50+ nainen ei ole täti – hän on myrsky
0
50+ nainen ei ole täti – hän on myrsky, eikä mikään yhteiskunnan määrittelemä hahmo, joka vetäytyy hiljaa nurkkaan beige villatakki harteillaan. Hän on kokenut, oppinut ja vapautunut kaikista niistä odotuksista, joita maailma hänelle asetti. Tämä on sukupolvi, joka ei pyydä enää lupaa olemassaololleen, vaan ottaa tilansa takaisin, tyylillä, voimalla ja karismalla.
50+ nainen ei ole täti – hän on myrsky
50+ nainen ei katoa näkyvistä. Kun nainen täyttää viisikymmentä, yhteiskunta usein yrittää painaa “mute”-nappia.
Mainokset vaihtavat kohderyhmää, muotilehdet unohtavat hänen olemassaolonsa ja some syöttää nuoruutta kuin ikuista valuuttaa. Mutta on yksi asia, jota ei voi ostaa eikä filtteröidä: itsevarmuus, joka tulee elämisestä.
Yli viisikymppinen nainen ei katoa näkyvistä, hän vain lakkaa odottamasta muiden hyväksyntää. Ja juuri se tekee hänestä vaarallisen.
Täti on sana, jolla yritetään hiljentää
Sana täti on ladattu ase. Se ei ole viaton hellittelysana, vaan kulttuurinen tapa typistää nainen turvalliseksi, harmittomaksi ja helposti ohitettavaksi.
“Täti” ei uhkaa ketään. “Täti” ei riitele, ei pukeudu liian rohkeasti, ei naura liian kovaa.
Mutta 50+ nainen ei ole täti. Hän on kokenut pettymyksiä, menetyksiä, uudelleenrakennuksia ja silti noussut joka kerta. Hän ei pyydä anteeksi, että hänen mielipiteensä painaa enemmän kuin nuoruuden pehmeä ääni. Hän ei tarvitse validointia, hänellä on jo oma todistuksensa elämästä.
Hän on myrsky, ei tuulenvire
Kun nuoremmat vielä etsivät itseään, 50+ nainen tietää tarkalleen, kuka hän on ja se ravisuttaa ympäristöä. Hän ei sovi kaavaan, jossa naisen odotetaan hiipuvan hiljaa pois parrasvaloista. Hän palaa niihin uudella tavalla: aidosti, syvyyttä ja särmää täynnä.
Hän pukeutuu väreihin, koska voi. Hän leikkaa tukkansa lyhyeksi tai kasvattaa sen pitkäksi, koska haluaa. Hän aloittaa uuden työn, rakkauden tai elämän, ei siksi että pitäisi, vaan siksi että mikään ei enää estä.
Ikä ei ole este vaan etuoikeus
Yhteiskunta on tehnyt iästä vihollisen, erityisesti naiselle. Mutta mitä jos se onkin päinvastoin?
50+ nainen ei ole menettämässä mitään, hän on saanut takaisin kaiken sen, mitä nuoruus otti: oman aikansa, oman tilansa ja oman arvonsa. Hän tietää, että todellinen kauneus ei ole rypyttömyydessä vaan rohkeudessa olla kokonainen. Hän ei tarvitse hyväksyntää, sillä hän on sen jo antanut itselleen.
Uusi naisenergia: hiljainen ei enää sovi
Tämä sukupolvi ei enää suostu hiljaiseksi taustahahmoksi. He puhuvat työpaikoilla, somessa, kaduilla ja blogeissa. He pukeutuvat näyttävästi, eivät nuoruutta tavoitellen, vaan omaa identiteettiään ilmaisten. 50+ nainen ei halua olla näkymätön. Hän haluaa olla rehellinen, elävä ja rohkea. Ja juuri siksi maailma tarvitsee heitä, koska he eivät enää pelkää olla epämukavia.
Tämä on myrskyn aika
Tämä ei ole hiljainen aikakausi. Tämä on myrskyn aika.
Aika, jolloin nainen ei suostu enää yhteen muottiin.
Aika, jolloin “täti”-sanan voi heittää historian roskakoriin.
Aika, jolloin 50+ nainen näyttää, että elämä ei lopu, se vasta alkaa.
Hän ei kaipaa nuoruutta takaisin. Hän kaipaa vapautta ja on sen vihdoin löytänyt.
50+ nainen ei ole täti, hän on myrsky.
Mukavaa viikonloppua!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Keskeneräisyys kasvattaa kärsivällisyyttä
Keskeneräisyys kasvattaa kärsivällisyyttä ja välillä myös särkee selän. Kun viikonloppu ja syysloma ovat kuluneet neuloen, ommellen ja korjaten, alkaa keho muistuttaa liikkeen tarpeesta. Mutta ehkä juuri se on opetus: miksi me jahtaamme valmista, kun elämä itsessään on jatkuvasti kesken?
Keskeneräisyys kasvattaa kärsivällisyyttä
Viikonloppu ja kaksi syyslomapäivää ovat kuluneet kotona keskeneräisiä töitä viimeistellen. Neuleita, joita ei koskaan ehtinyt päätellä. Ompelutöitä, jotka odottivat hiljaista hetkeä. Korjausompelua, joka venyi viikosta toiseen. Kolme päivää olen ollut käsitöiden maailmassa ja tänään, viimeisenä lomapäivänä, selkä ilmoittaa, että nyt riittää istuminen.
Silti tekemisen tunne on palkitseva. Kun neuloo tai ompelee, näkee työnsä etenemisen. Jokainen silmukka, jokainen sauma, on pieni päätös jatkaa tehdä loppuun se, minkä on joskus aloittanut. Keskeneräisyys on inhimillistä, mutta sen loppuun saattaminen on harvinaisen tyydyttävää.
Samaan aikaan huomaan, että mitä enemmän yritän saada kaiken valmiiksi, sitä enemmän näen uutta korjattavaa. Päättelen yhden langan, ja toisaalla odottaa uusi projekti. Ehkä keskeneräisyys ei ole ongelma, vaan elämän rytmi. Ehkä täydellisyys onkin pysähtymistä, ja keskeneräisyys liikettä.
Tänän kuvan jälkeen purin iso osan tuosta työstä ja aloitin uudelleen.
Kuvan tarina
Tämä kuva on napattu hetkestä, jolloin olin täysin uppoutunut tekemiseen, neula ja kädet liikkuivat rytmissä, ja maailma ympärillä hiljeni. Silloin ei mieti, miltä näyttää, eikä sitä, pitäisikö tästä julkaista jotain. Mutta ehkä juuri siksi se kuva kertoo enemmän kuin yksikään viimeistelty otos: todellinen luovuus on sotkuista, keskittynyttä ja rehellistä.
Tänään aion tehdä vielä muutaman ompelutyön, mutta en koko päivää. Selkä on jäykkä kuin liian tiukasti pingotettu villapaita, ja on pakko liikkua. Ehkä täydellisin päätös tälle syyslomalle onkin nousta ylös ja antaa työn odottaa. Keskeneräisyys ei katoa, se odottaa kärsivällisesti.
Keskeneräisyys kasvattaa kärsivällisyyttä, mutta vain, jos muistamme myös liikkua eteenpäin. Valmis on yliarvostettu sana.Keskeneräisyydessä on elämää, liikettä ja rehellisyyttä, jota täydellisyys ei tunne.Tänään en suorita enkä viimeistele kaikkea, tänään riittää, että olen tehnyt käsilläni ja pysähtynytsen äärelle hetkekeksi.
Nähdään taas perjantaina!
Mukavaa alkanutta viikkoa
Seuraa minua:
LUE MYÖS: