Krakovan sadepäivän paras löytö
2
Joskus parhaat löydöt osuvat kohdalle silloin, kun niitä ei edes osaa etsiä. Krakovan sadepäivän paras löytö löytyi tänä kesänä Podgórzesta päivänä, jolloin sääennuste lupasi rajua ukkosilmaa ja ilmassa tuntui koko ajan lähestyvä sade. Lähdimme siitä huolimatta seikkailemaan alueen kirppareille ja päädyin aivan sattumalta pieneen GawKa-myymälään, josta löysin kukallisen bomberin vain 45,17 eurolla.
Krakovan sadepäivän paras löytö
Sääennuste ei varsinaisesti suositellut pitkää kävelyretkeä. Krakovaan oli luvattu rajua ukkosilmaa, ilma oli lämmin ja hieman painostava ja taivas näytti siltä, että jossain vaiheessa päivästä saisimme vettä niskaamme. Mutta Podgórzen kirpparit odottivat.
Yksi asioista, joista pidän Krakovassa eniten, on juuri tällainen seikkaileminen. Ei aina valmiiksi suunniteltua reittiä nähtävyydeltä toiselle, vaan kävelemistä pitkin kaupunginosia, kirppareiden etsimistä ja kiinnostavista ovista kurkistelemista. Koskaan ei oikein tiedä, mitä seuraavan kulman takaa löytyy.
Tällä kertaa emme myöskään tienneet, milloin taivas aukeaisi. Ja aukesihan se. Yhdessä vaiheessa vettä tuli noin kymmenen minuutin ajan aivan järjettömästi. Eteenpäin ei enää tehnyt mieli yrittää, joten päädyimme muiden sateelta paenneiden ihmisten kanssa erään kaupan katoksen alle. Siinä seisoimme vieri vieressä ja katselimme, kuinka kesäinen Krakova katosi hetkeksi vesimassan taakse.
Sitten sade hellitti lähes yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Ja me jatkoimme matkaa. Lämmin ja sateen jäljiltä märkä Podgórze, kirppareita, pieniä kauppoja ja katuja, joita pitkin kulkiessa ei oikein tiennyt, mitä seuraavaksi tulisi vastaan. Juuri sellaisena päivänä löysin GawKan.
GawKa oli minullekin yllätys
Seuraan yleensä varsin tarkasti Puolan käsityömaailmaa. Minua kiinnostavat paikalliset tekijät, pienet merkit, puolalainen design ja tietenkin erityisesti tekstiilit ja vaatteet. Krakovan-matkoillani etsin mielelläni myös sellaisia paikkoja, joita ei välttämättä löydä ensimmäisenä tavallisista matkaoppaista.
Silti GawKa oli minulle täysin tuntematon.
En ollut törmännyt merkkiin aikaisemmin, en ollut tallentanut myymälää kartalle enkä lähtenyt Podgórzeen sitä etsimään. Olimme liikkeellä kirppareiden vuoksi, kun pieni myymälä vain tuli vastaan. Sellaisia löytöjä ei oikein voi suunnitella.
GawKa sijaitsee Podgórzessa osoitteessa Bolesława Limanowskiego 4. Kyseessä on pieni krakovalainen merkki, jonka valikoimaan kuuluu persoonallisia vaatteita ja asusteita. Merkille ovat ominaisia erityisesti värit ja näyttävät kuosit, ja bomberit kuuluvat myös GawKan valikoimaan.
Myymälä itsessään oli juuri sellainen paikka, johon minä helposti ihastun. Se on pieni, ja samassa paikassa myös valmistetaan tuotteita. Tekeminen on siis konkreettisesti läsnä siellä, missä valmiita vaatteita myydään.
Pukuompelijana kiinnitän tällaisiin asioihin varmasti tavallista enemmän huomiota. Minua kiinnostaa vaatteessa aina muukin kuin se, miltä se näyttää henkarissa. Katson materiaaleja, rakennetta ja työn jälkeä. Pienessä tekijävetoisessa paikassa kiehtoo myös se, että vaatteella on kasvot ja syntypaikka.
Myös GawKan omistaja oli aivan ihana nuori nainen, ja kohtaamisesta jäi erityisen lämmin tunne. Ja sitten näin bomberin. Vaalea pohja, suuret kukat, sinistä, vaaleanpunaista ja tummansinistä. Romanttinen kukkakangas ja sporttinen bomber-malli olivat juuri sopivasti ristiriidassa keskenään.
Se näytti minulta. Sitten tuli toinen yllätys. Hinta oli 45,17 euroa. Olin aidosti hämmentynyt.
Suomessa olen tottunut siihen, että pienen merkin paikallisesti valmistetusta tällaisesta takista saisi helposti maksaa yli sata euroa. Nyt seisoin pienessä krakovalaisessa myymälässä, jossa tuotteita myös valmistetaan, ja persoonallinen kukallinen bomber maksoi alle viisikymmentä euroa. Takki lähti tietenkin mukaani.
Takkiin jäi kokonainen päivä
Nyt kun bomber on kotona Suomessa, huomaan ajattelevani sitä vähän eri tavalla kuin tavallista vaateostosta. Se on tietenkin takki. Mutta samalla siihen jäi kokonainen päivä Krakovassa. Kun puen sen päälleni, muistan lämpimän ja painostavan ilman. Podgórzen kadut ja kirppareiden etsimisen. Tummenevan taivaan. Sen kymmenminuuttisen, jolloin vettä tuli niin paljon, että jouduimme muiden ihmisten kanssa pakenemaan kaupan katoksen alle. Ja sen, kuinka sade loppui ja matka vain jatkui.
Ehkä juuri siksi pidän tällaisista päivistä enemmän kuin täydellisesti suunnitelluista ostoskierroksista. Välillä poiketaan reitiltä, välillä sade pysäyttää ja välillä vastaan tulee jotain sellaista, jonka olemassaolosta ei vielä aamulla tiennyt mitään. Sama pätee minusta matkalla tehtäviin ostoksiin.
Olen kuullut monen sanovan, että ulkomailla on mukava käydä samoissa tutuissa liikkeissä kuin Suomessa, koska silloin tietää, mitä saa. Minä ajattelen melkein päinvastoin. Jos olen matkustanut Krakovaan, haluan nähdä, mitä Krakovasta löytyy. En kaipaa matkalta vaatetta, jonka voisin yhtä hyvin ostaa Helsingistä. Minua kiinnostavat kirpparit, pienet liikkeet, paikalliset tekijät ja vaatteet, joihin jää jotain siitä paikasta, josta ne on löydetty.
Ja ehkä tässä on myös yksi syy siihen, miksi Puolan käsityö- ja pienyrittäjäkenttä kiinnostaa minua niin paljon. Pienen paikallisen liikkeen oven avaaminen ei välttämättä tarkoita valtavaa design-hintalappua. Oma GawKa-bomberini on siitä aika hyvä esimerkki: 45,17 euroa vaatteesta, jonka löysin paikallisen tekijän pienestä myymälästä.
*****
Kuvan asussa yhdistin bomberin leveisiin pinkkeihin housuihin (Second Hand Friend, Helsinki). Pinkki poimii takin kukista saman sävyn, kun taas tummansiniset resorit rauhoittavat kokonaisuutta. Kukallinen kangas tekee sporttisesta bomberista aivan jotain muuta kuin perinteisen yksivärisen pilottitakin. Enkä oikeastaan edes välitä siitä, onko bomber juuri tällä hetkellä muodissa. Valkoinen neuletoppi kirkastaa asua (Kierrätyskeskuksen ilmaisosasto).
Oma tyyli ei minusta synny siitä, että tarkistaa ensin, mitä tällä kaudella pitäisi käyttää. Kiinnostavampaa on löytää vaatteita, joihin reagoi itse. Sellaisia, jotka herättävät välittömästi ajatuksen: Tuon minä haluan pukea omalla tavallani. Ja joskus kaikkein paras matkamuisto ei ole esine, johon on painettu kaupungin nimi. Se voi olla kukallinen bomber pienestä krakovalaisesta myymälästä. Takki, joka maksoi 45,17 euroa ja johon jäi samalla muisto lämpimästä kesäpäivästä, ukkosta odottavasta taivaasta, kaatosateesta ja seikkailusta Podgórzen kaduilla.
Jos olisimme säikähtäneet sääennustetta ja jääneet sisälle, valinneet toisen kadun tai vain kävelleet GawKan oven ohi, minulla ei olisi tätä takkia. Onneksi lähdimme seikkailemaan.
Krakovan sadepäivän paras löytö, löytyy osoitteesta:
GawKa made by hand
Bolesława Limanowskiego 4
30-534 Kraków, Podgórze
GawKan verkkosivut
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
Lue nämä myös:
Ilmaisosaston aarre: Anne Linnonmaa
Joskus kaikkein kiinnostavimmat vaatteet eivät löydy trendikkäistä liikkeistä, designputiikeista tai edes tavallisilta kirpputoreilta. Ne voivat löytyä paikasta, josta joku toinen on jo ajatellut niiden olevan mennyttä tavaraa. Ilmaisosaston aarre: Anne Linnonmaa on juuri tällainen tarina ja samalla pieni muistutus siitä, miten paljon suomalaiseen vaatetushistoriaan kuuluu vaatteita, joita emme enää osaa katsoa niiden ansaitsemalla tavalla.
Ilmaisosaston aarre: Anne Linnonmaa
Kuvassa päälläni oleva valkoinen neuletoppi on Anne Linnonmaan suunnittelema. Löysin sen vuosia sitten Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. En muista enää tarkalleen, mitä ajattelin sillä hetkellä, kun nostin sen muiden vaatteiden joukosta. Sen sijaan muistan sen olennaisen asian: otin sen mukaani. Ja hyvä niin.
Nykyään katson tätä vaatetta aivan eri silmin. Se ei ole minulle vain vanha neuletoppi, jonka sattumalta löysin. Se on pala suomalaista muotoiluhistoriaa, ekologisen vaatetuksen historiaa ja samalla konkreettinen esimerkki siitä, miksi käytettyjen vaatteiden äärellä kannattaa joskus pysähtyä vähän pidemmäksi aikaa.
Anne Linnonmaa oli ekologisen muodin pioneeri
Anne Linnonmaa valmistui Taideteollisen korkeakoulun vaatesuunnittelun osastolta vuonna 1977. Hän työskenteli uransa alkuvaiheessa muun muassa Kuusisen, Teinituotteen, Scantexin ja Selma Toivosen suunnittelijana. Vuonna 1984 hän perusti oman suunnittelutoimistonsa IdeAnne Oy:n.
Oma neulemallisto, Anne Linnonmaa Ecological Fashion, lanseerattiin vuonna 1991. Jo nimi kertoo paljon. Linnonmaan ajatuksena oli yhdistää ekologinen laatu ja design aikana, jolloin ekologinen muoti ei ollut samalla tavalla valtavirran puheenaihe kuin nykyään.
Malliston materiaaleissa käytettiin muun muassa biologisesti viljeltyä orgaanista puuvillaa Perusta sekä muita ekologisia materiaaleja. Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkiston Designarkisto kuvaa Linnonmaata ekologisen designin pioneeriksi Suomessa ja yhdeksi ensimmäisistä alan toimijoista myös maailmanlaajuisesti.
Tämä on minusta kiinnostavaa juuri nyt.
Muoti puhuu paljon vastuullisuudesta, luonnonmateriaaleista, pitkäikäisyydestä ja tuotannon läpinäkyvyydestä. Mutta joku teki tätä työtä jo vuosikymmeniä sitten. Linnonmaan Ecological Fashion -mallisto käynnistyi vuonna 1991, jolloin ekologinen vaatesuunnittelu oli vielä hyvin erilaisessa asemassa kuin nykyisessä muotikeskustelussa.
Myös tuotannon kotimaisuus liittyy tähän tarinaan. Linnonmaa osti vuonna 1999 neulealihankkijansa Mikkelistä, minkä jälkeen valmistus jatkui omassa tehtaassa. Vuonna 2007 tuotemerkki myytiin Virke Oy:lle. Linnonmaa osti tuotemerkin takaisin vuonna 2012 Virke Oy:n konkurssin jälkeen.
Linnonmaan ura ei myöskään rajoittunut vaatteiden suunnitteluun. Hän on toiminut opetus- ja luennointitehtävissä sekä saanut useita tunnustuksia. Vuonna 1999 hänet palkittiin Vuoden Muotitaiteilijana ja vuonna 2003 Kultaisella Vaatepuulla. Vuonna 2005 hän sai kunnian suunnitella presidentti Tarja Halosen Linnan juhlien puvun.
Miksi tällainen löytö tuntuu niin arvokkaalta?
Siksi, että vaatteen arvo ei aina näy hinnassa. Tämän neuletopin kohdalla kaikkein hienointa on ehkä juuri se, miten tavalliselta se ensi silmäyksellä näyttää. Valkoinen, hihaton neule, jonka pintaan muodostuu hillittyjä kukkakuvioita. Sellainen vaate voisi helposti jäädä rekissä muiden vaatteiden alle. Mutta kun tietää, kuka sen on suunnitellut, alkaa nähdä sen toisin.
En tiedä tämän yksittäisen neuletopin tarkkaa valmistusvuotta enkä sitä, mihin Anne Linnonmaan mallistoon se on aikanaan kuulunut. Siksi en halua myöskään rakentaa sille historiaa, jota en pysty varmistamaan. Juuri tällaiset kysymykset tekevät vanhoista vaatteista kuitenkin minusta niin kiinnostavia.
Tätä tarkoitan, kun puhun tekstiiliarkeologiasta. Vaatteita voi tutkia kuin pieniä esineitä menneisyydestä. Niistä voi löytyä suunnittelijoita, valmistajia, materiaaleja, valmistusmaita, aikakauden ihanteita ja käsityksiä siitä, millaista vaatteen pitäisi olla.
Anne Linnonmaan kohdalla tämä tutkimusmatka on erityisen kiinnostava, sillä hänen suunnittelustaan on säilynyt poikkeuksellisen paljon arkistoaineistoa. Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkistossa säilytettävään Anne Linnonmaan arkistoon kuuluu esimerkiksi mallistokirjoja, esitteitä, valokuvia ja vaatteita. Ecological Fashion -mallistosta on säilynyt aineistoa 1990-luvulta lähtien, ja arkistossa on myös malliston ideologiaa sekä ensimmäisiä messuja käsittelevää aineistoa vuodelta 1991.
Ja sitten on tämä yksi neuletoppi. Se, joka päätyi Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolle.
Minusta tässä on jotain hyvin olennaista siinä, mitä kirpputoreilla ja kierrätyskeskuksissa parhaimmillaan tapahtuu. Esineen historia ei lopu siihen, kun ensimmäinen omistaja kyllästyy siihen. Vaatteella voi olla useita elämiä. Se voi siirtyä ihmiseltä toiselle, vuosikymmeneltä toiselle ja käyttötarkoituksesta toiseen. Joskus sen voi jopa löytää ilmaiseksi.
Ja juuri siksi en halua ajatella, että hyvä tyyli vaatisi jatkuvasti uusien vaatteiden ostamista. Päinvastoin. Mitä enemmän omaa vaatekaappia oppii tutkimaan, sitä kiinnostavammaksi se muuttuu. Tämä neuletoppi on siitä hyvä esimerkki.
Se on ollut olemassa jo kauan ennen kuin se päätyi minun vaatekaappiini. Nyt se saa jatkaa elämäänsä uudessa yhdistelmässä, farkkujen ja farkkutakin kanssa. En tarvitse siihen tämän hetken trendiä enkä uutta ostosta. Tarvitsin vain vaatteen, joka oli jo olemassa. Ja ehkä juuri siinä on koko jutun hienoin asia: Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta löytynyt vanha Anne Linnonmaan neuletoppi voi samalla olla pieni pala suomalaista muotihistoriaa. Sellaisia aarteita kannattaa katsoa vähän tarkemmin, koska eteen voi tulla löytää Ilmaisosaston aarre.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Lue myös nämä: