Vaatekaappipäiväkirja Kirppislöytöjä ompeluärsytyksiä
0
Vaatekaappipäiväkirja: Kirppislöytöjä, ompeluärsytyksiä ja pinkki pumpuliunelma. Päivän asu, eli virallisesti ”Olin menossa roskakatokselle mutta eksyin Pariisin muotiviikoille” -lookki, sisältää seuraavat elementit:
Vaatekaappipäiväkirja: Kirppislöytöjä, ompeluärsytyksiä ja pinkki pumpuliunelma.
Itse ommellut, leveälahkeiset, klassisen sinivalkopilkulliset housut, joiden lahkeiden alle voisi piilottaa vaikkapa kissan (tai pienen kirppislöytökasan).
Fidan outletista poimittu valkoinen miesten kauluspaita, joka on niin iso, että se toimii tarvittaessa sekä tunikana että sateenvarjona.
Kierrätyskeskuksen ilmaisosaston denimtakki, joka sai uuden elämän kun ompelin siihen koristeelliset epoletit Kontin koru- ja nauhalaatikosta löydetyistä aarteista. Nyt takki huutaa: ”Minä olen kapteeni Kässä, kirppisten seilori!”
Itse virkattu pehmoinen pinkki laukku, joka muistuttaa tekstuuriltaan hieman kylpyhuonemattoa, mutta mikä sävy! Mikä pehmeys! Unelma, joka ei tiedä rajoja.
Kengät? Jotkut lenkkarit, koska muoti on hauskaa mutta mukavuus menee kaiken edelle.
Miksi tämä asu?
Koska miksei! Joskus vaatekaapilla tulee fiilis, että nyt lähtee kaikki. Tänään oli juuri sellainen päivä. Leveät lahkeet huusivat vapauteen, pinkki laukku halusi tuulettumaan, ja denimtakki kaipasi ylvästä hetkeään. Ja kun koko asu on joko tehty itse tai löydetty sekä-että-hintaisista paikoista, voi oikein tanssahtaa kadulla.
Tyyliä vai ei
On muuten ihmeellinen fiilis, kun koko asu on joko itse tehty tai löydetty paikoista, joissa eurot eivät huuda vaan kuiskaavat. Tämän päivän lookki ei ole vain muotivalinta, se on pieni vastalause pikamuodille ja oodi luovuudelle.
Ja hei, melkein unohdin tärkeimmän yksityiskohdan: nämä pilkkulahkeiset ilopillerit on ommeltu Kierrätyskeskuksen Näprä-osaston materiaalitukun aarteista! Kyllä vain, juuri siitä samasta nurkkauksesta, missä saattaa löytyä kolmen napin pussissa myös pieni pala menneisyyttä ja ehkä yksi kulahtanut kimallenauha. Tässä tapauksessa mukaan tarttui juuri sopivan räiskyvä kangaspala, josta syntyivät nämä lähes lentoon lähtevät housut. Kiitos Näprä, olette kuin käsityön taikurin varasto.
Yhteenveto päivän lookista:
- Housut: Ommeltu itsepäisyydellä Kierrätyskeskuksen Näprän kankaasta, pilkut pyörii kuin discopallossa
- Kauluspaita: Fida Outletin oversized-klassikko, joka suojaa sekä auringolta että elämältä
- Takki: Kierrätyskeskuksen denimrakkaus, nyt entistä upeampi käsintehdyillä epoleteilla
- Laukku: Pinkki, pehmeä ja pörröinen kuin pilvenhattara, virkattu rakkaudella
- Kengät: Mukavat. Erittäin.
Oliko tässä asussa järkeä? Ehkä ei. Oliko siinä iloa? Ehdottomasti. Ja juuri siksi tämä pääsee vaatekaappipäiväkirjan aarrearkkuun.
Jos googletit “kierrätysmuoti asuinspiraatio”, “itse ommellut housut blogi” tai “virkattu laukku tyyli”, olet juuri oikeassa paikassa. Täällä pukeudutaan pilkkuhousuihin, Näprän kangaslöytöihin ja suureen elämäniloon, eikä kumpikaan mene koskaan pois muodista. Nosta kätesi ilmaan ja huuda: ”Tämä on kierrätysmuodin voittokulku!”
Vaatekaappipäiväkirjan ideahan on yksinkertainen: kirjata ylös niitä hetkiä, kun vaatteet eivät ole vain vaatteita, vaan muistoja, hetkiä, ärsytyksiä, onnistumisia ja vähän glitteriä olkapäällä. Nämä vaatteet eivät ole tulleet verkkokaupasta parissa päivässä, vaan ne ovat syntyneet hitaasti, vähän kuin hapanjuuri, mutta ilman taikinajuurta ja enemmän ratkojaa.
