Ihan pakko laittaa vielä hiukan Merikarviaa tähän postaukseen. Mikä ihana mökkielämä takana. Olen aivan loppu, mutta mitäpä siitä. Elämä jatkuu ja tämä on muisto vain. Ehkä joskus taas sitten tai sitten ei. Jää nähtäväksi. Enkä tarkoita Merikarviaa.

Vielä hiukan Merikarviaa

Merikarvia on todella kaunis paikka ja siellä viihtyy vähän pidemmänkin aikaa tai oikeastaan mieluummin viettää pidempään kuin tuon viikonlopun, sillä matka on mahdottoman pitkä. Ja tietenkin on pakko mainostaa ihanaa savustuspaikkaa, josta saa niin hyvää palvelua ja lämmintä kunnollista savukalaa, eli kannattaa käydä satamassa piipahtamassa ja napata savukalaa mukaansa jos Merikarvialla käy.

En olisi koskaan uskonut, että ihastun näin pieneen kylään. Mutta niin vain on ja onneksi täällä on voinut olla ja nauttia elämästä. Näiden kuvien jälkeen on mahtavaa aloitella taas meidän omaa kaupunkielämää, kuvata kirppislöytöjä ja tuunauksia. Nauttia lopusta kesälomassta täysillä.

Nyt voit sinä kertoa minulle, oletko koskaan ollut Merikarvialla? Minä en ole koskaan ennen ollut, ennen kuin tapasin mieheni. Hänen äitinsä on tutustuttanut minut Merikarvian maailmaan. Vaikka olen kaupunkityttö, niin mielelläni annan pienen siivun ajastani myös mökkielämälle ja pienille kylille.

Paita on oikeasti mekko, jonka olen helmasta solminut, niin sain siitä näin paidan. Shortsit on esitelty aikanaan täällä. Tuunatut ja paljon pidetyt. Niin mekko kuin shortsitkin on ilmaisosastolta.

 

Mökkeily kesällä missä vain helpottaa stressiä

Kesä on minulle sitä, että voidaan matkustella ympäri ämpäri, pukeutua vähiin vaatteisiin, uida ja grillata. Kyllä, grilliruoka kuuluu isona osana minun kesääni ja se maistuu kaikkein parhaimmalta ulkona, mökin pihalla. En osaa oikein nauttia mistään muusta niin paljon kuin siitä, että voi grillata ulkona. Ystävien ja perheen kanssa.

Sen jälkeen kun vatsa on täynnä, voi hyvillä mielin ottaa päikkärit vaikka nurmikolla, antaa pöörriäisten suristella korvan juurella, antaa leppäkerttujen kutitella iholla ja auringon silitellä ihoa hellästi. Niin se vain on, minä olen kesän lapsi, vaikka olen marraskuussa syntynyt. Pimein ja kamalin aika vuodesta. Mutta marraskuu tarvitsi myös jotain loistavaa ja siksi minä synnyin.

 

Minulla on olo kuin keijukaisella uusi yöpuku päälläni, ilta laskeutuu Merikarvialle ja voin kuulla sirkkojen hiljenevän. Linnun menevät nukkumaan ja hämärä laskeutuu maahan. On ihanan rauhallista, hiljaista. Kukaan ei aja autolla ei kukaan huuda. Vain tuuli puhaltaa hiljaa.

Ilta laskeutuu Merikarvialle

Mikään ei ole niin ihanaa kuin mökillä nauttia saunasta ja sen jälkeen syödä iltapalaa ulkona auringonlaskun aikaan. Vanhasta lakanasta tehty yöpuku päällä, lämmin ilmaisosaston neule lämmittää mukavasti iltahämärässä. Kuulee vain linnun laulun ja joen kovan virran. Tässä olen ja nautin, muuta ei tarvita. Nuppu juoksee iloisena ympäri pihaa koittaen saada kiinni auringon viimeisiä säteitä.

Vaikka nautin Helsingin monista kerroksista, niin siltikään näin lähelle täydellisyyttä ei Helsinki pääse. Täydellinen hiljaisuus, täydellinen luonnon luomat äänet. Ne rauhaittaa sielun kokonaan ja on mukava lähteä seuraavana päivänä ajamaan kotiin. Joskus sitä vain kaipaa täydellistä nollausta ja mökki tarjoilee sen. Merikarvialla saa tosiaan olla ihan rauhassa, ei kukaan tule koputtelemaan oviin tai kyselemään kuulumisia. Voit tosiaan sulautua tänne. Ja tärkein, nauttia, vain nauttia olosta ja elämästä.

Saunan raikkaus, yön suloinen kosteus, se tuoksu huumaa, se on se tuoksu jota haluaisin tuoksutella aina. En pidä talvesta, kylmyys ei ole minua varten. Mutta minä elän kesälle ja nautin siitä niin täysillä kuin vain voin. Koko lyhyen ajan mitä kesä kutittaa vapaus nappulaani. En tekisi mitään muuta kuin seikkailisin joka paikassa. En kuitenkaan ehdi joka paikkaan vaikka miten aina yrittäisin. Ehkä ensi vuonna Krakovaan? Yyteriin? Mene ja tiedä mitä ensi kesä tuo tullessaan.