käyttää ja tulee käyttöön korjauksen jälkeen. Ei tahroja! Mietin jo heti, onko järkeä korjata vaatetta. jos on ja se täyttää kaikki muut kriteerit, niin otan sen mukaani, toki hinnassa pitää näkyä se, että on rikki. Myös merkki ratkaisee jonkin verran ja minkä ikäinen vaate on. Ylipäänsä siis vaatteen kunto on se, jonka huomioin.

Miksi ostan kirppareilta myös rikkinäisiä vaatteita? Mitkä ovat niiden kriteerit, että lähteävät mukaan? Otanko ihan mitä vain vai olenko tarkka siitä mitä otan?

Miksi rikkinäisiä?

En siis aina ota mukaani rikkinäisiä. Nyt loppu kesästä on lähtenyt parit kolmet rikkinäiset vaatteet mukaani eri kirppiksiltä, koska ovat muutoin olleet hyväkuntoisia mutta pikku juttuja puuttuu, kuten napit tai takissa ollut rikkinäinen vetoketju.  Nyt ajattelette, että ei hemmetti, kuka jaksaa lähteä vaihtamaan vetoketjuja takeista, mutta on olemassa niksi nikkinen, joka helpottaa suuresti kyseistä hommaa ja saa vielä takin näyttämään aika hienolle. Näitä ohjeita löydät esimerkiksi Häärämö-blogista sekä toisenlainen vinkki Suuri käsityön -videosta. Kannattaa tutustua ja napata se mikä miellyttää enemmän omaan silmään. Nämä on oikeasti helppoja tapoja korjata vaate.

Mitä hankin ja korjasin?

Olen hankkinut rikkinäisenä siis kaksi takkia sekä neuletakin. Kaikissa kolmessa oli hyvin pienet asiat korjattavana ja silloin on parempi ottaa ja korjata kuin jättää vaate roskiskamaksi. Valitettavasti kaksi vaatetta ovat pikamuodin edustajia mutta minun käytössä ne kestää pitkään ja hyödynnän lopulta tekstiilijätteenäkin itse.

Pitkätakki

• Vetoketju rikki, laitoin siihen uuden Hääräämön ohjeella.

Lyhyt takki

• Napit lähteneet melkein kaikki, irroitin loputkin ja vaihdoin toisiin (ei tarvitse olla samanlaisia kuin muut napit)

Neuletakki

• Neuletakista oli irronneita neppareita, purin loput pois ja ompelin uudet tilalle.

Joskus on pakko hankkia materiaalia uutena, jos ei juuri sopivaa omasta varastosta löydy, kuten nyt. Neppareita ei ollut ollenkaan ja vetoketjut olivat kaikki vääränlaisia. Ei siis takkiketjuja ja jos oli, niin väärän mittaisia. Onneksi sopivat napit löytyi toiseen takkiin. Vaikka kirppareilta ei hankkisi rikkinäisiä vaatteita, niin suosittelen opettelemaan sen verran kädentaitoja, että voi korjata omia vaatteitaan. Kuten nyt kiinnittämään napit, korjaamaan reikä. Ne on aika pieniä juttuja mutta on tärkeää oppia kunnioittamaan sitä vaatetta, jonka hankkii.

Aurinkoista lauantaita kaikille!

-Melissa-

Kierrätyskeskuksen kaffekupposet ovat vieneet minun koko käden, menin antamaan muutama vuosi sitten niille pikkurillin! Kannattiko? No mielestäni kyllä. Minä siis kerään kahvikuppeja, pikkuisia yksittäisiä kahvikuppeja, joita löytyy ilmaisosastolta. Joskus tosin saatan ottaa parikin samanlaista ja nyt kävi niin, että Kierrätyskeskuksessa oli 0,50€ laatikko, jossa oli söpöjä kuppeja, asetit sekä leipälaitaset. Noh, enhän minä voinut olla ottamatta kahta suloista kuppia tykötarpeineen.

Nämä pikkuruiset kaffekupposet ovat niin ihanan kuvauksellisia ja näyttävät jokaisessa kuvassa niin ihanille. Se onkin vain yksi syy miksi näitä hankin. Toinen on niiden monipuolinen käyttö. Tarjoilen niistä levitteitä, hunajaa, hilloa, mitä nyt ikinä milloinkin on pöydässä syötävää. Kattaus näyttää niin suloiselle kun ottaa mukaan erilaisia pieniä kaffekuppeja.

Kierrätyskeskuksen ilmaisosasto

Olen aikaisemmin kirjoittanut pariin otteeseen siitä mitä kaikkea ihanaa löytyykään kierrätyskuksen ilmaisosastolta. Pikkuruiset kahvikupit ovat yksi sellainen asia, joita sieltä ilmaisosastolta haen. Vaikka kuvien kahvikupit eivät sieltä ole, niin lähes kaikki muut tämänkaltaiset kupit ovat. Aikaisemmista postauksista voit lukea täältä sekä täältä. Toisesta linkistä löytyy myös ilmaisosastolta löytyneistä kahvikupeista kuvia. Ilmaisosaston salainen maailma avautuu pikku hiljaa mutta kun se avautuu, on kaikki ihanuudet kädenulottuvilla.

Nämä suloiset Kierrätyskeskuksen kaffekupposet ovat myös hyvä postauksen aihe, niin valokuvina kuin myös juttuna. Sitä ei ihan heti ymmärrä miten monikäyttöisiä nämä suloisen romanttiset kupposet onkaan! Täytyy sanoa, että tuntuu aika hienolle siirtyä keräämään jotakin muuta kuin kenkiä. Ne kengät kun vie paljon enemmän tilaa kuin kahvikupit, vaikka minulla on pieni jalka. Ei kuitenkaan niin pieni kuin nämä kupit. Eikös ole ihania?

Nyt voi estottomasti kertoa mitä kaikkea keräät itse sinne kaapin perukoille? Onko se postimerkit, meikit vaiko pitsiliinat? Kaikki kertomukset omista keräilykohteista käy, ne voi sitten esitellä sanallisesti ja linkein tuonne kommenttiosioon. 

Olen valtavan pahoillani siitä, että kuvissa vilahtelee meidän oma murunen Söpö, josta on muodostunut varsinainen linssilude, kuten isosiskostaan Nupusta. Heti kun kamera tulee nenun eteen on molemmat koirat menossa mukana. Mutta ei aina. Kun haluan kuvata vain Nuppua ja Söpöä, niin he eivät halua. Vain silloin homma onnistuu kun kuvaan jotakin ihan muuta.

Ei minulla ole mitään sen kummoisempaa asiaa, nämä ihanat astiat saavat ottaa kaiken huomion itseensä. Niillä on varmasti mahtava tarina kerrottavana siitä elämästä, jota ovat saaneet seurata ennen minua. Ehkä siksi vanhat tavarat miellyttävät minua. Niiden historia, millaisen ihmisen kotia ovat ilostuttaneet. Mielenkiintoista!

Ihanan iloista päivää kaikille!

-Melissa-