Toki näiden housujen ompeluprosessissa meinasi lähteä hermo, ja jossain kohtaa epäilin, olinko itsekin pilkullinen, kun kangasta pyörittelin kolmatta päivää pitkin olohuonetta. Pinkin laukun virkkaaminen oli puolestaan niin terapeuttista, että harkitsin hetken alanvaihtoa, kenties pumpuliterapeutiksi?
Ja se denimtakki. Siitä tuli takkien takki. Se ei ehkä ollut se, mitä Kierrätyskeskuksen henkarilla odotin, mutta nyt se on statement. Epoletit heiluvat tuulessa kuin merenneidon hiukset, ja tunnen itseni kapteeniksi, en laivan, vaan kierrätyksen ja kädentaitojen.
Rakkaudella, Melissa
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Ompelijan taikaa: Kun nukke syntyi minusta
Se on ompelijan taikaa: Kun nukke syntyi minusta. Eräänä keväisenä aamuna, kun aurinko nousi Jätkäsaaren yllä ja meri kimalteli lempeästi, tapahtui jotain taianomaista. Olin pukeutunut itse ompelemaani siniseen mekkoon, jonka kaava löytyi Suuri Käsityö -lehdestä. Tein siihen pieniä muutoksia, vähensin hieman väljyyttä, muokkasin pääntietä, annoin helman hulmuta. Jalkoihini sujautin kukkakuosiset maiharit, virkatun pussukan heilautin käsivarrelleni ja kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta löytämäni huivin kiedoin kaulaani. Olin valmis päivän seikkailuihin.
ompelijan taikaa: Kun nukke syntyi minusta
Mutta juuri silloin, kun astuin ulos ovesta ja meri huokaisi, tapahtui jotain kummallista. Kuulin vaimean surrauksen, kuin ompelukone olisi herännyt eloon jossain aivan lähellä. Ja kun katsoin eteeni, näin pienen laatikon, jossa seisoi… minä. Nukkeversio minusta. Hänen nimensä oli MELISSA! Aivan kuten blogini VillaNanna kertoo. Hänellä oli samanlainen sininen mekko, maiharit ja vierellään ompelukone sekä iloisen oranssi kangaspala täynnä pilkkuja. Laatikon alalaidassa luki: ”Sewing is my Superpower.”
Itsetehdyn voima: taikaa ja tarinaa
Tämä pieni nukke ei ollut vain lelu. Se oli kunnianosoitus käsityölle, mielikuvitukselle ja omalle polulleni luovana ompelijana ja bloggaajana. Jokainen ompelemani pisto sisältää tarinan. Jokainen virkkaamani silmukka on kuin loitsu, joka muuttaa langan esineeksi tai kenties kokonaiseksi maailmaksi.
Mekko, jonka ompelin, ei ollut vain vaate. Se oli portti sadunomaiseen hetkeen, jossa sain kohdata nukkeversioni. Mallin kaava oli tuttu, mutta siinä oli minun kädenjälkeni. Se oli omani, aivan kuin persoonallinen sävel rakkaassa laulussa.
Jätkäsaaren satama: taustana taikaan
Paikkana Jätkäsaari on kuin moderni satu. Kaupunki ja meri kohtaavat, tuuli puhaltaa uusia tarinoita rannoille. Kun seisoin siellä sinisessä mekossani, nukke kainalossa, tuntui kuin olisin ollut osa suurempaa kankaankudontaa, kuin jokainen askeleeni olisi silmukka suuressa virkkauksessa, jota elämä kutoo.
Käsityö on supervoima
Nuken viesti on yksinkertainen mutta voimallinen: Sewing is my Superpower. Käsityö ei ole vain harrastus, se on keino ilmaista itseään, rakentaa identiteettiä, luoda iloa ja toivoa. Se on supervoima, joka antaa meille kyvyn muuttaa maailmaa, edes pienin pistoin.
Kun kirjoitat tarinaa käsin, se jättää jäljen. Ja kun puet sen yllesi, olipa se nukelle tai itsellesi, se muuttuu joksikin suuremmaksi. Se on taikaa, jonka voi tuntea jokaisella hameenhelman heilahduksella ja jokaisella neulansilmän läpi kulkevalla langalla.
Tämä nukke ei ole vain leikkiä, se on muistutus siitä, kuka olen. Minä olen Melissa. Minulla on ompelukone, mielikuvitus ja halu luoda. Sininen mekko tuulessa, kukkasaappaat jalkoja suojaamassa, virkattu pussukka mukana, ja sydämessäni tarinoita. Tämä on minun supervoimani ja ehkä, jos suljet silmäsi ja kuuntelet, löydät omasi.
Kaavatiedot: Suuri käsityö -lehti 2/25
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: